Peliplaneetan haastattelussa MoonTV:n konsolihahmo Thomas Puha. Uudet tuulet puhaltavat ja TV-työ siirtyy taka-alalle. Jutustimme heppua piiiiitkääään. Ota siis hyvä asento ja valmistaudu imaisemaan aimo annos asiantuntevaa peliasiaa sekä paljon muuta.


Millainen on oma pelitaustasi - mikä oli lapsuutesi kovin juttu?

Thomas Puha keskittyy lehden tekoon.

-Olin aluksi aika diehard C64/Amiga/PC-kaveri, en tosin ikinä omistanut diskiasemaa C64:lla joten pelit olivat vähissä ja silloinkin kun jonkun C64-pelin sai ostettua niin menin valitsemaan jonkun kämäisen Miami Vicen.

Käännekohta oli kuitenkin 1991 kun ostin Gameboyn ja sitten luin Mean Machines -lehteä ja ajattelin että Super Famicom/SNES kannattaisi hommata. Tein niin ja sen jälkeen olenkin ollut pitkälti konsolipelaaja. Amiga on edelleen kuitenkin mahtava masiina ja sille tuli valtavasti hyvä pelejä, demoja ja muita ohjelmia.

Luitko MikroBittiä tai Printtiä?

-Bittiä tuli luettua silloin kuin muuta ei ollut, erinomaisen kattava lehti (Super Famicom -testi joskus vuonna 1991 julkaistussa Bitissä oli mainio, mutta taisi sitten olla lehden historian ainoa konsolijuttu), mutta en ole lukenut sitä viimeisen 6-7 vuoden aikana kuin satunnaisesti, en ole kovinkaan kiinnostunut printteritesteistä tai muusta sellaisesta, Kaivolan Kallen pelijutut ovat kuitenkin hyviä, ne olen lehdestä katsonut jos se käteen sattuu. Printtiä en ole lukenut.

Miten oikein päädyit peliarvostelijaksi ja tekemään pelijuttuja?

-Olen pelannut kaikenlaisia pelejä ja lukenut pelilehtiä viimeisen 15 vuoden ajan. Olen aina ollut innostunut peleistä, joten halusinkin aina päästä alalle töihin.

Joskus aivan ylä-asteen puolivaiheilla koetin kasata omaa SuperNES-lehteä, jota en ikinä saanut valmiiksi. Sitten kuin sattumalta törmäsin netissä kaveriin joka duunasi Yhdysvalloissa pelisaittia, ja jotenkin vain homma synkkasi ja kirjoitin jotain arvosteluja saitille ja järjestin musaa projektiin, josta piti tulla hitti. Kyseessä oli High Resolution videomagazine, pelilehti videolla. Ei hommasta loppupeleissä mitään tullut, mutta tuosta alkoi meikäläisen peliura. Tein pari artikkelia High Resolutionin webbisaitille ja tutustuin samoihin aikoihin moniin pelisaittien tekijöihin joten tein Gaming Ageen ja muihin juttuja, tämä oli siis ihan lukion alussa. High Resolutionin webbisaitin ja videon kanssa sitten tapeltiin kahden vuoden ajan mutta eipä hommasta mitään tullut kuin velkoja. Yhdysvaltain puolella kaksi kaveria teki videota himassa ja uhrasi omaisuutensa siihen ja autoin minkä pystyin, mutta aliarvioimme täysin miten vaikeata on myydä tuollaista konseptia eteenpäin. Demoskene auttoi myöskin, monet scene-porukoista ovat nykyään töissä tunnetuissa pelitiimeissä joten on hiukan helpompaa tehdä noita "behind the scenes" -juttuja kuin muuten.

