Metallimusiikki on ollut suomalaisille rakas asia jo vuosikymmenten ajan - ja miksipä ei olisi, sillä tokihan jylhät mielikuvat, rankaisevat kitaravallit ja tiukka vingutus vetoavat meihin synkän ja pakkasenpureman maan asukkeihin.

Musiikki vetosi myös pelilegenda Tim Schaferiin (muun muassa Monkey Island -pelit), joka kertoi olleensa koukussa metalliin siitä lähtien, kun hän nuorena miehenä osti Ozzy Osbournen Diary of a Madman -levyn. Levystä on aikaa jo miltei 30 vuotta, mutta aika ei suinkaan ole himmentänyt Schaferin rakkautta metallia ja sen mahtipontista hölmöilyä kohtaan.

Elämää suuremmat kitarasankarit, rock & roll -elämän paheelliset käänteet ja salamoita silmistään ampuvat pantterit ovatkin toimineet inspiraationa miehen tulevalle pelille, josta uskallan povata jo nyt yhtä vuoden 2009 merkkipaaluista.



Tim Schafer on nimi, joka jokaisen pelien ystävän pitää tuntea. Uransa alkupuolella mies teki pitkän päivätyön LucasArtsin seikkailupeliosastolla ja kantoi kortensa monen legendaarisen seikkailupelin kehitykseen. Moniko tiesi esimerkiksi, että Secret of Monkey Islandista oli tulossa vakava merirosvopeli, mutta Schaferin ja hänen kanssakooderinsa väliaikaiset tekstit olivat niin ratkiriemukkaita, että pelistä tulikin komedia?

Kun LucasArtsin peliosasto räjähti liekkeihin ja syöksyi kohti vertauskuvallista viemäriä, Schafer teki ainoan järkevän ratkaisun ja perusti oman pelistudionsa. Double Fine on ehtinyt tehdä toistaiseksi vain yhden pelin, mutta se oli puhdasta Schaferia. Ihmismielen syövereitä ja henkisiä traumoja tutkinut Psychonauts oli kiistatta ilmestymisvuotensa parhaita pelejä, mutta siitä huolimatta veikkaan, että monikaan Peliplaneetan lukijoista ei ole pelannut sitä. Peli jäi nimittäin hävyttömän tuntemattomaksi.

Puhun paljon Tim Schaferista ja hänen historiastaan, sillä Brütal Legend on viimeistä pisaraansa myöten Schaferin näköinen peli, ja olisi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta kuvitella, että kukaan muu olisi lähtenyt tekemään samanlaista peliä, saati sitten onnistunut siinä näin hyvin.

Pelin tarina on synkkä. Eddie Riggs oli maailman parhaita roudareita. Ei ollut lavaa, jota hän ei olisi osannut rakentaa eikä keikkabussia, jota hän ei olisi osannut pakata. Tragedia kuitenkin iski, sillä Riggs kuoli kesken elämänsä suurimman keikan. Hänen verensä ei kuitenkaan valunut turhaan, sillä osa siitä roiskui hänen demoniselle vyönsoljelleen, joka sai näin mystisiä taikavoimia ja kuljetti miehen keskelle Metallin aikakautta, jossa kaikki parhaat hevikliseet ovat lihaa ja verta.

Uudessa maailmassaan Riggs joutuu keskelle elämää suurempaa konfliktia. Lars Halford on huikean karismaattinen, komea ja herkkäsorminen kapinajohtaja, joka haluaa vapauttaa seuraajansa - ne molemmat - pahan glam rock -yliherran ikeen alta. Ongelma on kuitenkin siinä, että Halfordilla ei ole tippaakaan käytännön taitoja. Päästäkseen kunnolla liikkeelle vallankumous tarvitsee organisaattorin, tekijän ja rakentajan. Se tarvitsee roudarin.



Kuten tarkkaavaisimmat metallin ystävät ovat ehkä jo aistineet, peli sisältää runsaasti viittauksia metallin maailmaan ja historiaan. Tämä ei suinkaan ole sattumaa, sillä Schaferin mukaan inspiraatio peliin tuli paitsi metallihistoriasta, myös hevilevyjen kansista.

Schafer kertoi Lontooseen kokoontuneille toimittajille levyn kannesta, jossa mastodonttikuningas, liekehtivä kruunu ohimollaan, taisteli salamoita silmistään ampuvaa pantteria vastaan. Tämä oli Schaferin mielestä niin huikeaa, että hän halusi tehdä aiheesta pelin. "Ei haittaa, vaikka touhussa ei olisi mitään järkeä, kunhan se on brutaalia ja v***n upeaa", Schafer summasi filosofiansa.

