Satunnaisempi seuraaja voisi helposti kuvitella, että pc-pelaamisen perinteiset linnakkeet, strategia-, simulaatio- ja roolipelit, olisivat menneiden aikojen lumia. Näin ei kuitenkaan ole, mutta ne ovat kyllä karanneet muille maille - tarkemmin sanoen itään. Strategia- ja simulaatiopelit ovat venäläisten hommaa, kun taas roolipeleistä vastaavat muun muassa saksalaiset.

Tällä alalla on kunnostunut erityisesti Piranha Bytes, joka on tunnettu muun muassa mainioista ja hillittömän vaikeista Gothic-roolipeleistään. Voi sitä surun ja valituksen määrää, kun pari vuotta sitten kävi ilmi, että pelisarjan oikeudet omistava JoWood olikin nakittanut nelososan kehitysvastuun muualle. Tähänkö katkesi maineikkaan pelisarjan loisto? Ei sentään, sillä vaikka nimi voikin olla muuttunut, Risen on kaikin puolin Gothic 4.





Ei ole vaikea keksiä selityksiä sille, miksi Gothic-sarja on niin suosittu. Aikana, jolloin moni peli pyrkii hellimään pelaajaansa ja tekemään kaiken mahdollisimman helpoksi, Gothic kulkee omaa kantoista ja pimeää polkuaan. Helpotusten sijaan peli potkii pelaajaa jalkojen väliin kerran toisensa jälkeen ja saa välillä ihmettelemään, olivatko kehittäjät oikeasti sadisteja.

Vastapainona pelit ovat aina tarjonneet suunnattoman määrän mahdollisuuksia ja avoimen pelimaailman hienouksia. Hahmoaan voi kehittää haluamaansa suuntaan ja pelimaailman saloja tutkia aivan miten ja milloin itse haluaa. Moinen vapaus, samaten kuin mahdollisuus tehdä tehtäviä useilla tavoilla, ovat kuin aidoista roolipeleistä repäistyjä luksuksia, jotka unohtuvat monilta kehittäjiltä.

Kaikkia vaihtokauppa ei kuitenkaan miellytä, mistä syystä Gothic-sarja ei nauti massayleisön suosiosta. Tiettyjen tahojen iloksi ja muiden suruksi totean, että ei tule nauttimaan Risenkään, prikulleen samoista syistä.





Risen alkaa raflaavasti. Pelaaja on yksi harvoista katastrofaalisen haaksirikon eloonjääneistä ja herää oudon saaren rannalta. Pian käy ilmi, että kyseessä on syrjäinen saaripahanen, jolta löytyy pari pientä kaupunkia, sekä suota koko maan tarpeiksi. Pois pitäisi päästä, mutta se ei ole aivan helppoa.

Vielä viime aikoihin saakka saari oli Don Estebanin pelättyjen rikollisliigojen hallinnassa, jolloin asiat kyllä sujuivat, kunhan osasi voidella oikeita rattaita. Sitten tapahtui mullistus: saaren pinnan alta räjähti esiin muinaisia temppeleitä, joista virtasi esiin outoja ja yliluonnollisia vihollisia.

Asukkaat joko hakeutuivat suojaan muurien taakse tai kuolivat kammottavasti. Paikalle porhalsi inkvisiittori, Risen-maailman kirkon ylin tutkija, joka on päättänyt palauttaa järjestyksen saarelle ja temppelien artifaktit kirkon haltuun. Kaikki poikkiteloin eteen astuvat joko katoavat mystisesti tai pakkovärvätään kaapujengiin.

Pelin kehitystiimin kommenttien mukaan pelimaailma on yhtä kämäistä saarta laajempi, mutta senkin koluamisessa riittää työtä. Itse pelasin peliä alkuvaikeuksieni jälkeen miltei pakkomielteen omaisesti toista kymmentä tuntia ja päälimmäinen fiilis on, että raaputtelen vasta saarenkin pintaa. Pelattavaa siis riittää.





