Maailmanloppu on koittanut ennenaikaisesti. Ytimekkäästi nimettyä Sotaa, yhtä Raamatun Ilmestyskirjan neljästä ratsumiehestä pidetään osasyyllisenä. Tuomiona häneltä viedään yliluonnolliset kyvyt ja hänet lähetetään 200 vuoden päähän tulevaisuuteen. Sodan tehtäväksi jää etsiä muut ratsumiehet Kuolema, Taistelu ja Raivo sekä löytää oikeat syylliset. Samaan aikaan enkelit ja demonit käyvät ikiaikaista sotaansa toisiaan vastaan.

Ilmeisesti markkinoilla ei ole riittävästi pelejä, joiden nimessä ovat sanat "pimeä" tai "sota", sillä Vigil Gamesin Darksiders: The Wrath of War käyttää kumpaakin. Kun pelin päähenkilönkin nimi on ytimekkäästi Sota ja tarina pohjautuu Raamatun Ilmestyskirjaan, saadaanko kukkahattutädit jalkeille?



- Me emme tulkinneet [Ilmestyskirjaa]. Haluamme vain tehdä toimintapelin mahdollisimman useille pelaajille. Sinun ei tarvitse edes olla kristitty, kunhan vain ymmärrät idean maailmanlopusta, pääsuunnittelija Joe "Mad" Madureira kertoo.

- Ajattelimme vain, että tämä on siistiä, koska kaikki ovat kuulleet Ilmestyskirjan ratsastajista. Jopa äitini tietää ne. Tässä ei ole kyse uskonnosta. Olisin yllättynyt, jos joku hermostuisi, sillä halusimme välttää kaikkea, mikä voisi johtaa vaikeuksiin.

Madureiran nimi voi olla monille tuttu sarjakuvien puolelta. Mies muun muassa toimi Uncanny X-Men -sarjakuvan piirtäjänä 1990-luvun puolivälissä ja on Battle Chasers -sarjan luoja ja tekijä.



Lontoossa pidetyssä esittelyssä vastaava tuottaja Luis Gigliotti näytti erityisesti pelin ase- ja liikevalikoimaa. Toiminta on erittäin nopeatempoista ja sujuvaa. Sota nostaa vaivattomasti autoja ilmaan ja heittää niitä ilmassa leijuvia piruja päin. Örinä on kovaa, sisälmykset pursuavat ja ilma on sakeana hurmeesta. Vihollisia leikataan vyötäröstä kahtia. Tekijät pitävät pelin väkivaltaa sarjakuvamaisena ja tyyliteltynä, mutta kyllä meno silti julmalta näyttää.

Kaatuvat viholliset jättävät jälkeensä hohtavia sieluja, joiden ominaisuus vaihtelee värin mukaan. Siniset ovat valuuttaa, vihreät energiaa ja keltaiset tuhovoimaa. Rahat käytetään demonikauppias Vulgrimin luona, jolta saa tietoja, aseita, tavaroita ja erilaisia päivityksiä. Tällä kertaa kapitalisti on todella kadottanut sielunsa. Sodan pääase on hervottoman iso miekka, jolla Sota ketjuttaa liikkeitä. Onnistuessaan pelaaja saa käyttöönsä yhdestä kerrasta tappavan liikkeen. Vaihtelua tarjoavat erikoisliikkeet, kuten paikalle kutsuttava peto, joka repii vastustajat riekaleiksi ja ase, jolla voi ampua viholliset kaukaa.

- Enkelit ja demonit ovat usein aikamoisen kokoisia, joten eihän heitä vastaan millään puukolla taistele, Madureira veistelee. Hauskimpia aseita on bumerangin tapainen kiekko (selvä viittaus Zeldaan), joka heitetään vihollisia päin. Ilmassa viuhuessaan se tietysti repii vastustajat kappaleiksi, kuinkas muutenkaan. Hyödyllisin sen sijaan on ketju, jolla pääsee korkeisiin paikkoihin. Sen voi myös heittää vihollista päin ja vetää ne siten suoraan Sodan jalkoihin. Kikka helpottaa taistelua kummasti.



