Kotimaassaan jo lähes vuosi sitten julkaistu Aion on juuri suuren mittakaavan verkkoroolipeleistä tunnetun eteläkorealaisen NCsoftin käsialaa. Etelä-Koreassa huikean suosittujen Lineage-pelien lisäksi muun muassa Guild Warsit julkaissut yhtiö yrittää haukata osansa länsimaisista MMORPG-markkinoista tarinavetoisempaa lähestymistapaa yrittävän Aionin myötä.

Peliä on kuluneen vuoden aikana länsimaalaistettu länsijulkaisua varten ja nyt peli ilmestyy viimein myös täällä. Peliplaneetta testasi peliä sen julkaisu edeltäneessä betatestissä ja kertoo nyt kokemuksistaan Aionin parissa.

Pelaajien väliset taistelut käydään pääosin planeetan puoliskojen välisessä tilassa. Täällä lentäminen on suotavaa, jopa pakollista.

Aionin pelaaminen aloitetaan tuttuun tapaan pelattavan osapuolen ja hahmoluokan valinnasta. Tarjolla olevat neljä hahmoluokkaa vaikuttavat ensisilmäyksellä varsin rajallisilta, mutta kaikkien luokkien kaksi suuntautumisvaihtoehtoa tarjoavat käytännössä kaikki perinteiset hahmoroolit. Tarinan edettyä tiettyyn pisteeseen, pelaaja valitsee lopullisen hahmoluokkansa. Valinta vaikuttaa olennaisesti pelin etenemiseen, sillä kahden vaihtoehdon erot voivat olla yllättävänkin suuret. Esimerkiksi Scout-hahmoluokan salamurhaajapuoli keskittyy hiippailuun ja lähitaisteluvahingon tekemiseen, kun toisena vaihtoehtona tarjottava metsämies pyrkii pitämään etäisyyttä viholliseen ansoja ja joustaan käyttäen. Fantasiaroolipelejä pelanneet tunnistavat eri hahmoluokkien roolit pelimaailmassa helposti eikä hahmojärjestelmän perusasetelma eroa suuresti pelityypin peruslähtökohdista.

Pelin hahmonluontiominaisuudet tarjoavat kattavat vaihtoehdot omannäköisensä fantasiahahmon muokkaamiseen. Pelaajat voivat käytännössä säätää lähes kaikkea hahmoissaan. Eri rotuja ei erotella hahmonluontivaiheessa, mutta järjestelmä antaa periaatteessa vapaat kädet tehdä hahmoista mitä tahansa kääpiöstä haltijaan. Muutokset ovat kuitenkin vain kosmeettisia, ja täten rotujen väliset pelattavuuserot loistavat poissaolollaan. Systeemin monipuolisuudesta kertonee paljon se, että pelaajat ovat pystyneet luomaan esimerkiksi Barack Obaman näköisen pelihahmon.

Pelin kaksi osapuolta edustavat valoisuuden ääripäitä. Elyoksen pääkaupunki Sanctum on eteerisen kaunis paikka.

Aionin taustatarina on kovin sekavaa luettavaa, mutta yksinkertaistettu tiivistelmä lähtökohdista lienee paikallaan. Aion on eräänlainen jumala, Atreian maailman luoja ja vartija. Aion asettui luomisen jälkeen tornin muodossa planeetan sisään yhdistämään pallonpuoliskot, josta pelin alkuperäinen lisänimi, The Tower of Eternity, on peräisin. Atreiaa asuttamaan luotiin drakenien laji, joka ei kuitenkaan saanut nauttia yksinäisestä oleskelustaan kauan, sillä pian myös ihmislaji näki päivänvalon.

Tuhansien vuosien ajan kestänyt rauha ylivertaisten drakenien ja ihmisten välillä sortui kuitenkin drakenien vallanhimoon. Tilannetta tasapainottaakseen Aion antoi valituille ihmisille siivet ja kyvyn lentää. Daeva-nimellä tunnetut ihmiset puolustivat ihmiskuntaa onnistuneesti, mutta rauhanneuvottelut osapuolten välillä johtivat Atreiaa yhdistäneen tornin sortumiseen ja planeetan jakautumiseen pimeään ja valoisaan puoleen.

