Seksistiseltä kuulostamisen riskilläkin voisin sanoa olevani kateellinen kuvan nuorelle miehelle. Spank me.

Ympärillä miekkoja heiluttavia ja fantasiakuteisiin sonnustautuneita barbaareja, vähäpukeisia ja säkenöivän kauniita haltianeitoja, demoneista, men in blackeistä tai rynnäkkökiväärein varustautuneita sotilaista puhumattakaan. Ei, kyse ei ole unesta tai hallusinaatioista vaan Ropeconista. Espoon Dipolissa jo neljättä, ja yhteensä jo kahdeksatta kertaa järjestettävä Ropecon ei jättänyt taaskaan kylmäksi. Pari tuhatta hörhöä samassa paikassa tekemässä mielipuolisia asioita kaikkialla ympärillä - miten se nyt voisi tylsää ollakaan.



Käytännössä vapaaehtoistyöllä järjestettävä Ropecon on meille roolipelaajille ja muille omituisille katukuvan värittäjille ihan yleissivistystä ja selkärankaan raakakoodattua itsestäänselvyyttä, mutta normipelaaja ei ehkä ole koko tapahtumasta koskaan kuullut. Ropeconissa siis pelataan paljon perinteisiä ns. pöytäroolipelejä joissa pelinjohtaja kuvailee tapahtumia pelaajille jotka sitten kertovat mitä heidän hahmonsa tekevät. Pelimoottorina toimivat yleensä nopat, kynät, paperi ja varsinkin pelinjohtajan mielikuvitus. Sen lisäksi myös larppaaminen, eli live-roolipelaaminen on perinteinen con-suosikki. Larppaus on enemmänkin improvisoitua teatteria jossa pelaajat näyttelevät hahmojaan. Yleensä vähän pöytäpelejä isommalla pelaajamäärällä, pelinjohtajineen tai ilman.

MTG-turnaus käynnissä. Näiden ihmisten häiritseminen tälläisellä hetkellä olisi itsemurhaa.

Näiden kahden enemmän ropekeskeisen harrasteen lisäksi on conissa myös isot tilat kaikille mahdollisille lieveilmiöille. Tänäkin vuonna Dipolin toisen kerroksen isot salit täyttivät niin kortti- kuin strategia- kuin lautapelaajien isot pöytärivit, joissa ottelu ottelun jälkeen selvitettiin todellista mestaruutta muiden lukuisten pelien lisäksi esimerkiksi Magic: The Gatheringissa, Settlers of Catanissa ja Warhammer-maailman turpaanvetokarkeloissa.

Pelkkään pelaamiseen ei kuitenkaan conivieraan ole pakko tyytyä, sillä Dipolin tiloihin mahtuu kaikennäköistä toimintaa. Paneelikeskustelut, animet, työpajat, valokuvausstudio, esitelmät, puheet, miekkailuturnajaiset, tanssiaiset, diskosimulaatio ja kunniavieraat vievät itseasiassa niin paljon aikaa, että mikäli kaikkea muuta aikoo ehtiä näkemään, jää pelaaminen varmasti aika vähille. Täyteen tungettu viikonloppu tiukkaa ohjelmaa saakin monet valvomaan (energiajuomien ja kofeiinitablettien piristävällä vaikutuksella) koko coniajan perjantaista sunnuntai-iltaan. Yllätyksenä ei varmasti tule se että sunnuntain jälkeen on kotiin tultua vaikea tehdä muuta kuin lysähtää sänkyyn kuorsaamaan. Siis jos sattuu olemaan yksi niistä onnekkaista jotka asuvat pääkaupunkiseudulla, ja joiden ei tarvitse matkustaa maan halki, saati sitten rajan yli, kotiin päästäkseen.

Kaiken tapahtuman keskellä jotkut löytävät aikaa rentoutumisellekin

Työpajoissa opetettiin tälläkin kertaa newbie-larppaajia tekemään itselleen pehmustettuja bofferimiekkoja, nahkahaarniskoja, maskeerauksia sekä pukuja. Paneeleissa ja muissa esityksissä taasen puhuttiin mm. scifiaseista ja niiden käytännön toteuttamisesta, uskottavuudesta ja tyylikkyydestä, seksistä ja seksuaalisuudesta roolipeleissä sekä larpeissa, roolipelien syvimmästä olemuksesta, pelinjohtamisesta, ja vaikka mistä muusta. Esittelyjä uusista peleistä en ehtinyt kaiken muun humussa katsastamaan, ja kaivelemaan vähän jäi, että mitä kaikkea muuta hienoa missasin. Uhrauksia on kuitenkin pakko tehdä kun aikaa on vain ne täysin riittämättömät 50 tuntia.