Näin myös kävi. Noin puolituntisen esittelyn aikana sekosimme laskuissa yrittäessämme pysyä kärryillä kätketyistä vitseistä, metallihistoriasta lainatuista nimistä (Halford lienee ilmeinen, mutta moniko arvasi, että Eddie Riggs on nimetty maailman parhaan bändin, Iron Maidenin, maskotin ja tämän suunnitelleen taiteilijan mukaan?) ja suoraan peliin sellaisenaan siirretyistä levyn kansista. Schaferin isällisen ylpeä hymy oli leveä, kun pohjoismaiset toimittajat nauroivat viittauksille ja vitseille vedet silmissä.

Pelin sopivuutta voikin testata pohtimalla omaa suhdettaan metallimusiikkiin. Naurattaako, kun vastaan tulee lauma teini-ikäisiä orjia, jotka louhivat valtavien niskalihastensa avulla moshaamalla rautaa vuoren sisältä? Entä jos kerron, että kaivoksen nimi on "The Pit"? Osaatko arvostaa kohtausta, jossa Eddie Riggs lentää palavalla autollaan jättimäisen rotkon yli suoraan Bat out of Hell -levyn kansikuvasta lainatulla tyylillä? Jos vastasit kyllä, Brütal Legend on peli sinulle. Jos taas ei, pidä hauskaa nössömusiikkisi kanssa.



Nyt kun pelin soveltuvuus on selvitetty tarkan tieteellisesti, voidaan puhua yksityiskohdista. Riggsin kapina ei suinkaan ole helppo tai nopea keikka, vaan se käsittää Schaferin mukaan useita kymmeniä tunteja pelattavuutta. Tämä on helppo uskoa, sillä jo presentaatiossa esitelty pikkuruinen kaistale pelimaailmasta oli kooltaan valtava ja sisälsi ämpärikaupalla kutkuttavan näköistä tutkittavaa.

Tähän on myös kaikki keinot, sillä lyhyen harjoitteluosion jälkeen maailma on täysin avoin. Riggs voi suhata viritetyllä jenkkiraudallaan mihin haluaa ja tehdä mitä lystää. Tosiaan, se jenkkirauta – pelin taustatarinan mukaan Metallin aikakausi on maailma, josta kaikki upea on kotoisin. Eivät vain ne salamasilmäiset pantterit, vaan myös viritetyn hot rodin kaltaiset huikeudet, joita voi louhia esiin suoraan maan alta, tai mieluummin manata ilmoille jumalia ravistelevan kitarasoolon avulla.

Moni on jo nyt ehtinyt kutsumaan Brütal Legendiä metalliaiheiseksi Grand Theft Autoksi, mutta mielestäni tämä loihtii vääränlaisia mielikuvia. Itse hakisin vertauskuvaksi ehkä The Legend of Zelda: Ocarina of Timen, sillä peli tuntuu olevan lähempänä sitä.

Maailma on avoin ja pelaaja saa itse tutkia sitä, mutta sen sisältä löytyy myös useita tapahtumapaikkoja, joissa peli siirtää hetkeksi avoimuutensa taka-alalle pelattavuuden ja tarinankerronnan vuoksi. Schaferin perustelut on helppo uskoa: kun tiimi voi esimerkiksi luottaa siihen, että pelaajan tie ylös pahuuden tornin huipulle kulkee tiettyä reittiä, he voivat ripotella matkan varrelle hienoja ansoja, yllätyksiä ja kohtauksia. Tehtävän jälkeen peli on taas täysin vapaata.

Tehtäviä tuntuu myös riittävän. Välillä Riggs mätkii kirveellään ja tiluttaa lumotulla kitarallaan kymmeniä helvetin kätyreitä takaisin helvettiin, toisinaan hän suojaa kapinallisten keikkabussia - tietenkin niillä on keikkabussi - moottoripyöräileviltä demoneilta ja toisinaan taas komentaa seuraajiaan strategiapeliä muistuttavassa bändien taistelussa, jossa kaksi kilpailevaa konserttilavaa yrittää tykittää toisiaan kumoon.

Schaferin mukaan nämä esimerkit ovat vain pintaraapaisu, sillä kehitystiimille annettiin vapaat kädet yrittää, ideoida ja luoda. Jälleen: ei väliä, onko missään mitään järkeä, kunhan se on brutaalia ja huikeaa. Ja sitä peli todella on.