Pimeydessä kasvaneiden asmodealaisten iho muuttui vuosien varrella kalpeaksi ja heidän silmänsä saivat kelmeän loisteen. Valoisan puolen elysealaiset kehittyivät kauniiksi ja loistokkaaksi kansaksi, jotka kokevat kohtalonsa Aionin siunaksena ja pitävät asmodealaisia kirottuna kansana.

Valitettavasti tarina ei ole Aionin vahvin osa-alue, mutta jos animehenkiset ja melkoisen sekavat juonikuviot eivät jaksa kiinnostaa, voi pelaaja ohittaa kaikki tarinaa edistävät kohdat ja keskittyä itse peliin. Aion sisältää myös reilusti tyylilajin muita edustajia enemmän keskustelua pelihahmojen kanssa, mutta tekstiseiniin törmääminen jaksaa harvemmin innostaa syventymään juoneen tai sivuhahmoihin. Välillä dialogi antaa myös mahdollisuuden valita oman vastauksensa, mutta en huomannut yhdelläkään valinnalla olevan varsinaista merkitystä pelin etenemisen kannalta. Lieneekin ihan hyvä, ettei Aion tyrkytä tarinaansa, mutta tarjoaa kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua maailmaansa.

Asmodae jäi planeetan jakautuessa synkkyyteen, joka oletettavasti riepoo hämärän puolen asukkeja. Kaikesta huolimatta karaistunut kansa on hyvää pataa keskenään.

Verkkoroolipelejä kyllästymiseen asti tahkonneet saattavat pettyä ikävästi, jos odottivat Aionilta jotain uutta ja mullistavaa. Vaikkapa World of Warcraftin parista Aionin pariin siirryttäessä oppimiskynnys on hyvin matala, mikä toisaalta tekee pelin pariin astumisesta todella helppoa. Perusasiat ovat kunnossa, ja pelillinen kokonaisuus on melko vankan ja tasapainoisen oloinen. Muutamia pikkujuttuja lukuun ottamatta peli on kuitenkin paikoin jopa ärsyttävän samankaltainen muiden lajityypin edustajien kanssa.

Aion kompuroi omalta osaltaan myös oikeastaan lajityypin perusongelmaksi muodostuneen puutteen kanssa. Pelin tehtäväsuunnittelu edustaa nimittäin suurimmaksi osaksi perinteistä sianlahtauskaavaa, jossa jokainen tehtävä koostuu käytännössä tiettyjen vihollisten metsästämisestä, ja välillä juostaan paikasta toiseen palauttamassa tehtäviä kokemuspisteiden kiilto silmissä. Aionin tehtävät jaetaan kahteen ryhmään: kampanjatehtäviin ja tavallisiin tehtäviin. Kampanjatehtävät ovat pakollisia pelissä etenemisen kannalta, kun normaalitehtäviä tehdään kokemuksen ja palkkioiden takia. Aionissa korostuu ikävällä tavalla myös pakottava tarve kaikkien tehtävien tekemiseen lisäkokemuksen takia, sillä ainakin itse painiskelin useaan otteeseen pikakuolemien kanssa oman tason tehtäviä suorittaessani.

Lentämisen roolia korostetaan pelissä useaan otteeseen. Siivet ovatkin kätevä korvike ratsuille, paitsi tietysti lentokieltoalueilla. Valtakunta ratsusta siis.

Pelihahmon kuoleminen on toteutettu hieman rasittavalla tavalla, jonka ärsyttävyys korostuu etenkin useiden perättäisten kaatumisten kohdalla. Pelialueille ripoteltujen henkiinherätyspaikkojen sijaan pelaaja nousee kuolleista paikassa, jonka on ostanut kodikseen pelivaluutalla. Kotiobeliskeja on toki pienemmissäkin Atreian kylissä, mutta pahimmillaan kuolinpaikkaan joutuu juoksemaan kartan toisesta päästä. Pelin jatkamista hankaloitetaan vielä elävien kirjoihin palatessa kärsittävän hidastuksen ja kokemuspistemenetyksen muodossa, ja vaikka molemmista selviää pelikukkaron nyörejä löysäämällä, on kuoleminen pidemmän päälle todella turhauttavaa. Kuolemisongelmat korostuvat alueilla, joissa lentämällä etenemistä on rajoitettu, ja tehtävälle joutuu matkaamaan apostolinkyydillä.

