Peliplaneetta vieraili paikan päällä IQ Median maahantuoman Rock Manager -pelin julkistustilaisuudessa. Pelin idea selvinnee jo nimestä - tarkoitus on luotsata erilaisia orkestereita huimaan menestykseen, lähes keinolla millä hyvänsä. Nastaa oli, että pelin julkistustilaisuuteen oli otettu myös alan ammattilaisia mukaan tutkimaan ja pelaamaan peliä. Mukana pelin julkistuksessa oli mm. mehevän wiskiäänen omaava, paljon musaskenen taustoja nähnyt Wallu Valpio sekä Tyrävyö bändin säveltäjä-sanoittaja-kitaristi-laulaja Eero Valorinta.



Kummallakin julkkisvieraalla oli paljon sanottavaa pelistä, eikä ihme, sillä molemmat olivat päässeet tutustumaan siihen edeltävänä lauantaina IQ Median Rock Manager -illassa. Peli oli liimannut kummankin (ja muut paikalla olleet julkkisvierailijat) monitoriin kiinni, viilaamaan bändiensä biisejä ihastuttavalla innolla. IQ Median myös paikalla ollut edustaja Tommi Kaipainen naureskelikin sille että ilta ei ollut mennyt aivan odotetusti: "-Tarkoitus oli ollut noin tunnin pelisession jälkeen pitää perinteinen baari-ilta ja jutella aiheesta, mutta muusikkoherroja oli kuulemma seitsemän tunnin peliputken jälkeenkin lähes mahdotonta saada irti pelin mikseristä". "-Vielä yksi biisi!" kävi Tommille lauseena tutuksi.

Wallu ja Eero keskittyneenä pelin ominaisuuksien kommentointiin.

Sujuvan supliikin ja vitsailun lomasta sai sen verran selvitettyä, että kumpikin oli pitänyt näkemästään kovasti. Pelissä oli riittävästi sisältöä, sillä vaikka lauluvalikoima jää sinne parinkymmenen tienoille, eikä erilaisia muusikoitakaan ole sen enempää, on säätövaraa riittävästi. Jokainen kappale on nauhoitettu erikseen jokaiselle soittajalle, ja vielä muutamalla erilaisella tyylillä, mikä takaa riittävän vaihtelun. "-Ainakin hetkeksi", Eero tuumasi, ja jatkoi sitten visiostaan pelistä jossa varsinaiseen sävellystyöhönkin pääsisi osallistumaan itse. Mikäpä ettei vielä soittamaankin? Onneksi vigilantti Wallu näki Eeron läpi. Tämähän oli vain juoni päästä esitestaamaan Tyrävyön tulevia biisejä ensin virtuaaliyleisöllä, ennenkuin niitä uskaltaa soittaa oikeille ihmisille.

Kumpikin jäi kuitenkin kaipailemaan internetistä ladattavia lisäkappaleita, -soittajia ja -soittotyylejä. Puhetta oli myös lokalisoiduista versioista joissa pelin muusikot olisi korvattu maakohtaisilla oikeilla esittäjillä. Mikäs sen mukavampaa kuin koota all-stars-tyyppinen soittajapoppoo ympärilleen valikoista kliksuttelemalla. Gilmour kitaraan, Wetton bassoon, Soul Captain Bandin Jukka-Poika solistiksi ja eikun levyttämään. Kuulostaa herkulliselta konseptilta. Sieluni silmillä näen jo Tyrävyö-päivityksen olevan tulossa.



