Tänä kesänä elokuvakansa pääsee vihdoinkin näkemään, mitä kaikkea vuoden 1984 Terminator-elokuvassa lyhyinä väläyksinä kuvailtu tulevaisuus pitää oikein sisällään. Tulevassa Terminator: Salvationissa tuomionpäivä on jo takana päin. Koneiden kapina on yltynyt suureen taisteluun ihmisten ja terminaattoreidn välillä, panoksina ihmiskunnan viimeisten rippeiden kohtalo. Elokuva kuulostaa jo valmiiksi täysin peliksi soveltuvaksi, eikö?

Tuskin kukaan onkaan yllättynyt kuullessaan Terminator: Salvationin kääntyvän myös pelimuotoon. Todennäköisesti vielä harvemmat jaksavat varsinaisesti innostua ideasta. Onhan aikaisemmilla Terminator-aiheisilla peleillä hyvin kyseenalainen maine.

Uusimman suojautumispohjaisen toimintapelin kohdalla yritys on kuitenkin astetta kovempi, mikäli pelin tuottajaa Cos Lazourasia, on uskominen. Matkasimme Tukholmaan peliä kehittävän Grinin studioille tapaamaan Lazourasia, joka on myös elokuvaa tuottavan Halcyon Companyn peliosaston, Halcyon Gamesin, varajohtaja.




Lazouras myöntää heti alkuun, että lisenssipeleillä on yleisesti ottaen huono maine, mutta huomauttaa tilanteeseen tulleen viime vuosina piristäviäkin yllätyksiä. Yleisimpänä syynä lisenssipelien kehnoon laatuun on pitkälti kehitystyön tiukat aikataulut, sillä pelien on yleensä valmistuttava elokuvien ensi-iltojen tai DVD- ja Bluray-julkaisujen yhteyteen.

Terminator: Salvationin kohdalla asetelma oli astetta suopeampi. Koska Halcyon tuottaa myös itse elokuvaa, yhtiö vältti tavanomaiset, aikaa vievät lisenssisotkut. Heidän oli vain otettava yhteyttä Griniin sopiakseen yhteistyöstä pelin kehityksessä. Lazourasin mukaan asiat saatiin sovittua niin nopeasti, että pelin kehitys alkoi jo kaksi kuukautta ennen itse elokuvan kuvasten alkamista. Useampia lisenssipelejä pidemmän kehitysaikataulun lisäksi pelitiimillä oli luonnollisesti myös suora yhteys elokuvan ihmisiin ja kalustoon. Tekijöillä pitäisi siis olla kaikki mahdollisuudet välttää lisenssipelien tavalliset sudenkuopat.



Mielenkiintoista kyllä, vaikka Teminator: Salvation jakaa saman nimen itse elokuvan kanssa, peli on täysin oma tarinansa. Ajallisesti se sijoittuu Terminator 3 ja Terminator: Salvation -elokuvien välimaastoon, tarkemmin sanottuna pelissä elokuvan tapahtumiin on vielä kaksi vuotta aikaa. Vastarinta terminaattoreita vastaan on vielä alkutekijöissä - jopa kapinallisten suuri ja karismaattinen johtaja John Connor on vielä pelin alussa vain yksi rivisotilas muiden joukossa.

Pelaajan ohjaamana Connor kuitenkin nousee vähitellen vastuullisempaan asemaan tämän lähtiessä pelastamaan oman onnensa nojaan jätettyjä eloonjääneitä terminaattoreita ohjaavan Skynetin armoilta. Aluksi Connoria joutuu vielä tottelemaan muiden käskyjä, mutta pelin edetessä roolit vaihtuvat tasaiseen tahtiin. Lazourasin kertoman mukaan pelin käsikirjoittajat ovatkin tehneet tiiviisti yhteistyötä elokuvapuolen kirjoittajien kanssa, minkä ansiosta molemmat tuotokset täydentävät toisiaan.

Pelihahmon takaa kuvatun Terminator: Salvationin toiminnantäyteisissä taisteluissa on kolme piirrettä, jotka ovat pelin keskeinen osa: tuhoutuvat suojat, kestävien terminaattoreiden armoton tekoäly sekä jokaiselta ilmansuunnalta vyöryvät hyökkäykset. Näiden kolmen yhdistämisen myötä pelistä on muodostunut vauhdikas suojapohjainen rymistely, jossa on pysyttävä alati liikkeessä sekä pyrittävä tiimikaverien avulla väijymään paksupeltisiä robotteja kyljestä tai takaa. Tilannetta hankaloittaa se, että samaa yrittävät itse terminaattoritkin.

Päätös ratkaisun takana kumpuaa Lazourasin mukaan itse terminaattoreista. Olisi ollut täysin robottien imagon vastaista, jos pelaajat voisivat napsia tappajakoneita pääosumilla kuin mitä tahansa muiden pelien rivisotilaita. Siksi robotit ovat tehokkaasti panssaroituja ja niiden ainoana tehtävänä on tappaa ihmiset, joten suojautumisen sijaan ne käyvät aseet laulaen suoraan vastustajiensa kimppuun.