Vigil Gamesin mukaan Darksidersin erikoisuus on "jäsennelty taistelu". Aseet ja tavarat voi laittaa haluamilleen paikoille d-padilla, josta ne sitten löytää vaivattomasti taistelun tiimellyksessä. Se ei vielä ole erikoista, mutta aseen voi vaihtaa lennossa. Niinpä lyönnin voi lopettaa eri aseella kuin sen aloittaa, mikä luo aivan uusia mahdollisuuksia liikkeiden ketjuttamiselle. Sota voi esimerkiksi aloittaa ketjun heittämällä kiekon ja sen liitäessä ilmassa vaihtaa käsiaseeseen, jolla ampuu pari laukausta ja lopuksi päättää vihollisen päivät tarkalla miekan iskulla. Sama idea tulee God of War III:een, mutta Darksiders ehtii ensin.



Darksiders ei ole mikään hiekkalaatikkomaisen avoin peli, mutta kaupungin kaduilla pääsee rauhassa tutkimaan paikkoja. Porteista päädytään sitten varsinaisille taistelukentille. Portit täytyy avata, ja mikä sopisi tällaiseen pelin paremmin avaimeksi kuin miekka? Säilä asetetaan jalustalle, jolloin portti aukeaa.

- Tällaisissa peleissä on tottunut siihen, että kokemus on hyvin suunniteltu, mutta suoraviivainen, Gigliotti kertoo.

- Darksiders hoitaa sen puolen, mutta tekee myös jotain, mitä useat näistä muista eivät tee ja jonka uskomme vievän pelin lajityyppiä eteenpäin. Se asia on laajat vapaasti tutkittavat alueet.



Useista tavaroista on hyötyä sekä tutkimisessa että taistelussa. Torvella Sota avaa lukittuja ovia, mutta taistelussa kova torventörähdys kaataa viholliset kumoon. Miekalla huitomiseen voi myös yhdistää erikoistaikoja kuten Sodan ympärille maahan ilmestyvät piikit, jotka tuhoavat helposti useita vastustajia. Parhaassa tapauksessa Sota on kerännyt niin paljon voimia, että hän voi muuttua pienen omakotitalon kokoiseksi demoniksi, kuten Gigliotti esityksessään näyttää. Muuttumisleikki onkin nyt pakko tehdä, sillä esittelijä on häviämässä vastustajalleen. Samalla Gigliotti hehkuttaa, että lehdistö näkee Sodan erikoskyvyn nyt ensimmäistä kertaa.

Parin iskun jälkeen kivihirviö kaatuu maahan. Kumma kyllä kaksikko päättää lyödä hynttyyt yhteen - esittelijä pelaa Sodalla ja tekoäly ohjaa kivihirviötä. Tervettä kilpailuhenkeä kannustetaan, sillä kummankin tappotilastot näytetään ruudun oikeassa yläkulmassa.

- Haluat todella voittaa hänet. Haluat näyttää hänelle, että hei, minä olen Sota, ja joku iso läski skottilainen kivihirviö ei voi minua voittaa, Gigliotti naureskelee. Tilanteesta tulee väistämättä mieleen Taru sormusten herrasta -elokuvien kohtaukset, joissa Legolas ja Gimli kilpailevat siitä, kumpi tappaa enemmän örkkejä. Sotakin näyttää demonimuodossaan lähinnä Balrogilta.



Viimeisenä Gigliotti hehkuttaa Pelastus-nimistä asetta, jota hän pitää "enkelisinkona". Pelastuksen käyttö muuttaa kuvakulman Sodan selän taakse. Enkeleiden ampuminen käy jouhevasti - yksi kuti tiputtaa. Gigliottin mukaan myöhemmin saa myös singon demoniversion, jonka ammukset räjähtävät ilmassa. Toinen pelin loppupuolella saatava laite on Valven Portal-pelien tyylinen tykki, jolla ammutaan sisäänmeno- ja ulostuloaukko teleportille. Sitä ei voi käyttää mihin tahansa pintoihin, vaan ainoastaan tietyissä paikoissa. Laitteella ratkotaan lähinnä pulmia, mutta nähtäväksi jää, miten se sopii muuhun peliin.