Gurun asemaan monien nostama Crossby jakaa näkemyksiään roolipelaamisen tulevaisuudesta

Kunniavieraita oli vain yksi, eli roolipeliyhteisössä varsin arvostettu herra N. Robin Crossby. Crossby tunnetaan lähinnä Hârn-pelimaailman sekä Hârnmaster-pelijärjestelmän luojana. Roolipelien ja ropebisneksen kanssa Crossby on ollut tekemisissä jo muutaman vuosikymmenen, ja ehtinyt nähdä pelien muutoksen formaatista ja genrestä toiseen, sekä todistanut monien uusien roolipelaamisen ympärillä olevien ilmiöiden syntyä. Crossby piti kaksi puhetta, toisen nimeltään "Real fantasy" jonka ikävä kyllä Catania pelatessani täysin missasin, mutta tärkeämmän eli "Hârn DE and the future of roleplaying":in ehdin kuulla. Tärkeämmän siksi että sen aikana Crossby esitteli australialaisen pelitiimi Auranin tekemää tietokonesovellusta roolipelaajia varten. Tapestry Saga: Web of the Widowia, ensimmäistä Hârn DE (Digitally Enhanced) tuotetta.

Tuttuun tapaan Hednigarna-yhtyeen Pornopolkan tahdissa tanssittiin kymmeniä minuutteja repeatilla. Hulluja nuo larppaajat

Web of the Widow ei ole tietokonepeli, eikä sitä sellaiseksi kannata luulla. Se on oikeastaan seikkailumoduuli Hârniin tungettuna .pdf tiedostoina cd:lle, sekä eräänlainen 3d-ohjelma jolla pelinjohtaja voi demonstroida pelaajilleen minkänäköistä heidän ympäristönsä tarkalleen on. Vielä tällä hetkellä suhteellisen rajoittuneen oloinen systeemi oli varsin lupaava. Sen lisäksi että .pdf muodossa CD:lle talletetun seikkailun tekemiskustannukset ovat paljon pienemmät kuin kirjojen ja värillisten karttojen painaminen paperille, saa CD:n suureen tallennuskapasiteettiin aikamoisen määrän korkearesoluutioisia värikarttoja ja -kuvia, sekä vaikka kokonaisen romaanin seikkailua itseään. Web of the Widow onkin Robinin puheiden mukaan huomattavasti suurempi ja pidempi seikkailu kuin keskivertomoduulit. Toivottavasti tuotetta tullaan kehittämään pidemmälle, ja siihen saadaan kunnolliset työkalut sekä omien seikkailujen tekemiseen, että muuhun pelin hallintaan.

Pihalla vieraat ottivat erää monissa lajeissa. Kuvassa improvisoitu capoeira-esitys

Auranin kehittämästä Hârn-roolipelistä Bloodlinestä sensijaan Crossbylla ei ollut pahemmin sanottavaa. Tällä hetkellä digitaalisten Hârn-tuotteiden kohtalo on lähinnä Web of the Widowin myyntilukujen varassa, joten täytyy toivoa että Hârn-fanit kaikkialla nappaavat sen hyllyistä mukaansa. Web of the Widow voisi toimia myös tietokonepelaajalle hyvänä keinona päästä sisään roolipelien maailmaan. Seikkailua kun voi kuitenkin pienellä muokkaamisella käyttää missä hyvässä sääntöjärjestelmässä, ja Web of the Widowin näyttävä graafinen puoli voisi hyvinkin olla se tuki millä kynnys tietokonepeleistä roolipeleihin saataisiin ylitettyä.

Vieraana oli myös Guy Windsor, miekkailun opettaja ja tutkija. Kaksituntisen esityksen "The history and practice of European swordmanship"in lisäksi herra Windsor piti myös yhtä pitkään kestäneen oppitunnin pitkänmiekan käytöstä kaikille halukkaille. Ikävä kyllä opetus tapahtui yhtäaikaa Crossbyn puheen kanssa, ja jäi siksi näkemättä.

Tänä vuonna puvut olivat yleiseltä tasoltaan huonompia kuin yleensä. Kuvassa yksi onnistuneemmista yksilöistä

Tämän vuoden conista on moni jo ehtinyt nurista kuinka ohjelmaa oli paljon, mutta itse tapahtuma oli sieluton ja tylsä. Ilmeisesti jotkut ovat sitä mieltä, että itse tapahtuman olisi syytä viihdyttää heitä mahdollisimman paljon, ilman minkäänlaista omaa osallistumista. Ainakin allekirjoittaneella oli taas varsin mielenkiintoinen ja hulvattoman hauska viikonloppu maanista häröilyä. Ja Settlers of Catania, paljon Settlers of Catania. Ainoaksi valittamisen aiheeksi keksin että puvut tuntuivat tänä vuonna kertaluokkaa normaalia tylsemmiltä, vain muutamin silmät pysäyttävin poikkeuksin.

Tapio Berschewsky
Peliplaneetta.net