Niin neljällä jalalla kävelevien T-7-T-robottien kuin Schwarzenegger-mallia edeltäneiden T-600-terminaattoreiden huomio on kiinnitettävä tiimikavereihin, jotta pelaaja saa tähtäimeensä niiden selässä sijaitsevat tai räjähtein esille ilmestyvät heikot kohdat. Tietokoneen ohjastamat tekoälykaverit osaavat useimmiten hoitaa oman osuutensa, mikäli terminaattorit ottavat pelaajan silmätikukseen. Täysin oman vivahteensa puuhaan tuo kahden hengen samalla konsolilla pelattava yhteistyötila, joka erittäin lyhyestä testihetkestä huolimatta vaikutti hauskalta ajanvietolta.



Tekoäly osaa kieltämättä olla sangen armoton, mikäli pelaaja ei ole jatkuvasti tilanteen tasalla. Pelaajan on kuunneltava aktiivisesti tiimikavereidensa keskusteluja, sillä puheensorinasta saadaan usein vihiä sivulta tai takaa hyökkäävistä vihollisaalloista. Testaamiemme kenttien rakenteet tosin olivat paikoitellen sen verran suoraviivaisia, etteivät yllätyshyökkäykset aina olleetkaan niin yllättäviä kuin olisi voinut odottaa. Vastaavasti pelaajat pääsevät väijymään vihollisia täysin kohtauksesta riippuen joko useammasta paikasta tai yhden selkeän kiertoreitin avulla. Tämä ei kuitenkaan estänyt saamasta hahmoon lisää liikettä, kun paikalle talsi useampaa eri sortin terminaattoria. Ramboilu on pelissä koneiden etuoikeus.

Itse suojajärjestelmä on sangen fiksusti toteutettu. Pelaajan nojautuessa jotain pintaa vasten ruudun keskelle ilmaantuu osoitin, joka osoittaa lähellä olevat suojat, joihin päästään napinpainalluksella. Suojasta voidaan ampua tarkasti tähdäten tai sokkona, ja molemmilla keinoilla saadaan tuloksia aikaiseksi. Sulavasta ja nopeasta etenemisestä huolimatta kaikki esineet ja muurit eivät kuitenkaan toimita suojan virkaa, vaikka graafisesti pinnat saattaisivatkin näyttää suojakelpoiselta. Tämä pääsi paikoitellen sotkemaan omaa etenemistä vihollislinjojen taakse.

Terminator: Salvation sisältää myös lukuisia raiteilla kulkevia ajoneuvo-osuuksia, joissa tavoitteena on ollut saada aikaiseksi elokuvista tuttujen takaa-ajokohtausten tunnelma. Tässä kuvioihin pääsevät elokuvatrailereissakin nähdyt moottoripyörärobotit, jotka jahtaavat pelaajia muun muassa autonromuja kuhisevilla sekä lähestulkoon ajokelvottomilla moottoriteillä. Toiminta on sopivan vauhdikasta, mutta myös yllättävän haastavaa. Testiversiossa tasapaino tavanomaisten ja ajokohtausten välillä oli sopivan oloinen.

Haastavuudesta puheen ollen, erot Terminator: Salvationin eri vaikeustasojen välillä ovat huomattavat. Normaalitaso antaa jo tiukan vastuksen, kun taas helppo vaikeustaso on Lazourasin kertoman perusteella suunniteltu satunnaisemmille ja nopeampaa toimintaa janoaville pelaajille. Asiaa testatessa kuvaus osuu täysin oikeaan. Vaikeimmalla tasolla pelatessa sen sijaan todella tuntee käyvänsä armotonta eloonjäämiskamppailua ylivoimaista vastustajaa vastaan.



Grinin omaa Diesel-pelimoottoria hyödyntävä Terminator: Salvation ei kenties ole uuden sukupolven pelimarkkinoilla se kaikkein näyttävin peli, mutta on ulkoisesti onnistunut tavoittamaan elokuvan trailereissa nähdyn ilmeen ja tunnelman. Näissä maisemissa seikkaillaan kaikkiaan yhdeksän kentän verran, joiden Lazouras arvioi vievän vaikeustasosta ja pelaajien taidoista riippuen noin 10-12 tuntia. Moottorin myötä peliä on voitu kehittää tasaisesti ja sujuvasti jokaiselle suunnitellulle pelialustalle, ja ainakin konsoliversiot olivat vierekkäin katsottuna täysin identtiset ruudunpäivitystä myöten.

Kaiken kaikkiaan Terminator: Salvation vaikuttaa siltä, mitä sen kuvaillaankin olevan: tavanomaista lisenssipeliä parempi ja viihdyttävämpi tuotos. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon?

Ville Arvekari

Terminator: Salvation
Kehittäjä: GRIN / Halcyon Games
Kustantaja: Warner Bros. Interactive
Alustat: Pc, PlayStation 3, Xbox 360
Julkaisu: Kesä 2009
Pelin kotisivu: www.terminatorsalvationthegame.com