Lukijoiden mielipiteitä voit lukea artikkelin lopusta.
Artikkeli päivitetty 9.10.2001.

Hyvät katsojat, tervetuloa illan otteluun. Luvassa on jännitystä, rajuja tilanteita ja hikeä, kun hallitseva mestari ottaa mittaa kahdesta haastajasta. Ottelussa ovat kaikki otteet sallittuja, ja palkintona on paitsi puoli valtakuntaa, myös paikka historiassa ja kaikkien elitistien halveksunta.


Sinimustissa shortseissa ottelee hallitseva mestarimme Japanista. Harrastuksiin kuuluvat ennakkomainonta, satunnainen DVD-elokuvien katselu ja monimutkainen arkkitehtuuri. Edellisen vastustajansa mestarimme tyrmäsi jo ensimmäisessä erässä.



Haluan ajatella, että Sony oppi jotakin PS2:n julkaisusta. Vaikka kaikki taskulaskimen mielestä menikin hyvin, laitteet vietiin käsistä ja mustan pörssin hinnat nousivat pilviin, täytyi olla melko kuuro voidakseen viitata kintaalla sille vastalauseiden myrskylle, joka PS2:ta seurasi jo ensimetreiltä alkaen. Kone oli liian kallis, niitä oli saatavilla aivan liian vähän, koneelle oli vaikea kehittää, pelit olivat huonoja, DVD:t tökkivät... Ja ennen kaikkea: laite ei ollut se hieno ja autuaaksi tekevä pömpeli, uskomaton kodin viihdekeskus, josta Sonyn PR-osasto oli lyönyt rumpua jo pitkään. Itse asiassa se olikin erittäin monimutkainen viritys, jonka rinnakkaisprosessoinnin kanssa moni koodari vielä menettäisi yöunensa.

Nyt vuotta myöhemmin kohu koneen ympärillä on jo laantunut. Osa odotetuista huippupeleistä on ilmestynyt, loput ovat tulossa pian, ja Sony heiluu kukkona konsolitunkiolla ainoan kilpailijan Segan heitettyä pyyhkeen kehään. Kone alkaa taipua osaajien käsissä näyttäviin suorituksiin, vaikka pelihahmojen tunteet loistavatkin edelleen poissaolollaan. Kaiken kaikkiaan PS2 alkaa nyt olla siinä tilanteessa, että koneen ostamista voi harkita joku muukin kuin uutuuksia keräävä teknologiafriikki, varsinkin kun hintaa on jälleen tarkistettu alaspäin. Se, että PS2 on jo nyt melko menestynyt, on lähinnä osoitus Sonyn kyvystä markkinoida tuotteitaan mielikuvilla ja brandeilla - kone olisi myynyt miljoonia kappaleita vielä paljon huonommillakin julkaisupeleillä.

Juuri olemassa oleva kehittäjätuki ja Sonyn asema markkinoilla ovat PS2:n vahvimmat aseet tulevassa taistelussa. Teknisesti se ei ole erityisen vahvoilla, mutta ei ratkaisevasti huonompi kuin kilpailijansakaan. Vaikka ohjelmistokehitys on todistetusti hankalaa, on Sonyn saama etumatka tasoittanut tilannetta merkittävästi. Ja ennen kaikkea Pleikkari kakkonen on edelleen kaikkien kahdeksanvuotiaiden joululahjasuosikki ja aikuisten suussa hienon pelikoneen synonyymi. Sen muuttamiseksi saavat kilpailijat tehdä lujasti töitä.


Illan ensimmäinen haastaja tulee hänkin Japanista. Violettiin sonnustautunut, pienikokoinen ottelijamme on kuuluisan tallin kasvatti ja harrastaa outoja tallennusformaatteja, keräilee omaa nimeään toistavia pikkuotuksia eikä pidä näyttävistä sisääntuloista.