1998 sitten hyökkäsin viimeisillä työharjoittelurahoilla E3-messuille viimeinkin tapaamaan kaikkia kavereita joille olin juttuja tehnyt ja netissä jutellut. Vietin kaksi ensimmäistä yötä Atlantan downtownissa jossain kahden tähden hotellissa, josta en pahemmin edes uskaltanut poistua. Loppujen lopuksi messut menivät loistavasti, opin valtavasti kollegoilta miten bisnes toimi ja miten hommat hoidetaan. Sattumoisin kun olin jonottomassa Gillian Andersonin nimmaria, niin kuulin parin suomalaisen heittävän jotain läppää, että varmasti Gillian heittää jonkun tervehdyksen MoonTV:ltä kun sentään oltiin, legendaarinen tuottaja P.”Godzila” Kossila ja K.Nikkanen ne siinä heittivät läppää…tajusin että kaverithan olivat MoonTV:ltä, jolla muistin nähneeni jonkin surkean peliohjelman. Olinkin ajatellut että olisipa helppoa tehdä kyseinen ohjelma paremmin. Parin kuukauden kuluttua sitten MoonTV:lla tarvittiin osa-aikaista peliarvostelijaa, kävin haastattelussa ja seuraavan päivänä tarjottiin täyspäiväistä hommaa. Aluksi kieltäydyin mutta onneksi sitten pyörsin päätökseni ja meniin muukkarille ja sitä en ole päiväkään katunut, elämäni toistaiseksi parhaat kolme vuotta. Minulle oli kerääntynyt tarpeeksi kredentiaaleja tuossa vaiheessa nettipelisaiteille tekemästäni työstä ja silloisella MoonTV:lla oli muutama kaveri duunissa jotka auttoivat asiaa ja siinähän se sitten oli. Nyt olen sitten siirtynyt printtimedian pariin...

Oliko sinulla jotain tiettyä esikuvaa?

-Computer and Video Gamesin Julian Rignall ehdottomasti, mies on legenda. Voitti kolikkopeliturnauksen ja palkattiin muistaakseni Zzap 64:een töihin ja Emap:illahan kaveri teki kaikkien aikojen parhaan konsolilehden Mean Machinesin, joka sai minut innostumaan konsoleista. Gary Harrod ja Paul Glancey jotka olivat myös Mean Machinesin parissa olivat inspiraation lähteitä ja samoin Gamefanin pari ekaa vuotta

Viime vuosina Edge:n Tony Mott ja DC-UK:n ex-päätoimittaja Caspar Field (DC-UK:n ekat numerot olivat parasta printtiä mitä olen lukenut vuosiin) ovat olleet esikuvina, hyvät kirjoitustyylit kummallakin ja erinomaisia juttuja.

Ketä pelialan "suuria nimiä" olet tavannut? Tekikö joku erityisen vaikutuksen?

Nintendon Shigeru Miyamoton kehutaan olevan hauska tyyppi. Shigerun iloinen luonne auttanee häntä pelien suunnittelussa.

-Miyamoto oli ensimmäinen alan guru jota pääsin tapamaan ja se oli samalla ensimmäinen ”iso” haastatteluni. Sen järkkäämiseen meni viikkoja ja pitkiä puheluita Saksaan ja Suomen Nintendolle. Miyamoto on erittäin mukana tyyppi. Hideo Kojima oli myös hienoa tavata ja hän on henkilö jota eniten haluaisin haastatella uudestaan.

Peter Molyneux, Kazunori Yamauchi...umm, keitäs muita... loistavan Jedi Knightin suunnitellut Justin Chin oli myös hyvä tyyppi, kaveri on suunnittelut loistavia pelejä. Ehdoton idolini on myös Tim Schaefer joka teki mm. Day of the Tentaclen ja Grim Fandangon Lucasartsille, aivan käsittämättömän hyvä käsikirjoittaja. Törmäsin pari vuotta sitten messuilla kaveriin ja kerroin vuolaasti miten hyviä hänen suunnittelemansa pelit olivat… Mies ei voinut millään uskoa että Suomessa oli kanava jolla oli melkeinpä ainoastaan peliohjelmia tuohon aikaan.

