Nykyään on hauskaa muistella, kuinka lupaavalta alkuperäinen Assassin's Creed näyttikään ennen julkaisuaan ja kuinka innoissaan ihmiset tuntuivat siitä olevan. Altaïrin salamurhien täyteinen tehtävä ristiretkiaikojen pyhässä maassa sai kuitenkin sangen ristiriitaisen vastaanoton, sillä upeista puitteistaan huolimatta kokonaisuus jäi monien mielestä yksipuoliseksi ja itseään toistavaksi. Koska vajavaisuudet olivat enemmänkin sisältöpuolessa kuin itse pelimekaniikassa, Assassin's Creedin pohja valoi uskoa laadukkaan jatko-osan suhteen.

Assassin's Creed II tarjoaa uuden maisemakattauksen uuden aikakauden ja pelihahmon kera. Tällä kertaa pelaajat pääsevät renessanssiajan Italian sykähdyttäviin maisemiin, kuten Firenzeen ja Venetsiaan, jossa pelaajat astuvat keskelle aatelismies Ezio Auditore da Firenzen elämää. Jo pelin alkumetreillä on huomattavissa, että pelin lähestymistapa tarinaan on muuttunut radikaalisti. Siinä missä Altaïr oli salamyhkäinen hahmo suorittamassa tehtäväänsä, Ezio on värikäs ja elämäntäyteinen nuorukainen, jonka elämään paneudutaan ajan kanssa. Assassin's Creed II:ssa on selkeästi aiempaa henkilökohtaisempi ja persoonallisempi ote.



Piipahdimme hiljattain pelin tapahtumapaikkanakin nähtävässä Firenzessä testaamaassa Assassin's Creed II:ta ja jututtamassa muutamia pelin kehittäjätiimin jäseniä.



Ezion ohella suuri osa pelin persoonallisuudesta kumpuaa itse Italiasta ja sen historiasta. Renessanssiteeman ansiosta Ezio tutustuu värikkäisiin kaupunkeihin, jotka kuhisevat elämää ja oikeita historiallisia hahmojakin. Kehittäjät ovat työllistäneet useita historioitsijoita ja tehneet kiertueita kaapatakseen peliin oikeanlaisen ilmeen ja tunnelman. Heiltä löytyy arkistoistaan pelkästään Firenzestä 30 000 valokuvaa, joita on käytetty pelimaailman mallintamisessa.



Assassin's Creed II:n luovan suunnittelijan Patrice Désilets'n mukaan maisemakattauksen valinta oli sangen helppoa.

- Pohdimme, mitkä olisivat mielenkiintoisia ja peliimme soveltuvia ajankohtia ihmiskunnan historiassa. Käytyämme läpi vaihtoehdot, päätös tapahtui viidessä minuutissa. Renessanssiajan Italia, Venetsia, Firenze, Rooma ja Leonardo da Vinci - tietenkin valitsisimme sen. Kaupunkien tuolloiset maamerkit, rakennukset, sivukujat ja arkkitehtuuri ylipäätänsä on täynnä keskiaikaisia piirteitä, mutta ensimmäisen pelin ajasta oli kuitenkin menty sopivasti eteenpäin. Totta kai muitakin vaihtoehtoja oli, mutta Italia tuntui hyvältä ja luonnolliselta jatkeelta, Désilets kertoo.

Kiertäessämme pelin käsikirjoittaja Corey Mayn kanssa oikean Firenzen katuja, hänkin myöntää, että Italian valitseminen oli nautinnollinen ratkaisu, sillä hän pääsi sekoittamaan fiktiivistä tarinaa Italian oikeaan ja kiemuraiseen historiaan. Kävimme useilla pelin avainpaikoilla, joten kaupunkikierroksen jälkeen virtuaaliseen Firenzeen astuminen tuntuikin aluksi oudolta, sillä yksityiskohtia ja tunnistettavaa riittää.

Tietenkin kaupunkikuva on muuttunut vuosisatojen saatossa, mutta alueen tunnetut maamerkit komistivat Firenzeä jo Assassin's Creed II:n tapahtumien aikoihin. Näihin lukeutuvat muun muassa Arno-joen ylitse rakennettu kauppasilta Ponte Vecchio, Santa Maria Novellan basilika, Santa Maria del Fioren katedraali sekä tietenkin Firenzen kaupunkivaltion hallitsijoiden käytössä ollut Palazzo Della Signorian linnoitus, joka toimii nykyisin Firenzen kaupungintalona. Nämä maisemat ovat Ezion kotikulmia, eivätkä ne jää testisession perusteella läheskään yhtä etäisiksi kuin ensimmäisen pelin kaupungit.