Lehdistö päästetään vihdoin itse pelin puikkoihin. Pelaamme Darksidersia aivan alusta, kun Sota on väärässä paikassa väärään aikaan ja hänet lavastetaan maailmanlopun aiheuttajaksi. Jatkuvien vihollisjoukkojen ristitulessa eteneminen on hidasta ja aika menee perusasioihin, mutta saan hyvän yleiskäsityksen Darksidersista. Juoni vaikuttaa tavanomaiselta paatokselta, mutta huumoria on ympätty mukaan ja paino on ennen muuta rankalla toiminnalla.

Taistelumekaniikan oppii nopeasti, mutta kukaan meistä ei pääse pelissä niin pitkälle, että sen nyanssit tulisivat kunnolla esiin. Zombien ja vinhasti juoksevien luurankosoturien kurmottamiseen ei vaadita ruudinkeksijää. Nappeja hakatessa kuitenkin huomaa, että vaihtelua on riittävästi. Viholliset voi pätkiä useilla tavoilla, mikä on aina palkitsevaa.
Pomovastukset ovat valtavia ja paikoin oikeasti pelottavia ilmestyksiä.
Parkkitalon katolla taistelen kerrostalon kokoista mörökölliä vastaan, joka heittelee minua kadulta nostamillaan autonromuilla. Ainoa keino voittoon on tietysti heittää niillä häntä takaisin. Omat koirat purevat parhaiten.



Ulkoasu on muutoinkin vaikuttava. Enkelit ja demonit pursuavat yksityiskohtia ja maailmanlopun jälkeinen maailma näyttää siltä kuin se olisi kokenut maailmanlopun. Ei sitä voi paremmin sanoa. Kaupungit näyttävät samaan aikaan sekä goottityylisiltä että moderneilta. Vieressäni istuva saksalaiskollega kuitenkin tuskailee. Hänen mielestään peli on aivan liian helppo ja muistuttaa liikaa God of Waria. Minä pidän vaikeustasoa sopivana - se ei ole liian haastava, mutta ei myöskään turhan helppo. Madureira ei saksalaisen ajatuksille lämpene.

- Molemmissa peleissä on tiukkaa toimintaa, mutta siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin. Nämä ovat kaksi aivan erilaista peliä. Darksidersia pelaava katsoo, että vau, tässä pelissä on kartta ja alue on valtava. Aina on uusia paikkoja mihin mennä, hän huomauttaa. Matkustamista helpottaa Raunio, Sodan uskollinen sotaratsu, jolla on kaviot tulessa. Kyllä, tämä humma on niin pelottava. Raunion voi kutsua paikalle jopa silloin, kun hyppää alas talon katolta. Parhaaseen villin lännen tyyliin. Luonnollisesti Raunio on hitusen voimakkaampi kuin Fable 2:n suloinen koira, joten hänellä on omat voimakkaat hyökkäysliikkeensä. Vihollisten runnomiseen ei koskaan kyllästy, ja siinä on jotain hämmentävän hienoa, kun ampuu pistoolilla kaukana seisoskelevia vihollisia samalla kun istuu tulijalkaisen hevosen selässä.

- Käytämme klassista seikkailupelien rakennetta Metroid- ja Castlevania-tyyliin. En ole ehtinyt pelata Shadow Complexia, mutta haluaisin todella. Rakastan kaksiulotteisia pelejä, joten on hienoa, että ne viedään seuraavalle tasolle. Darksiders on pohjimmiltaan seikkailupeli. Miten näytät sen kuvakaappauksessa tai kahden minuutin videossa?



Mustanpuhuvat ja karut hahmot perustuvat Madureiran sarjakuvatuotantoon.

- Pidin lapsena hirviöistä. Lapseni pitävät hirviöistä. Samalla tavalla kuin Godzilla aikoinaan niin peli ei ole realistinen, vaan hullu juttu täynnä hirviöitä. Samat jutut, jotka toimivat sarjakuvissani, toimivat myös peleissä, Madureira toteaa.



Päähenkilö Sota on iso, voimakas ja pirullisen harteikas. Madureira kertoo työskennelleensä pitkään hahmon ulkonäön parissa. Yhdessä vaiheessa Sodalla oli kasvot ja huppu, toisessa vaiheessa kasvoja tai huppua ei ollut. Muutoksia tuli tiuhaan.

- Useimmiten olen tyytyväinen hahmoihini parin viimeistelyn jälkeen, mutta tätä kaveria en saanut toimimaan millään, hän manaa. Lopputulokseen Madureira on tyytyväinen.