Hienoa alalla on se että kenelläkään ”alan gurulla” ei pahemmin ole mitään jättiegoa vaan messuilla, bileissä jne. voi mennä heittämään läppää. On todella hienoa että niin voi tehdä, leffa- ja musapiireissä tuollainen harvemmin onnistuu. Eipä noissa ”suurissa nimissä” mitään tavallista ihmeellisimpää ole, hyviä tyyppejä kaikki joihin olen törmännyt.

Arvostelutyylisi on usein mielenkiintoisella tavalla "asiallisen innostunut". Kuinka paljon siinä on omaa itseäsi, vieläkö jaksat kiinnostua jostain pelistä koko kropallasi?

-Tottakai vuosien varrella kyynisyys (ja jos iskee liikaa niin silloin pitää vaihtaa alaa) iskee, mutta hienointa onkin että edelleen tulee pelejä (kuten THPS, ISS, Jet Grind Radio ja Virtua Tennis) jotka sytyttävät kuin ennenkin mutta kyllähän sellaisia pelejä tulee koko ajan vähemmän tulee joista täysillä jaksaa innostua. Toki nuorempana kun pystyi ostamaan yhden pelin parissa kuukaudessa niin siitä nautti enemmän.

Voisi tässä selvittää sen että kirjoitin Play:n poikkeuksetta täysin itse, sadasta jaksosta noin kolmessa oli muutama toisen henkilön kirjoittama arvostelu. Stakula eli Jarno kirjoittaa myös jutut täysin itse, samoin Miika uutiset. Laskimmekin kirjoittavamme viikossa enemmän kuin lehtien avustajat kuukaudessa mutta mielestäni kohtalainen taso kuitenkin säilytettiin, mitä nyt meikäläisen artikulaatio ontui enemmän tai vähemmän, sehän teki ohjelmasta vain persoonallisemman. Ohjelmat muokkautuivat täysin niitten tekijän mukaan, eli olihan PLAY sillä tapaa täysin minua. Viimeaikoina tuli pistettyä aika moneen jaksoon jotain käsittämätöntä insider-kommenttia ja jotain outoja hip-hop juttuja jotka johtuivat siitä että 1x1m2 (nimetty muuten Well of Souls -nimiseksi huoneeksi) vuoratussa spiikkikopissa tulee nopeasti epämukava olo ja sitten äänimies sai aina jotenkin innostettua kokeilemaan jotain joka oli hauskaa vain niille ihmisille jotka tilanteessa olivat läsnä.

Kuten sanoit niin yritän aina olla mahdollisimman innostunut arvosteluissa, jos peli vaan on hyvä. Perinteisesti Suomessa pelejä käsitellään aika hillitysti etenkin konsolipelien suhteen, mielestäni hehkuttamisessa ei mitään vikaa ole jos peli sen ansaitsee. Samalla tosin olen aina ajanut asialinjaa teksteissäni, eli ei kuitenkaan liikaa vuodatusta.

Osa jutuista tekemässäni PLAY-ohjelmassa oli kenties hiukan liian hardcorea ja huumorintajutonta. Mihinkään IGN-tyylisiin viikonkestäviin hehkutuksiin ei kuitenkaan todellakaan ole tarvis.

Saako joku peli vielä joskus 100%?

-Ei, prosentit ja pisteet on muutenkin hankala asia. Ei keskitason pelille voi antaa 5 tai 50%, kun kaikki ajattelemme kuitenkin kouluarvosana -mentaliteetilla, sen takia itse arvostelusta pitääkin käydä ilmi onko peli hankkimisen arvoinen vai ei.

Toisaalta mitä järkeä on olla sitten 1-100 asteikko jos ei kumpaakan ääripäätä koskaan käytä.

Pelaatko PC-pelejä ollenkaan ja mitä pidät PC-peleistä?