Nintendon pääkonttorin eteen pitäisi pystyttää valtava kultainen Pikachu, sillä ilman Pokémonia firman kassa tuskin olisi siinä mallissa kuin se on nyt. N64:n menestys jäi varsin vaisuksi PlayStationin ylivoiman edessä, joten yhtiön kassavirta oli lähinnä kannettavien laitteiden varassa. Game Boy Color puolestaan oli malliesimerkki siitä, miten antiikkista rautaa yleensä saa kaupaksi kunhan se vain pakataan houkuttelevasti. Ja vaikka Pokémon Blue, Red, Yellow, Gold jne. jne. olivat sisuksiltaan hyvin samanlaisia pelejä, kävi kauppa kuin naapurin katiskalla - ja niin tämä aikanaan konsolimarkkinoita suvereenisti hallinnut yhtiö sai jälleen tuotekehityksensä kuntoon. Game Boy Advance ottikin sitten käsipelien markkinat haltuunsa niin, ettei kukaan edes tosissaan harkinnut kokeilevansa onneaan sitä vastaan. Mutta miten onnistuu paluu kotikonsolien terävimpään kärkeen?

Aika vaisusti, taitaa vastaus kuulua tällä hetkellä. Vaikka Nintendo pitääkin pokerinaamansa kertoessaan olevansa tyytyväinen myyntilukuihin, ei ole vaikea kuulla äänessä pientä pettymystä. Jokainen haluaisi koneensa julkaisuun vähän hysteriaa, mutta Gamecube on toistaiseksi herättänyt suurta innostusta vain uskollisten Nintendo-fanien keskuudessa. Pelejä oli julkaisuun tarjolla vain vähän - joskin ne olivat ainakin hyvän näköisiä - ja maailman tapahtumien ansiosta monella potentiaalisella asiakkaalla taisi pelikonsoli olla vasta ostoslistan loppupäässä. Ensi viikot eivät toki yksin konetta tapa, mutta vaikuttavat kyllä siihen miten kehittäjät uutuuteen suhtautuvat. Gamecubella onkin nyt edessään näytön paikka: USA:n ja Euroopan julkaisujen pitää olla isoja, menestyksekkäitä ja tehdä kerralla selväksi, että iso N on koneensa kanssa tosissaan. Nyt kun Pokémonkaan ei enää myy kuin crack, ja niskaan hengittävät Goljatit Sony ja Microsoft.

Teknisestihän Gamecubella ei ole mitään hätää. Konetta suunniteltaessa pyrittiin pelikehityksen helppouteen, ja ainakin videoiden ja kuvien perusteella tulossa olevat pelit ovat todellista karkkia. Mikäli Luigi's Mansion, Wave Race ja Star Wars ovat myös pelattavuudeltaan kunnossa, pitäisi niiden kaiken järjen mukaan siirtää konetta tiskin yli kasapäittäin. Ja vaikka piratismin pelossa kyhätty oma levyformaatti onkin arveluttava, perustuu se kuitenkin DVD-teknologiaan ja on merkittävästi pelimoduulia edullisempi valmistaa. Lisäksi Nintendolta löytyy ensikäden kokemusta pelimarkkinoista: toisin kuin MS ja Sony, jotka luottavat ostettuihin aivoihin, on talossa Miyamoton kaltaisia legendoita rakentelemassa pelejä yksinoikeudella heidän tuotteilleen. Ja toisin kuin Segalla, jonka yritys kaatui hyvästä koneesta ja loistavista in-house -tiimeistä huolimatta, Nintendolla ovat tilikirjat plussan puolella.


Illan musta hevonen tulee Amerikan Yhdysvalloista. Mustavihreään asuun sonnustautunut, rotevatekoinen taistelija on kehissä ennestään tuntematon, mutta monien vedonlyöjien suosikki. Hän harrastaa laitteistokokoonpanon muutoksia, kehitystiimien ostamista ja pelien alfaversioita.