Jos itse peli näyttää - ja mikäli Schafer saa soundtrack-toivomuksensa läpi, myös kuulostaa - Schaferilta, sen pääosassa pyörii aivan toinen mies. Peliin on palkattu runsas kööri legendaarisia ääninäyttelijöitä, kuten vaikkapa bändin basistia esittävä Lemmy Kilmister, joka hoiti oman ääninauhoituksensa viskipullo toisessa kädessä ja sikari toisessa. Brutaalia.

Pelin keskipisteessä heiluu kuitenkin mies, joka aiheutti ennakkoon ainakin minulle lievää huolta. Jack Black on toki tunnettu koomikko ja hauska mies, mutta kuten jokainen miehen elokuvia nähnyt tietää, Jack Black on Jack Black - roolista ja tilanteesta riippumatta.

En tiedä, mitä ihmetemppuja Schafer on kavereineen tehnyt, mutta nähdyn reilun puolituntisen perusteella Black on saatu rooliaan varten huippukuntoon. Hölmöt äänet ja turha kikkailu ovat jääneet taustalle ja mies oikeasti näyttelee rooliaan. Uskomatonta, mutta ei täysin odottamatonta, sillä peli yhdistää kaksi miehelle rakasta asiaa: metallin ja videopelit.

Monet tiesivätkin varmasti jo Blackin muusikkotaustasta ja miehen Tenacious D -yhtyeestä, mutta kuinka moni tiesi, että Jack Black on intohimoinen pelaaja? Miehen osallistuminen projektiin juontaa juurensa juuri tälle osastolle.

Schafer kertoi toimittajille, että Double Finen studiolle kantautui tietoa siitä, että Jack Black piti suuresti videopeleistä ja vielä tarkemmin tiimin mainiosta Psychonautsista. Tätä kautta Schafer sai rohkeutta lähestyä Blackia yhteisen peliprojektin tiimoilta, eikä miestä tarvinnut kauaa kosiskella.

Schaferin mukaan Eddie Riggsin hahmo on saanut paljon vaikutteita Jack Blackilta, joka on osallistunut aktiivisesti pelin kirjoittamiseen ja vedellyt Schaferin mukaan paljon huikeaa kamaa suoraan hihastaan. Pelille puoli tuntia suoraan nauraneena tämä on helppo uskoa.



Mikäli se ei vielä käynyt selväksi, Brütal Legend singahti viimeistään Schaferin presentaation myötä vuoden odotetuimpien pelien listalleni. Minulla oli ennakkoon omat pelkoni peli-idean soveltuvuudesta hyväksi peliksi, mutta tunnustan olleeni väärässä isolla V:llä.

Brütal Legend tuntuu yhdistelevän hienosti klassista, Zelda-tyyppistä toimintaroolipelaamista, minulle rakasta aihepiiriä ja huipputason teknistä toteutusta. Vaikka pelin julkaisuun on aikaa vielä useita kuukausia, meille esitelty demoversio pyöri jo nyt pehmeästi, näytti todella hyvältä ja vaikutti hauskalta pelata.

Toki ilmaan jäi edelleen kysymysmerkkejä. Puolen tunnin perusteella on mahdoton sanoa, miten ideat riittävät kuulemma kymmenien tuntien mittaiseen peliin.

En ole kuitenkaan hirvittävän huolissani, sillä Tim Schafer on ansainnut pelilegendan maineensa. Mies tietää, mitä hauska pelattavuus tarkoittaa, ja hän on lisäksi ympäröinyt itsensä tekijöillä, jotka osaavat manata hänen visionsa esiin kunnioitettavalla tavalla.

Toivon hartaasti, että Brütal Legendin viimeiset synnytyskuukaudet sujuvat ongelmitta ja peli ilmestyy niin huikeana, kuin miltä se ennakkoon vaikuttaa. Jos näin tapahtuu, pelaajia tullaan hemmottelemaan huikealla seikkailulla ja Tim Schafer voi vihdoin saada Double Fine -tiiminsä kanssa pelin, joka saavuttaa ansaitsemansa yleisön. Kukapa ei pitäisi metallista?

Miikka Lehtonen

Brütal Legend
Tekijä: Double Fine
Julkaisija: EA
Alustat: PlayStation 3, Xbox 360
Julkaisu: 13.10.2009
Pelin kotisivut: www.brutallegend.com