-90-luvun alussa luovuin Amigasta jotta saisin rahat PC:seen ja voisin pelata Interplayn Star Trek : The 25th Anniversary -seikkailupeliä joka oli ihan mahtava, se oli meikäläisen "PC killer app" -peli. Lähestulkoon kaikki Lucasartsin pelit (paitsi Force Commander) pelit olen kyllä hankkinut ja pelannut läpi, mutta aika nopeasti into PC:tä kohtaan katosi. Toki Wing Commander, Strike Commander, Rampart ja Quake olivat hienoja mutta en ole vuosiin enää ollut kovinkaan kiinnostunut PC-peleistä. C&C ja Counter-Strike eivät kiinnosta. Ensimmäistä en ole edes uskomatonta kyllä kokeillut... En yksinkertaisesti jaksa alituista 3D-kiihdytinsäätöä ja koneen rakentamista, sain siitä tarpeekseni 90-luvun alussa kun piti aina rukata config.sys ja autoexec.batit joka peliä varten... Uskomatonta että tuollaista sieti. Toki PC tarjoaa parhaat seikkailupelit (mutta Lucasarts ei enää niitä pahemmin tee…) ja RTS-pelit, mutta itse pidän enemmän konsolipeleistä ja siitä että ei tarvitse säätää niin paljoa. Sitä paitsi suurin osa PC-suunnittelijoista ottaa nykyään inspiraationsa konsolipeleistä (Half-Life = Metal Gear Solid) ja tekee konsolipelejä. Toki kuitenkin kokeilen duunissa PC-pelejä silloin tällöin. Itseasiassa Soldier of Fortune oli erinomainen ja saman tiimin Star Trek Voyager oli myös loistava FPS-peli joka tuli tahkottua läpi. Black and White on myös hyvä, mutta duunissahan noita tuli pelattua (illalla tietenkin huom!), himakone on 3 vuotta vanha. PC:tä käytän siis joka päivä, mutta en pahemmin pelaamiseen.

Mitä teet vapaa-aikanasi, ja jos pelaat, mitä pelaat ja millä?

ZZzzZZzzZZZzzz....

-Olen aika pitkälti viimevuosina tehnyt vain töitä, duunin jälkeen himassa kone päälle ja työt jatkuu. Toki tulee otettua rentistä kavereiden kanssa, leffaa, musaa ja tietenkin futista, muuten tulee kyllä aika nopeasti peli overload. ISS-setti on kyllä ollut aika vakiokäytäntö jo vuosien ajan.

Kerro vähän MoonTV:n meiningistä. Onko se oikeasti niin kaoottista kuin miltä näyttää?

-Hmm... kaaoksen voimalla eteenpäin, niinhän se on kaikkialla. Kaikki tekee todella paljon duunia MoonTV:lla, porukkaa on niin vähän ja resursseja vielä vähemmän että tiukkaa tekee. Silti ilmapiiri on pysynyt hyvänä ja onhan kanavalla tehty aika uskomattomia juttuja vaikka budjetit tiukkoja ovatkin.

Kun aluksi menin MoonTV:lle, siellä oli vain muutama kooderi, yksi editoija/ graafikko ja jotain muita tyyppejä, kaikki kävi röökillä eikä kovinkaan monella mitään erikoisempaa koulutusta ollut vaan kaikki oli muuten vain oman alansa spesialisteja kuten minä. Vaihtuvuus porukassa on ollut aika suuri, mutta melkein aina on onnistuttu löytämään hyviä tyyppejä. Alkuaikoinahan kanavalla ei ollut muuta kuin PSX-peliluola ja jotain kämäisiä visailuja (ja Julkkisvisa...voi voi), eivätkä nuo alkuaikojen peliohjelmat hyviä olleet, sen myönnän. Kolmessa vuodessa on kuitenkin tapahtunut huikeaa kehitystä, MoonTV:han on eittämättä parasta TV-tarjontaa mitä Suomessa on.

Nyt kanavalla on liuta hyvin kouluttettuja tuottaja/juontaja/säätäjiä jotka osaavat asiansa ja ovat sidoksissa siihen popkulttuurin osa-alueeseen josta ohjelmia tekevät. Kyllähän isot kanavat ovat aika otettuja MoonTV:n tyylistä ja rippaavat surutta ideoita ja konsepteja kanavalta, mutta niinhän se vain on aina mennyt.