Rock Manager ei kuitenkaan ole musiikinteko-ohjelma, vaan ihan oikea peli. Managerointi on kovaa bisnestä, jopa näin virtuaalisesti, vaikka pelin bisnesmalli perustuukin todellisuuteen vain löyhästi. Esimerkiksi bändillä voi olla vain yksi kappale kerrallaan (myös levyt koostuvat vain tästä yhdestä kappaleesta), ja kun uuden tekee, loppuu edellisen myynti kuin seinään. Näitäkään seikkoja ei nähty pahana, vaan yksinkertaistamisen todettiin tekevän pelistä hauskemman. Vähemmän mikronysväämistä ja enemmän huumoria tuntui muutenkin linjana purevan poikiin. Molemmat olivat sitä mieltä, että vaikka pelaaminen ei heidän harrastuksiin kuulukaan, tulee Rock Managerin pariin varmasti palattua. "-Tätähän voisi pelata vaikka kavereiden kanssa siiderin äärellä ennen baari-iltaa", Valpio letkautti.

Tommi sanoi pelin olevan selkeästi massatuote. Vaikka sisältöä ja syvyyttä kuuleman mukaan löytyy jopa ammattilaiselle riittävästi, on peli niin helposti omaksuttavissa, että kaikki testiryhmän jäsenet suorituivat pelaamisesta hyvin, vaikka eivät tietokoneita yleensä harrastakaan. IQ Medialla on jopa erillinen suomenkielinen puhelintuki Rock Manageria varten, mikäli ongelmia esiintyy. Valpio totesi että pelaajavaatimuksena on korkeintaan se että on edes yksi vanha vinyyli hyllyssä, se riittää musiikkiasiantuntimukseksi.

Eerolta pelaaminen sujui jo kuin vanhalta konkarilta.

Peliä on internetissä ehditty hieman kritisoida siitä kuinka puhtoisen kuvan se musiikkibisneksestä antaa. Valpio pohti sen johtuvan liian aroista aiheista perinteisesti nuorille suunnatussa pelibisneksessä. "Vain seksi puuttuu." Myöhemmin Valpio huomautti myös huumausaineiden loistavan poissaolollaan. "-Ehkä sitten voi näyttää enemmän, kun parin vuoden päästä täälläkin laillistetaan", Valpio hekotteli. Mafiaan voi pelissä kuitenkin ottaa yhteyden, ja vaikkapa järjestää bändinsä jäsenille pieniä "onnettomuuksia", mikäli egomaanisesta lahjattomasta tollosta on muuten liian vaikea päästä eroon.

Keinoja ei tarvitse kaihtaa pelissä noin muutenkaan. Managerin täytyy pystyä pitämään bändi tyytyväisenä, ja silti kääriä rahat omaan taskuunsa, samalla kun markkinatalouden vääjäämättömät voimat raksuttavat kolikoita bändin rahastosta. Mikäli muu ei auta huippusuosioon, voi pitää vaikkapa rappiojuhlat joista vihjaa etukäteen lehdistölle, ja katsoa kun tabloidilehdistö nostaa pojat supertähteyden himoittuun statukseen. Keikoille voi myös palkata feikkifaneja huutamaan ja kirkumaan tunnelmaa ylös, ja jos oman bändin sinkku on tarpeeksi pienen marginaalin päässä ykkössijasta, voi vaikkapa ostaa itse tuhat kappaletta kyseistä plättää ja seurata biisin nousua top-listalla.

Rock Manager on pelkkä yksinpeli. Moninpelistä tiedusteltaessa Tommi hymyili ja sanoi, että ruotsalaislafka Monsterland aikoo kehittää konseptia eteenpäin. Ehkä joskus tulevassa Rock Manager Online päästää pelaajat bändeineen internetiin, kilpailemaan toistensa kera suosiosta, tai vaikkapa pitämään jumalattomia yhteiskeikkoja?

Kaksi kovaa Rock-manageria.

Peliä ei ikäväkyllä ehtinyt vielä itse kokeilemaan, mutta siitä jäi ainakin allekirjoittaneelle ihan mielenkiintoisen oloinen kuva. Rokkihenkisiin ihmisiin luulisi pelin ainakin vetoavan. Totuus paljastetaan lähiaikoina Peliplaneetan Rock Manager -arvostelussa.

Teksti: Tapio Berschewsky
Kuvat: Dani Borek