- Sota ei näytä tai tunnu ihmiseltä, vaan on voimakkaampi kuin yksikään ihminen. Hänellä on syytä olla tyytyväinen, sillä Sota on mielenkiintoinen yhdistelmä muinaisesta mytologiasta, roomalaisista ja samuraista saatuja vaikutteita.

Darksidersissa on mukana ääninäyttelijä Mark Hamill, joka tullaan ikuisesti tuntemaan roolistaan Star Warsin kirkasotsaisena Luke Skywalkerina. Batman: Arkham Asylumissa hän oli Jokerin ääni, mutta nyt hän on Sodan hanskassa elävä kovaääninen demoni Watcher. Kyllä, hän elää hanskassa. Watcher heittää läppää ja opastaa Sotaa tämän vaikealla tiellä. Madureira kuvailee hahmoa ilkeäksi versioksi Aladdin-elokuvien Lampun hengestä.

- Vuosia, vuosia sitten, kun katsoin Paul Dinin Batman-animaatiosarjaa, ihmettelin, että kuka Jokerin roolissa oikein on. Lopulta sain tietää nimen ja ihmetykseni vain kasvoi. Oho, se on Mark Hamill. Ensimmäisenä mieleeni tuli Hamill, kun mietimme, että millaisen äänen haluamme pelin pahaenteiselle Watcherille. Tiesin, että hänellä on tarvittava osaaminen, Madureira myhäilee.

- Hamill oli täydellinen heti alusta lähtien. Jos hahmo on tukehtumassa, Hamill kuristaa itseään. Hän on kirjaimellisesti hahmonsa, ja hänen työskentelyään on loistavaa seurata. Hän toi hahmoon oman persoonansa, mikä teki siitä minun lempihahmoni.

Madureiraan vetosi erityisesti Hamillin tapa ujuttaa huumoria hahmoihinsa. Yhdessä vaiheessa Madureira muokkasi paljon huumoria pois Darksidersin käsikirjoituksesta, koska pelkäsi, että kukaan ei ymmärrä siinä olevia vitsejä. Hamill oli kuitenkin niin hauska, että hän päätti nostaa huumorin määrän entiselle tasolle. Nyt Madureira on tyytyväinen tasapainoon. Riittävästi huumoria, sopivasti synkistelyä.



Darksiders saapuu markkinoille kilpailemaan EA:n Dante's Infernon sekä suositun God of War -sarjan kanssa, jonka kolmas osa julkaistaan keväällä. Madureira ei kuitenkaan ole tilanteesta moksiskaan.

- Pitää uskoa omaan tuotteeseensa. Ei hyväksi jalkapalloilijaksi haluavakaan voi olla pelaamatta huippujen kanssa, vaan heistä on otettava oppia. Ei ole väliä, milloin peli julkaistaan. Me haluamme kilpailla, Madureira huomauttaa. Hän lupaa pelille 30-50 tunnin keston riippuen siitä, kuinka paljon pelaaja jaksaa koluta Darksidersin maailmaa. Luku kuulostaa suurelta enkä pysty pelaamani perusteella arvioimaan, pitääkö se paikkaansa, mutta ei hutkita ennen kuin tutkitaan. Myöhemmin näemme, mikä on totuus, mutta suuret ovat puheet.

Darksiders ei keksi palloa täysin uudelleen, vaan on yhdistelmä God of Warin toimintaa, The Legend of Zeldan seikkailua ja Metroidin kenttäsuunnittelua. Palaset tuntuvat loksahtavan paikoilleen niin kuin pitää, vaikka myönnän, että minuun ei synkistely oikein vetoa. Kiivas toiminta vetoaa sen sijaan sitäkin paremmin, joten pidän silmäni auki, kun Darksiders saapuu kauppoihin vuoden alussa. Jatko-osakin on jo harkinnassa, mutta Madureira haluaisi tehdä ennen kuolemaansa kunnon roolipelin. Pelaajista riippuu, kumman mies valitsee.

Simon Elo

Darksiders
Tekijä: Vigil Games
Julkaisija: THQ
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360
Julkaisu: 8. tammikuuta 2010
Kotisivut: http://www.darksiders.com