Oman mausteensa Aionin soppaan tuo lentäminen, joka on pelissä paitsi matkustusmuoto, myös olennainen osa taistelumekaniikkaa. Kylien välillä liikkumiseen tarkoitettujen lentoreittien lisäksi pelihahmoilla on myös siivet, joiden avulla lentäminen sujuu vapaasti, kunhan vain sattuu olemaan alueella, jossa lentäminen on sallittua. Alempien tasojen alueilla lentäminen on varsin rajoitettua, mutta esimerkiksi korkeammille tasoille tarkoitetulla Abyss-alueella lentäminen on keskeinen osa pelin kahden osapuolen välistä kamppailua. Lentämistä rajoitetaan myös mittarilla, jonka tyhjentyessä on suotavaa olla maanpinnan tuntumassa, sillä siivetönnä ilmalento johtaa karuun kuolemaan. Siipiä voi käyttää myös alamäissä liitämisen, joka jostain syystä se oli ainakin beta-vaiheessa mahdollista myös lentokieltoalueilla. Minuutin lentorajoitusta voi myöhemmissä pelivaiheissa myös venyttää tiettyjen esineiden avulla.

Aionin ympäristöissä ei ole pelätty värien käyttöä. Alueilta löytyy mukavasti vaihtelua, eivätkä Atreian olosuhteet käy helposti tylsistyttämään.

Aion sisältää myös oman versionsa tutusta ammattimekaniikasta. Pelin kuusi käsityötaitoa mahdollistavat varusteiden ja aseiden lisäksi esimerkiksi ruokien valmistamisen. Pelaajien ei tarvitse valita vain yhtä itselleen sopivaa erikoisalaa, vaan kaikki taidot ovat vapaasti saatavilla, vaikka korkeimmalle osaamistasolle voi päästä vain kahdessa roolissa. Ammatillista kokemusta voi kartuttaa suorittamalla kouluttajilta saatavia työtilauksia, joista saa myös taidossa hyödynnettäviä tarvikkeita. Itse tehdyt varusteet vaikuttaisivat kilpailevan hyvin tehtäväpalkintojen kanssa, joten ammatinharjoittamisesta on kaupankäynnin lisäksi pelillistäkin hyötyä. Käsitöissä käytettäviä tarvikkeita kerätään pelialueilta kahden keräilytaidon avulla, ja näiden lisäksi taitojen käyttäminen kehittää myös pelaajan normaalia kokemustasoa. Ammattijärjestelmä vaikuttaa syvälliseltä, ja se tarjonnee puuhasteltavaa tuntikausiksi, vaikka peliä voi varsin hyvin pelata työttömänäkin.

Ainoa varsinainen negatiivinen kommenttini systeemiä kohtaan liikkuu hiustenhalkomisen rajamailla. Peli nimittäin esittää keräilyn ja muun tekemisen onnistumis- ja epäonnistumispalkkien muodossa. Toisen palkin täyttyessä yritys siis joko onnistuu tai menee reisille. Esitystapa on sinänsä ihan mielenkiintoinen, mutta sisältää pienen ongelman. Joskus nimittäin täysin triviaalikin puuhastelu vie turhaan aikaa, kun peli arpoo pelaajan epäonnistumispalkkiin muutamia tirahduksia ennen suorituksen onnistumista.

Taistelujärjestelmä edustaa melko perinteistä massiiviroolipeliosastoa, jossa hahmoilla on perushyökkäysten lisäksi liuta erikoiskykyjä aktivoitavana napinpainalluksella. Hahmoluokilla on kuitenkin olemassa myös hyökkäysketjuja, joissa tiettyjen kykyjen käyttö mahdollistaa useamman, toinen toistaan voimakkaamman erikoiskyvyn yhdistelmän. Peli vinkkaa kuvaruudulla taitoketjujen ollessa tarjolla, joten pelaajan ei tarvitse muistaa eri yhdistelmiä ulkoa. Hyökkäysten ketjuttaminen voi antaa myös lisävaikutuksia, kuten esimerkiksi vastustajan hetkellisen tainnuttamisen.