Mielenkiintoista on ollut myös todistaa sitä miten ihmiset muokkaavat käsityksiään henkilöistä heidän ohjelmiensa ja julkisen kuvansa perusteella. Teemme jokainen sitä ja onkin todettava että ei ihmistä voi mitenkään väittää tuntevansa mediassa syntyneen kuvan mukaan vaikka toki oma persoonallisuus läpi tulee, etenkin MoonTV:n tyylisissä ohjelmissa.

Kummassa on asiantuntevammat arvostelut, Playssa vai PornoStarassa?

-Hahah... hmm.. no Sami on kyllä alansa guru. Mies selittikin tuossa kerran että kun on katsonut parinsataa pornoleffaa niin ei enää erm...toimintakohtauksia tarvitse katsoa vaan hän kelaa suoraan juonikohtauksiin ja katsoo että onko leffasta mihinkään.

Monien suruksi olet päättänyt jättää MoonTV:n. Mitä on näkyvissä nyt, kun TV-työ jää taakse?

-Päätös lähteä oli elämäni toistaiseksi vaikein, mutta kun tilaisuuksia ilmaantuu, ne otetaan. Niin tein silloinkin kun MoonTV:lle menin. Mielestäni tein viimeisen puolen vuoden aikana parasta jälkeä peliohjelmissa, itseasiassa kaikki peliohjelmat pääsivät todella hyvään vauhtiin ja palaute oli lähes poikkeuksetta hyvää. Olin kuitenkin hiukan turhautunut siitä, että ohjelmat jäivät aikalailla pimentoon kaiken uuden keskellä ja minusta tuntui, että sisäisesti ohjelmia ei kovinkaan korkealle rankattu. Aivan varmaa oli kuitenkin se että MoonTV:n peliohjelmat olivat sisällöllisesti kilpailukykyisiä ihan kansainvälisestikin. Muitten näkemieni TV-peliohjelmien taso on mielestäni matala, harmi etteivät MoonTV:n peliohjelmat saaneet minkäänlaista julkisuutta kanavan ulkopuolella (Edge:ssä tosin todettiin että ”something that UK hardcore gamers would relish”), mutta katsojillehan ohjelmia tehdään ja palautteen perusteella katsojat pitivät ohjelmista ja se tuntui mahtavalta, joten suuret kiitokset kaikille, jotka ovat ohjelmia seuranneet ja tulleen kertomaan mielipiteensä oli se sitten positiivista tai negatiivista.

On muuten mielenkiintoista huomata että pitkäikäistä leffa tai peliohjelmaa ei pahemmin ole olemassa vaikka markkinoilla liikkuu runsaasti rahaa.

URL tosin jatkuu koska jaksojen kuvaaminen ei vie kovinkaan paljon aikaa viikossa enkä missään nimessä halua jättää kanavaa kokonaan taakseni, aivan liian hyvä meininki jotta sen tekisin. Uskomatonta kyllä URL:ista on muodostunut jonkinasteinen kulttihitti.

Pelialaa en tietenkään ikinä jätä ja olenkin siis siirtynyt työskentelemään lehtien parissa. Olen päätoimittajana Pleikkari2- sekä Pelimestari-lehdissä joista ensimmäistä pistetään paraikaa rankalla kädellä uusiksi ja piakkoin myös Pelimestari muuttuu.

Tähän astihan lehdet ovat olleet käännöksiä englanninkielisistä lehdistä mutta nyt ne tehdään täällä täysin itse ja tehtävänäni on vastata sisällöstä. Ensimmäiseen Pleikkari2-lehteen jossa olen mukana, tulee runsaasti muutoksia. Seuraavan numeroon sitten vielä enemmän.