Xboxin kuherruskuukausi pelimedian kanssa muistutti hämmästyttävästi PS2:n julkaisua edeltänyttä innostusta. Ensimmäisten tietojen tihkuessa laitteesta olivat kaikki vesi kielellä - nyt saisikin ilkeä Sony maistaa omaa lääkettään, kun tietokonepuolella monopoliasemaan päässyt Microsoft toisi markkinoille PC:stä jalostetun konsolinsa. Kaikki PC:n loistavat pelit ilman ainaista asetusrumbaa! Teholuvut olivat aivan omalta planeetaltaan, ja lisäksi Microsoft sai houkuteltua kelkkaansa konsolipuolen huipputekijöitä, kuten autopelit uudelleen määritelleen MSR:n luojan Bizarre Creationsin ja Oddworld- pelisarjan kehitystiimin.

Mutta aivan kuten Sonyn tietokoneviihde-visiot alkoivat tökkiä jonkin kuluttua, närkästyivät pelaajat Microsoftinkin maalailemiin tulevaisuudenkuviin. Herättiin miettimään, että tämähän olikin se iso ja paha Bill, jonka ansiosta tietokoneenkäyttäjät saavat päivittäiset siniruutunsa ja pienyrittäjät nielaistaan markkinoilta hetkessä. Alettiin aavistella, että Xboxin kovalevy toisi patchit ja päivitykset myös konsoli-ihmisten "iloksi". Koneesta tulikin ilkeämielisten suussa Xflopx, ja lisää löylyä kiukaalle heittivät teknisten ominaisuuksien huonontaminen, uumoillut toimitusvaikeudet ja - jälleen kerran - ne julkaisupelit. Tämän vuoden E3:ssa, jossa Nintendo esitteli Gamecubensa seurassa erittäin valmiin oloisia tuotteita, Xbox-tavara pyöri joko videolta tai alustalla "alpha jotain". Jälki oli sen mukaista: hurjaa päivitysnopeuden vaihtelua tökkimisineen, tasoklippiä ja kaiken kaikkiaan viimeistelemätöntä tavaraa. Ainoat todella leuan loksauttaneet tuotteet löytyivät Segan ja Konamin valikoimista, ja näitä pelejä on lupa odottaa myös muille koneille.

Mutta on turha luulla, että Microsoft lannistuisi näistä pikku ongelmista. Raha pyörittää maailmaa, ja Redmondista löytyy markkinointihilloa ainakin siinä missä Sonylta. Monet vielä muistavat, kuinka Windows 95 ajettiin sisään - vaikka iskulauseesta "Where do you want to go today?" tuli myöhemmin komiikkaa, oli se tuttu koko läntisellä pallonpuoliskolla. Rahalla voidaan myös kummasti korjata keskeneräisiä pelejä; lisäihmiset ja muut resurssit on helppo järjestää, jos budjetin kanssa ei ole niin tarkkaa. Toisekseen koneen pitäisi kaiken järjen mukaan olla suhteellisen kehittäjäystävällinen ja - pienten huononnuksien jälkeenkin - erittäin tehokas, joten itse laite tuskin muodostuu menestyksen esteeksi. Myös pelivalmistajien keskuudessa näyttää vallitsevan luottamus siihen, ettei Microsoft ole lähdössä markkinoille leikkiäkseen vaan voittaakseen.



Ketä sitten veikata voittajaksi tässä titaanien taistelussa? Sonylla on puolellaan vakaa asema ja markkinointi, Nintendolla tunnettu nimi ja kokemus, Microsoftilla taas vahva taloudellinen panostus ja kyky suureen riskinottoon. Sony ja MS kaupittelevat tuotettaan myös DVD-soittimeksi, Nintendo taas on pyrkinyt painamaan koneen hinnan mahdollisimman alas ja karsinut ylimääräiset ominaisuudet (DVD:tä Gamecubeensa kaipaava löytää sellaisen Panasonicin valikoimasta). Kaikille koneille on tulossa myös jonkinlainen verkkoyhteys.