Animehenkisessä pelimaailmassa kohdataan paikoin vähän erikoisempia olentoja. Kuvassa paikallinen mieskarhutiikeri.

Aionin pelialueet eivät ole osa yhtenäistä maailmaa, vaan liikkumista rajoitetaan välillä varsin keinotekoisinkin estein. Sinänsä loogisesti suunnitelluilla kartoilla saattaa välillä törmätä näkymättömiin seiniin, jotka tapaavat rikkoa pelimaailman uskottavuudentuntua. Jokaiselta alueelta löytyy yksi teleporttauspaikka, jonka avulla pelihahmoja voidaan siirtää alueiden välillä maksua vastaan. Maksullisuus tuntuu hieman hölmöltä ratkaisulta, sillä rahattomat joutuvat hankkimaan valuuttaa ennen seuraavalle alueelle siirtymistä. Veloituksen kattamiseksi paikoista löytyy kuitenkin toistettavia tehtäviä, mutta näiden suorittaminen pelkästään pelin jatkamista varten tuntuu täysin päättömältä ja lisää puuduttavaa toistoa peliin. Peli opettaakin nopeasti pitämään tietyn minimikäteiskassan, josta kuolemisen ja matkustamisen aiheuttamia kustannuksia voidaan kattaa.

Pelimaailma on miellyttävän näköinen kokonaisuus, joka hyödyntää näppärästi fantasiaelementtejä paikkojen tyyleissä. Vaikka sinne kirkkaimpaan tekniseen kärkeen ei ylletäkään, on Aion selkeästi niitä kauniimman kastin verkkoroolipelejä. Pelin saavutukset ovatkin enemmän tyyliratkaisujen kuin pelimoottorin ansiota. Graafisen suunnittelun animevaikutteet ovat selkeästi nähtävissä hahmomalleissa ja animaatioissa, vaikka hahmoista saa väsättyä muutakin kuin androgyynejä emopoikia. Henkilökohtaisista lähtökohdista riippuen maltillinen animehenkisyys tuo joko plussaa tai miinusta, mutta pahoinvointia ei ollut ilmassa edes tyyliä vieroksuvan kriitikon tapauksessa.



Odotettu Aion on kaikesta nillittämisestänikin huolimatta tervetullut tulokas länsimaisilla massiiviroolipelimarkkinoilla. Peli oli betavaiheessa varsin hyväntuntuiseksi hiottu kokonaisuus, vaikka vikojen puuttuminen ei sinänsä ihme olekaan, sillä onhan peli pyörinyt kotikonnuillaan täyttä häkää jo lähes vuoden päivät. Peli ei kuitenkaan ole hirvittävän omaperäinen, vaikka tietyt tyylilliset ratkaisut tekevätkin siitä monille selkeän kilpailijan sille suosituimmalle pelille. Lajityyppiin tutustumattomalle Aionia en lähtisi ehkä suosittelemaan, sillä haastavan sisällön parissa pärjätäkseen tarvitsee ainakin jonkin verran kokemusta verkkoroolipelien perusteista.

Peliseuraa Aionin parissa pitäisi riittää, sillä NCsoftin mukaan jo ennakkotilausvaiheessa pelin hankkineita oli lähes puoli miljoonaa. Vaikka monet löytävät pelistä varmasti tekemistä satojen pelituntien ajaksi, ei betavaihe onnistunut vakuuttamaan minua Aionin erinomaisuudesta kiristyvillä markkinoilla. Loppuvaiheen pelisisältö saattaa kuitenkin olla hyvinkin kiinnostavaa, ja lentämisen rooli pelaajien välisissä taistoissa tuo varmasti oman erikoisuutensa Aionin maailmaan. Pelin teema ja tyylilliset ratkaisut saattavat tehdä siitä monille varsinaisen kultakimpaleen, mutta Aion ei selkeästi sovi kaikille.

Palaamme pelin pariin arvostelun muodossa muutaman viikon kuluttua.

Jukka Moilanen

Aion
Tekijä: NCsoft
Julkaisija: NCsoft
Tulossa: Pc
Julkaisu: 25.9.2009
Kotisivut: www.aiononline.com