Ne jotka pitivät MoonTV tyylistäni ja jutuista, tulevat varmasti pitämään lehdistäkin, luvassa on runsaasti haastatteluja ja "behind the scenes" -juttuja ja tottakai kattavia peliarvosteluja. Sanotaan nyt itsevarmasti että en ole juuri ostanut mitään kotimaisia videopelilehtiä sillä ulkomaalaiset ovat parempia, tarkoitus on nyt muuttaa tuo asia täysin. Toivottavasti onnistuu muuten saan tuntea itseni todella tyhmäksi antamieni kommenttien takia.

Jäätkö kaipaamaan MoonTV:n underground-fiilistä ja porukkaa?

Lehtimiehiä.

-Tuotahan ei edes tarvitse kysyä, totta helvetissä jään kaipaamaan. Muukkarilla on loistavia tyyppejä joita kaikkia rakastan. Kolmessa vuodessa on koetty yhtä sun toista ja muodostettu ystävyyssuhteita. Loistavan porukan takia siellä suurin osa ihmisistä jaksaa olla stressaavasta työtahdista huolimatta. Teen siis kuitenkin edelleen URL:ia joten vaikutan jollakin tavalla vielä kanavalla.

Mitä mieltä olet suomalaisesta pelijournalismista yleensä?

-Taidan nyt kaivaa omaa hautaani mutta avaudutaan nyt kuitenkin. Onhan Suomessa enemmän pelijournalismia kuin joissain muissa maissa mutta harvemmin mielestäni pelitoimittajaa voi pitää journalistina.

Perinteisesti suomalaiset pelilehdet, ne muutamat mitä nyt on, ovat aina olleet asiallisia ja hyvin kirjoitettuja, mutta eivät koskaan kovinkaan konsolihenkisiä vaikka olisi konsolilehti kyseessä.

En myöskään pidä ulkomaalaisten lehtien alituisesta mollaamisesta kotimaisissa lehdissä. Toki kriittikkiä pitää antaa eikä pidä kumarella kenenkään edessä - ei todellaakaan, mutta pitäisi jotenkin ymmärtää, että itse ei aina voi olla oikeassa.

Suurin osa porukasta jotka suomessa peleistä kirjoittavat omaavat PC-taustan ja se näkyy kirjoituksissa. Harvoilla on pitkälinjan kokemusta konsoleista ja videopelikulttuurista yleensä. En ole itse kovinkaan hyvä kirjoittaja (tiedostan kyllä hyvin omat puutteeni), mutta haluaisin uskoa että omistautumiseni asialle korvaa muut puutteet. Pelialalla on niin paljon innostavaa tapahtumaa että se pitää yrittää saada myöskin perille katsojille/lukijoille, eikä vain tehdä kolmen sivun messuraportti jossa ei saa minkäänlaista käsitystä siitä mitä paikanpäällä tapahtui.

Kunnianhimoa tuntuu myös puuttuvan, ei jahdata hankalammin saatavia pelejä ja tyydytään liian vähään. En ole tainnut ikinä lukeä kenenkään videopelialalla merkittävän kaverin kuten Miaymoton, Shinji Mikamin, Hideo Kojima, Peter Moore, Chris Deering jne. haastattelua kotimaisissa lehdissä tai lukenut Segan mielenkiintoisista projekteista.

Tottakai ymmärrän että myynnin kannalta on tärkeämpää kirjoittaa sellaisista peleistä jotka myyvät, sehän nyt on selvä asia. Sillä ei juuri elä, että kirjoittaa Suomessa niche-aihepiiriin tippuvista peleistä ja firmoista. Tätä eivät monet välttämättä tiedosta, kun ihmettelevät miksi kotimaisissa lehdissä käsitellään pelialaa huomattavasti suppeamin kuin muualla. Silti voisi vähän yrittää edistää lukijoiden näkökantaa kertomalla alasta hieman kattavemmin.

Loppujen lopuksi kuitenkin on sanottava että suomalaisten pelilehtien toimituksellinen taso on kuitenkin kirjoittamisen kannalta korkea ja on ilahduttavaa nähdä että myös kotimaisia webbipelisaitteja on tullut esille.