Aivan varmaa on, että PS2 ei häviä minnekään. Jo nyt myydyt koneet riittävät pitämään sitä pinnalla, eikä menekki ole juuri näyttänyt laantumisen merkkejä. Vielä kun otetaan huomioon, että taantuva talous saattaa rajoittaa kotitalouksien ostohaluja, voi Microsoftin ja Nintendon koneiden yleistyminen kestää kauemman kuin nousukauden huumassa esitellyn PS2:n. Pelejä on Pleikkari 2:lle tulossa niin paljon, että kaiken sen pakollisen halpahintaisen roskan joukosta löytyy varmasti myös helmiä.

Mutta epätodennäköistä on sekin, että PS2 saavuttaisi saman aseman kuin edeltäjänsä. Kilpailijat näyttävät paperilla vakuuttavilta, eikä niissä ainakaan ole mitään ilmeisiä vikoja (kuten N64:n pelimoduulit ja Sega Saturnin puutteellinen 3D-hardware). Ainakaan Microsoft ei ole koskaan pitänyt häviämisestä, joten Xboxin eteen tehdään varmasti kaikki mahdollinen ja vähän mahdotontakin.

Nintendo taas seisonee Gamecuben kanssa vedenjakajalla. Jos laite ei lähde liikkeelle toivotulla tavalla, tyytyykö se saamaansa markkinaosuuteen ja keskittyy käsikoneisiin, tehden Cubelleen vain ne pakolliset Zeldat, Mariot ja ehkä Pokémonit? Vai ollaanko N:llä valmiita pumppaamaan Cubeen rahaa GBA-tuotoista? Mutta jos GC taas menestyy hyvin, ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa silloinkin. Nintendon määräysvalta pelimarkkinoilla kasvaa näet jälleen melkoiseksi - onhan sillä jo handheld-markkinat lähes kokonaan. Onko sitten Nintendon monopoli parempi kuin Sonyn tai Microsoftin, sitä saa jokainen miettiä tykönään.

Mutta entä jos ottelu päättyisikin ratkaisemattomaan, ja kaikki kolme konetta jäisivät elämään rauhallista rinnakkaiseloa markkinoille? Tokihan niinkin voidaan ajatella, mutta historian perusteella se ei näytä todennäköiseltä. Yleensä selkeät voittajat ovat löytyneet melko nopeasti, muiden jäädessä taistelemaan niistä lopuista kakunmurusista. Aikanaanhan NES otti kasibitit hallintaansa, vaikka tarjolla oli Segan Master Systemiä, Atari 7800:aa ja muita yrittäjiä. Edellisen sukupolven kamppailussa taas Sega Saturn putosi pois melko nopeasti, N64 jäi juuri ja juuri elinkelpoiseksi lilliputiksi ja Sony putsasi pöydän. Pelimarkkinat ovat kyllä tämänkin jälkeen kasvaneet, mutta eivät niin paljon, että kolme valmistajaa voisi kääriä mittavia voittoja. Samalla pelivalmistajat odottavat yhä suurempia myyntimääriä ennen pelien julkaisua - esimerkiksi Dreamcastin vajaa kymmenen miljoonaa konetta ei ollut vielä mitään, vaikka vain muutama vuosi aiemmin se olisi tuonut pelitukea oikealta ja vasemmalta. Ennustan siis, että viimeistään kahden vuoden sisään saavat ainakin yhden näistä koneista omistajat haalia pelejään alennuskasoista ja ulkomailta.

Niin, hyvät katsojat, tämän ottelun lopputuloksen päätätte te. Toivotan viihtyisää iltaa, ja muistakaa, että vaikka jokaisella varmasti on suosikkinsa näissä urheissa taistelijoissa, ei muitakaan kannata aliarvioida pelkkien kuulopuheiden perusteella.

Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net



Kasperi Malinen


Kimmo Tapala


Aleksi Määttänen


Orko