Vaikka tapahtumapaikka onkin muuttunut, Risen on niin hyvässä kuin pahassakin Gothicin seuraaja. Tämä tarkoittaa, että tarjolla on tosiaikaista toimintaroolipelailua, paino sanalla roolipeli. Tutkimusmatkailu ja taistelu sujuvat mukavasti, sillä käyttöliittymä on kevyt ja näppäinkomentoja riittää. Tai oikeammin voisi sanoa, että taistelun sujumiseen on potentiaalia. Alussa menee nimittäin päin honkia, jotta kolisee, eikä välttämättä pelitoimittajan yleisen kehnouden takia. Pelin vaikeustaso on nimittäin saatanallinen.

Jo ensimmäisissä juonitehtävissä pelaaja heitetään keskelle vihollisia, jotka kirjaimellisesti tappavat tämän kahdella lyönnillä. Koska Risenin maailmassa kaikki maksaa, myös uusien kykyjen oppiminen ja ominaisuuksien kehittäminen, ensimmäiset pelitunnit ovat turhauttavia ja rasittavia, kun pelaaja saa kerran toisensa jälkeen turpaan piikkisioilta ja madoilta.

Kolikon kääntöpuolella voi taas todeta, että kun alkukankeudet jäävät taakse ja vyön alle saa pari kokemustasoa, sekä taistelun kannalta tuikitarpeellisia kykyjä, pelaaminen tuntuu palkitsevalta ja jokainen voitettu vihollinen saavutukselta.

Tällöinkin huomasin hetkittäin pohtivani, että pakkohan niiden kehittäjien on piru vie olla sadisteja, kun vastaan tulee viiden tontun ryhmä, joka murhasi minut sekunneissa. Realistista toki, mutta ei kovin hauskaa. Sopiikin toivoa, että testiversiossa ollut mahdollisuus hidastaa pelin vauhti puoleen säilyy myös julkaisuversiossa, sillä tällöin on edes pientä saumaa ottaa hyötyä irti pelin refleksipohjaisesta ja elintärkeästä väistö- ja torjuntasysteemistä.





Myös pelin muut vahvuudet ovat tuttua Gothicia. Hahmoaan voi yhä kehittää aivan vapaasti, sillä purkitettujen kykyjen sijaan jokainen kokemustaso tuo mukanaan geneerisiä taitopisteitä, joita voi vaihtaa rahaa vastaan kykyihin. Niitäkin piisaa kotitarpeiksi, mutta ilahduttavasti vain harva pelin mestareista jaksaa avittaa rääsyihin pukeutunutta, tuntematonta partajeesusta ihan tuosta vain, vaan menestyminen vaatii roolipelaamista.

Jo ensimmäisten tuntien aikana tuli vastaan useita ratkaisevan tuntuisia valintoja, suuria ja pieniä. Näyttäisi siltä, että pelaajan on lyötävä hynttyynsä yhteen joko saarta hallitsevien rikollisten tai uskonnollisten hihhuleiden kanssa, mutta pienempiäkin päätöksiä löytyy. Paljastatko mafiosolle, että yksi tämän kätyreistä on pimittänyt rahaa kassasta, vai kiristätkö miestä? Valinnalla on sekä lyhytaikaisia, että pitempiä seurauksia. Mukavasti peli ei pröystäile moisilla eikä hehkuta mitään moraalisista valinnoistaan, sillä sehän on vain oleellinen osa aitoa roolipelaamista.

Risen on peli, joka kannattaa ehdottomasti pistää odotuslistalleen, mutta vain jos omaa pitkän pinnan ja kyvyn painaa lukuisat pinot pienempiä ja suurempia ongelmia villasella. Koska kyse on vielä keskeneräisestä beta-versiosta, en jaksa vielä ottaa stressiä käsivarren mittaisesta bugilistasta, mutta on selvää, että kehitystiimillä riittää vielä työtä ennen pelin syksyistä julkaisua. Toivottavasti aika käytetään hyvin hyödyksi, sillä näin haastavaa, kiehtovaa ja ainutlaatuista roolipeliä ei ole nähty sitten... no, Gothic 3:n.

Miikka Lehtonen

Risen
Kehittäjä: Piranha Bytes
Julkaisija: Deep Silver
Testattu: PC
Tulossa: PC, Xbox 360
Julkaisu: 2.10.2009