Unkarilaisen NeoCore-studion
Lionheart tallaa uusia uria tutuin maustein. Tarinan päähenkilöinä ovat
Rikhard Leijonamieli ja
Saladin, aikakautena kolmas ristiretki ja temmellyskenttänä Lähi-itä.
Aihe on maukas. Rikhard on tietenkin se hyvä kuningas, jonka paluuta Robin Hoodissa odotetaan. Ironisesti Rikhard vietti oikeasti kymmenvuotisesta valtakaudestaan vain kymmenen kuukautta Englannissa, joka lähinnä sai vain rahoittaa hänen ristiretkeilyään. Silti, tai ehkä juuri siksi, häntä muistellaan Englannissa sankarina ja suurena innoittajana.
Saladin oli alkujaan kurdi, joka alisti ensin Syyrian hallitsijan laskuun Egyptin valtaansa ja valtasi sitten suurimman osan Syyriaa itselleen. Kuuluisassa Hattinin taistelussa hän pieksi ristiretkeläisten perustaman Jerusalemin kuningaskunnan joukot ja valtasi Jerusalemin, mikä suoraan aiheutti kolmannen ristiretken synnyn ja Rikhardin lähtemisen pyhään sotaan.
Rikhard ja Saladin tulivat molemmat tunnetuiksi nerokkaina sotilasjohtajina ja ritarillisuuden ruumiillistumina. Kun Arsufin taistelussa Rikhard menetti hevosensa, Saladin lähetti tälle kaksi ratsua tilalle. He myös taistelivat toisiaan vastaan monta kertaa, ollen kumpikin vuorollaan voittoisia.
Ritarit muodostelmassa. Mutta oliko niillä oikeasti sarvia kypärissä?
Ristiretki bittikartalla
Kun
Lionheart: Kings’ Crusaden näkee, ensimmäiseksi mieleen tulevat
Total Warit. Lähi-idän strateginen kartta ulottuu Egyptistä Turkkiin, ja se koostuu provinsseista, joiden välillä yksikköjä siirrellään. Toisena tulee mieleen
Age of Empiresin tai
Rise of Nationsin maailmanvaltauskampanjat. Provinsseissa taistellaan joko neutraaleja tai vastustajan joukkoja vastaan, ja seassa saattaa pyöriä myös liittolaisten joukkoja tekoälyn hallinnassa.
Kummallakin päähenkilöllä on omat kampanjansa. Nokkelasti molemmat alkavat historiallisesti, eli provinsseissa siirrytään ja tapellaan historiallisen järjestyksen mukaan. Koska kolmas ristiretki oikeasti päättyi jonkinlaiseen tasapeliin, kun Rikhardin oli lähdettävä kotiin pistämään pikkuveli
Juhana ojennukseen, NeoCore hylkää fiksusti tässä vaiheessa historiallisuuden ja antaa pelaajalle mahdollisuuden siirrellä joukkojaan oman mielensä mukaan. Tällainen semi-historiallinen kampanja kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta tasapainoilulta tekemisen vapauden ja historiallisuuden välillä.
Ratsurynnäkkö nuolisateen saattelemana. Myös hevosten liikkeet on toteutettu motion capturella.
Pelissä ei varsinaisesti keräillä resursseja. Ristiretkeläisarmeijaan kuului joukkoja useista Euroopan maista, jotka kaikki eivät suinkaan olleet hyvää pataa keskenään. Pelissä Rikhardin taustalla on neljä osapuolta, joilla kullakin on omat tavoitteensa. Kaikkia ei voi miellyttää samalla kertaa, joten noudatatko ranskalaisten neuvoja ja teet ratsurynnäkön aamunkoitteessa vai teetkö niin kuin saksalais-roomalainen keisarikunta toivoo ja kierrät yön pimeydessä vihollisen linjojen taakse? Teitpä kummin tahansa, se vaikuttaa osapuolten mielipiteeseen sinusta ja sitä kautta armeijan kokoonpanoon ja varustukseen. Tietenkin valinta vaikuttaa myös siihen, millaisella kartalla taistelu käydään.
Saladinin puolella kuljetaan perinteisemmissä tutkimuspuissa napsimassa uusia yksiköitä ja niille bonuksia. Eri osapuolten erilaiset tavoitteet ja mekanismit kuitenkin antavat niille aivan erilaisen tunnun, joten vaikka kampanjoita on vain kaksi, ne tuntuvat riittävän erilaisilta.
Pyramidien kajastus Niilin rannalla. Pelin maisemiin on ainakin satsattu.
Paradox Interactive Conventionissa peliä esiteltiin innostuneesti, mutta sitä ei valitettavasti päässyt itse kokeilemaan. Pelidemossa esiteltiin taistelua Egyptissä pyramidien siintäessä taustalla. Joukot ryhmittyivät taisteluun ja etenivät muodostelmissa, korkealle sijoitetut jousimiehet ampuivat kauas ja niin edelleen, mutta nähty taistelu ei oikeastaan paljon eronnut
Medieaval II:n vastaavasta. Kysymys tekoälyn taktisesta tai strategisesta kyvystä jäi vaille vastausta, mutta taistelukentällä sentään nähtiin, miten jousimiehet automaattisesti vetäytyivät pelaajan joukkojen edellä. Näyttävyyteen on kuitenkin panostettu, sillä kaikki animaatiot, myös hevosten, on tehty motion capturella. Huvittavasti verkkokeskusteluissa kädenvääntö onkin keskittynyt siihen, oliko joillakin ristiretkeläisillä oikeasti sarvia kypärissään vai ei.
Kärhämässä. Vinkit maaston käytöstä ovat avulias lisä, kunhan ne sitten myöhemmin saa pois päältä.
Asiantuntijat asialla
Vaikka julkaisun pitäisi olla kohtapuoliin valmis, ei pelistä ole vielä tihkunut merkittävästi uutta tietoa. Toisaalta NeoCoren edelliset pelit ovat ristiretkiin sijoittunut
Crusaders: Thy Kingdom Come, joka vaikuttaa hyvin saman tyyliseltä kuin
Lionheart, sekä
King Arthur - The Role-Playing Wargame. Kumpikaan näistä peleistä ei herättänyt suurta huomiota, mitä Paradoxin päätyminen julkaisijaksi varmasti korjaa. Varsinkin
King Arthur - The Role-Playing Wargame antaa toivoa
Lionheartin suhteen.
Arthur oli mielenkiintoinen sekamelska roolipeliä, taktista taistelua, resurssienhallintaa ja sokerina pohjalla monivalintamuodossa olevia seikkailutehtäviä. Vaikka tekninen toteutus ei aina ollut tarpeellisella tasolla, oli
Arthur kuitenkin hyvä osoitus erilaisten elementtien ennakkoluulottomasta sekoittelusta. Jos samanlaista villiä ajattelua saadaan mukaan
Lionheartiin enemmän, voi se poiketa edukseen kilpailijoistaan. Edellytykset ovat ainakin olemassa.
Panu 'Ego' Alku
Lionheart: Kings' CrusadeTekijä: NeoCore
Julkaisija: Paradox Interactive
Tulossa: pc
Julkaisu: 1.7. 2010
Kotisivut:
www.paradoxplaza.com/games/lionheart-kings-crusade