- Ensimmäinen visiomme oli kertoa hahmon elämästä. Ezion elämä onkin Assassin's Creed II:n tarinankerronnan päävoima, eikä kyse ole yhdestä tietystä hetkestä, kuten Altaïrin kohdalla. Siksi näemme hahmon syntymän sekä hänen elämäänsä nuorena ja vanhana. Kyse ei ole Fablen kaltaisesta kehitysjärjestelmästä, vaan puhtaasti tarinallisesta puolesta. Altaïr oli ensimmäisessä osassa mysteerinen ja pyrimme olemaan esittämättä tämän kasvoja suoraan pelaajille. Jatko-osassa voimme vitsailla ja nauraa, nähdä vaikeita aikoja. Kyse on tunteiden vuoristoradasta, jonka haluamme myös välittää pelaajille. Siksi näemme Ezion siviiliasussa ja ilman huppua pelin aikana, Désilets avartaa.



Désilets'n mukaan kyse on salamurhaajien kultin osoittaman tehtävän sijaan enemmänkin Ezion murhattujen perheenjäsenten kostaminen. Pelin alussa hän ei ole salamurhaaja lainkaan, vaan hän muovautuu uuteen roolinsa pelin edetessä.

- Ensimmäisessä pelissä kerroimme jo heti alkuun, että tehtävänä on murhata yhdeksän henkilöä. Murhayritystä varten oli tehtävä taustatutkimusta, emmekä poikenneet tästä kaavasta kertaakaan. Tällä kertaa kyse on koko Ezion elämästä, emmekä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tietenkin taustalla on kostonsävytteinen tarina, koska hahmon perheenjäseniä murhataan. Pelaajat tietävät jotakin olevan tekeillä, mutta eivät tarkalleen ottaen, mitä. Tämän myötä he ovat yllättyneempiä pelin tapahtumista, Désilets uskoo.

Siinä missä Assassin's Creedissa tarinankerronta oli sidottu pitkälti interaktiivisiin keskustelukohtauksiin, joissa pelaaja pystyi harhailemaan rajoitetulla alueella kuunnellessaan, jatko-osa turvautuu enemmän tarinavetoisiin välianimaatioihin, jotka tuovat tarinan aivan toisella tavalla eloon.

- Välianimaatiot ovat paras tapa kertoa tarinaa. Yritimme tiettyjä asioita ensimmäisessä pelissä ja nyt uusia elementtejä toisessa osassa. Pyrimme välttämään liiallista hienostelua tämän suhteen, eivätkä välianimaatiot ole kovin pitkiä. Joskus tarinaa kuljetetaan hieman ensimmäisen pelin tapaan, mutta silloinkin pelaajalla on yleensä jonkinlaista tekemistä, Désilets myöntää.



Ezion tarinan lisäksi Assassin's Creed II:ssa avarretaan myös tarinan toista päätä. Heti ensimmäisen pelin alkuun ilmeni, että tulevaisuudessa asuva Desmond Miles elää esi-isänsä Altaïrin elämää erityisen Animus-laitteen kautta. Vielä ei paljastettu, miksi mies koluaa tällä kertaa Ezion vaiheita, mutta itse Desmondin tarinaa luvataan viedä eteenpäin - pelaajat pääsevät jopa taistelemaan Desmondina.

Assassin's Creed II:ssa saatetaan loikkia tulevaisuuden ja menneisyyden välillä aiempaa harvemmin, mutta vastapainona kohtaukset ovat entistä merkittävämpiä. Kyseisestä tarinaelementistä huolimatta ainakaan käsikirjoittaja May ei näe, että Desmond saisi joskus täysin oman pelinsä, sillä sarjan ideana on hänen näkemyksensä mukaan juuri menneisyyden uudelleen eläminen.



Kehittäjät ovat erittäin tietoisia siitä, mitkä osa-alueet eivät miellyttäneet pelaajia alkuperäisessä pelissä. Erityisesti samojen tehtävien toistot ja omatoiminen näpertely tuntuivat melkoisilta puutteilta Assassin's Creedin laajojen pelialueiden myötä, mutta Assassin's Creed II:ssa asian laita tuntuisi olevan toinen. Toimivan perustan kaikkia pilareita on pyritty monipuolistamaan, olipa kyse vapaajuoksemisesta, taisteluista, kiipeilystä tai vaikkapa itse tehtävistä tai kerättävistä esineistä.

Erityisesti aseistuspuolella uudistukset näkyvät ja tuntuvat. Asearsenaali on kasvanut runsaasti, minkä lisäksi Ezio voi napata aseita vastustajiltaan. Taistelu on yhä rytmikästä nappien painelemista, mutta hyökkäyksiä on nyt useampia erilaisia, minkä lisäksi sankari voi tarttua vihollisiin ja jatkaa mukiloimista lähietäisyydeltä. Taisteluita voidaan käydä jopa miehen hihoihin piilotetuilla terillä, joilla voidaan tuttuun tapaan myös salamurhata pahaa-aavistamattomia vastustajia entistä näyttävämmin kahden terän voimin. Salamurhia voidaan tehdä myös useammissa paikoissa, kuten kielekkeiden reunoilla tai heinäkärryissä piilotellessa.