Kuinka paljon seuraat ulkomaisia pelilehtiä / sivustoja? Mitä niistä pidät parhaana?

-Seuraan tarkasti ja melkeinpä koko ajan.

Edge on erinomainen lehti ja on ollut sitä koko olemassaolonsa aikana, sitä olen lukenut alusta lähtien. EGM on ihan ok myös, siitä löytyy aina aika hyviä juttuja, kuten ensimmäinen vilkaisu Tony Hawk 3:een, siinä on myös yleensä ihan hyvät kannet, nekin ovat iso osa lehden suosiota. Jenkkien virallinen Playstation-lehti on todella hyvä, mielestäni paras amerikkalainen julkaisu vuosiin.

Paras nettipelisaitti kautta aikojen oli Intelligent Gamer joka oli ensimmäinen kunnollinen saitti jossa oli arvosteluja, hyviä reportaaseja ja toimittajia. Tuolloin ei vielä kärsitty Internetin nykyisestä vitsasta eli ihmistä joilla on vain yksi mielipide jotka eivät mitään muuta hyväksy. IG:stähän tehtiin lehtikin mutta se epäonnistui täysin. Intelligent Gamerin jälkeen tuli sitten roppakaupalla muita saitteja joista suurin osa on jo konkursissa. IGN on tällä hetkellä melkein ainoa kaupallinen saitti mutta jotenkin överiksi menee kun tarjotaan 10x20mb videofilejä ja tuhat screenshottia, eihän pelistä enää jää mitää nähtävää tuollaisen jälkeen. Magic Box oli vielä aikoinaan mielenkiintoinen ennen kuin kaikki löysivät sen ja kopiovat uutiset suoraan itselleen antamatta krediittiä Magic Boxille. Tosin ei kyseinen saitti myöskään kerro, että se repii uutisensa suoraan Famitsusta.

Mitä tulevaa peliä itse odotat eniten?

-Yhtä ei voi nimetä joten…Pro Evolution Soccer, ja tottakai Metal Gear Solid 2. Airblade, Jedi Knight 2, Tony Hawk 3… Nuo ovat sellaisia jotka eivät varmasti petä.

Sony, Microsoft ja Nintendo juoksivat kilpaa. Kuka voitti ja miksi?

-Hyvän alun jälkeen Nintendo ja Sony hyytyvät kun Microsoftin Steve Ballmer pistää hillittömiä peliliikkeitä kehiin ja sekoittaa Shigeru Miyamoton pasmat täysin ja Solid Snake vetäytyy kisasta uuden operaation pariin...erm.. en sano enempää.

Konsolisodan voittaja ei tule olemaan yksiselitteinen juttu, kuten Super NES, Megadrive ja jopa Turbografx 90-luvun alussa osoittivat, voi markkinoilla selvitä parikin konetta, mutta yksi tulee olemaan yli muiden tästä huolimatta. Ensi vuonna nähdään kuka se tulee olemaan. Selvää on että alalle tekee vain hyvää että Sony saa kilpailijan jolloin hekin joutuvat pistämään entistä paremmin. Ei sen puoleen että nytkään menisi huonosti, päinvastoin, Olen erittäin utelias ja todella toiveikas Gamecuben suhteen (Rogue Leader ja uusi Mario kiitos!) ja Xbox vasta kiinnostava onkin kun Microsoft sillä konsolimarkkinoilla debytoi.

Onko vielä jotain mitä haluaisit sanoa Peliplaneetan lukijoille?

-Pleikkari2:n ensimmäinen ”uusi” numero (4) tulee aivan syyskuun alussa. Toivon että mahdollisimman moni tutustuisi uudistettuun lehteen ja lähettää sitten palautetta ja kertoo mikä toimi ja mikä ei (räikeä mainospuhe loppui nyt).

Kiitos haastattelusta Thomas ja onnea tulevaisuudelle.

Kiitos paljon suomastanne mahdollisuudesta ja onnea myöskin teille!

Haastattelija:
Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net