Uusista liikkeistä ja monipuolistumisesta huolimatta taistelut ovat yllättävän sujuvia, eivätkä ne tunnu ensitestaamisen perusteella yhtä itseään toistavilta kuin pelin edeltäjässä. Oman lisänsä kuvioihin tuo aseiden päivittäminen, mikä onnistuu kävelemällä kaupunkikuvasta löytyvien kauppiaiden juttusille.

Erilaisia tehtävätyyppejä on noin 15 erilaista, joista pääsimme testaamaan vain murto-osaa. Erilaiset mukilointi- ja keräilytehtävät ovat yhä läsnä, mutta niiden esilletuonti ei tunnu yhtä kaavamaiselta. Jopa tehtävien antajat jäävät mieleen, eivätkä ne ole toistuvia lauseita latelevia satunnaishahmoja. Tässä mielessä Assassin's Creed II:n tehtävänannot muistuttavat enemmän Grand Theft Auto -sarjan vastaavia, sillä tarina ja persoonallisuudet ovat koko ajan läsnä. Erityisen hyvin mieleen jäi tehtävä, jossa mukiloidaan Ezion siskon uskotonta poikaystävää Santa Maria del Fioren kupeessa, minkä lisäksi arkisemmat askareet jäävät paremmin muistiin - esimerkiksi Ezion auttaessa äitiään ja nuorta Leonardo da Vincia tavaroiden kannossa. Myös hetki, jolloin Ezio pukeutuu ensimmäisen kerran salamurhaajan asuun, on sangen sykähdyttävä.

Assassin's Creedista tutut vilkkaat kaupunkimaiset tuntuvat maisemavaihdoksen myötä entistä elävämmiltä. Ihmisvilinän seassa on yhä ryhmiä, joiden joukkoon sankarimme voi sulautua, mutta myös itse väkijoukko saattaa toimii Ezion apuvälineenä. Sankari voi muun muassa palkata katuroistoja ja ilotyttöjä siirtääkseen vartijoiden huomion toisaalle, tai viskoa keräämäänsä rahaa kaduille, jolloin ihmismassat ryntäävät keräämään kolikoita sangen huomiota herättävästi.

Uudistuksiin lukeutuvat myös piilotetut ja suoraviivaiset tasohyppelyalueet, joista vain ensimmäisen koluaminen on pakollista. Nämä osiot opettavat pelaajille vapaajuoksemisen erilaisia puolia ja taitoja, jotka saattaisivat jäädä opettelematta pelkästään avoimissa kaupungeissa vaellettaessa. Testaamassamme luolastossa Ezion oli otettava kiinni vartija, ennen kuin tämä ehtisi tovereidensa luokse. Kiivaan takaa-ajon aikana vartija viskoi Ezion tielle lukuisia esteitä ja sulki portteja, mutta pitämällä silmät auki tunnelista löytyi nopeasti vaihtoehtoinen reitti. Mikäli miehen sai nirhattua ennen tämän päämäärää, pääsi tämän toverit yllättämään rauhassa. Vapaaehtoisuudestaan huolimatta alueiden porkkanana on niiden perällä odottavat aarteet, joita keräämällä pelaajat saavat käyttöönsä uusia erikoisesineitä.



Vapaaehtoista koluttavaa riittää myös toisaalla. Assassin's Creed II:n sisällöstä vastaava tuottaja Benoit Lambert esitteli pelistä löytyvää huvila-aluetta, jota pelaaja voi halutessaan kehittää pelin aikana keräämällään valuutalla. Mitä enemmän pelaaja huvilan ehostamiseen panostaa, sitä vilkkaammaksi ja värikkäämmäksi alue muuttuu. Aluksi se onkin ränsistynyt keski-aikainen linnoitus, mutta Lambertin näyttämä alueen ehostettu versio on vastaavasti värikäs ja sivistynyt renessanssiajan kehto. Myös pelaajan keräämät esineet ja aseet ilmestyvät huvilan tiloihin katsastettavaksi, minkä lisäksi mies lupaa alueen sisältävän lukuisia salaisuuksia ja piilotettuja tarinaelementtejä.

Esitetyn ja testatun perusteella Assassin's Creed II vaikuttaa juuri siltä peliltä, jonka monet odottivat ensimmäisen Assassin's Creedin olevan. Palaute tuntuu menneen perille, sillä kehittäjät itsekin yhtyvät moniin alkuperäisen pelin saamiin kritiikkeihin, sillä pelin kakkososa tuntuu kaikin puolin monipuolisemmalta, tarkempaan harkitulta ja ennen kaikkea persoonallisemmalta. Se, miten hyvin peli pysyy kasassa kokonaisuudessaan, paljastuu marraskuun 20. päivä, jolloin Assassin's Creed II julkaistaan PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle. Pc-versio julkaistaan vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä.

Ville Arvekari