Jotkut meistä vielä muistavat ajan, jolloin Peter Molyneux tarkoitti jotain muutakin kuin Lionhead Studiosia ja liian suuria puheita. Miehen oikeat ansiot nimittäin saavutettiin Bullfrog Productions -nimisen firman leivissä, ja sama hittipelien tehtailijana tutuksi tullut firma vastasi myös loistavasta Syndicate-sarjasta.

Alun perin valitettavasti vain kahden kokonaisen pelin ja yhden lisälevyn mittaiseksi jäänyt Syndicate oli toimintastrategia, jossa pelaaja johdatti isometrisestä perspektiivistä kuvatussa maailmassa raskaasti aseistettuja agentteja toinen toistaan väkivaltaisemmissa tehtävissä. Olennaista olivat isot aseet ja viattomien sivustakatsojien säälimätön hyväksikäyttö.

Lohduttomaan, suurkorporaatioiden mielenhallintasirujen hallitsemaan maailmaan sijoittuva asetelma olisi tarjonnut eväitä paljon monipuolisempaankin hyödyntämiseen, ja kuin varkain näin onkin tapahtumassa. The Darkness- ja Chronicles of Riddick -peleistä tuttu ruotsalainen Starbreeze Studios on nimittäin kaikessa hiljaisuudessa työstänyt Syndicate-nimistä toimintapeliä, joka sijoittuu täysin samaan maailmaan.



Uusi Syndicate sijoittuu vuoteen 2069, aikaan ennen alkuperäisen sarjan tapahtumia. Suuryritykset ovat vasta saavuttamassa hallinta-asemaansa mikrosiruilla, jotka tarjoavat ihmisille kaiken mukavan, mutta antavat samalla totaalisen vallan yrityksille. Jo tällöin korporaatioiden likaisista töistä likaisimmat annetaan kyberneettisesti muokatuille erikoisagenteille. Syndicaten päähenkilö Miles Kilo on Eurocorp-syndikaatin tuoreinta ja kehittyneintä agenttierää, jonka soturit voivat hallita maailmaa silmänräpäyksessä uudella tehokkaalla Dart-sirullaan.

Dart-siru ja sen toiminta onkin olennainen osa sekä yksin- että moninpeliä. Siru antaa haltijalleen mitä moninaisimpia ominaisuuksia vahingon siirtämisestä pakotettuihin itsemurhiin ja mielenhallintaan. Ainoana rajana on sirun latausaste: siru ei lataudu nurkissa kykkimällä, vaan ainoastaan totisissa tulitaisteluissa. Tällä on Starbreezen mukaan pyritty välttämään sitä, että pelaajat odottelisivat vain hiljaa piilossa sirun latautumista - mitä isompi verilöyly, sitä tehokkaampi siru.



Syndicaten yksinpeliä on tähän mennessä näytetty varsin vähän, mutta meille jo loppuvuodesta esitelty pelin ensimmäinen kenttä oli täyttä rautaa: tunnelmallinen ja väkivaltainen ensimmäisen persoonan toimintaspektaakkeli, jossa tykkitornit hakkeroituvat silmänräpäyksessä ja hulluiksi ajetut vastustajat räjäyttävät itsensä ja kaverinsa.



Dart-sirun toiminnassa epäilytti ensimmäisessä esittelyssä vielä se, kuinka monipuolista toiminta oikein on. Kävimme tammikuun lopulla Tukholmassa vilkaisemassa jo lähes valmista peliä, ja Dartin yksinkertaisuutta pelänneet voivat huokaista helpotuksesta. Vihollisia, tekniikkaa, omia liittolaisia ja kaikkia kohtaan sirulla on useita eri ominaisuuksia, joiden vaihtaminen onnistuu kätevästi ristiohjaimella.

Pelin yltiöväkivaltaisuus on Starbreezen mukaan asettanut tiettyjä haasteita, ja väkivallan tasapainottaminen onkin ollut pelin kehitysprosessissa tärkeässä osassa. Jos veriroiskeilla ja muulla mässäiltäisiin liikaa, menettäisi koko ultraväkivaltaisuus ideansa ja homma muuttuisi koomiseksi. Tämän takia pelin kehityksen edetessä eri osa-alueiden raakuutta on säädetty suuntaan ja toiseen, ja tietyt asiat, esimerkiksi lapset, on jätetty väkivaltaisuuksista pois kokonaan.

Tuoreimman esittelysession tärkeintä antia oli kuitenkin moninpelin esittely, joskaan Dartin uusien ominaisuuksien ohella mitään kauhean merkittävää ei ollut tarjolla. Moninpeli pohjautuu neljän pelaajan yhteistyötehtäviin, jotka taas perustuvat alkuperäisen Syndicaten tehtäviin.



Henkisesti ja fyysisesti tyydyttävältä vaikuttavan yksinpelin rinnalla paljon mainostettu moninpeli tuntui edelleen vielä hieman niin sanotusti kaupanpäälliseltä. Tehtävät olivat suhteellisen hektinen sekoitus perinteistä vihollisten lahtausta ja pomotappeluita vihollisen kersantteja ja agentteja vastaan. Raskaasti aseistettujen kersanttien kukistaminen vaati kohdistetun tulen lisäksi näiden kilpien murtamista Dart-sirun Breach-ominaisuudella, ja agentteihin pressiryhmämme ei löytänyt vielä toimivaa tekniikkaa.

Kaikesta huolimatta moninpelilläkin oli hetkensä. Kavereiden parantaminen ja henkiinherättäminen oli palkitsevaa, ja tappavien vihollisten jallittamisessa oli mukavaa fiilistä. Tehtävistä on luvassa useita eri vaikeusasteita, ja moninpelille on tehty oma itsenäinen taitopuu. Nähtäväksi jää, tarjoaako lopullisen Syndicaten moninpeli suurempaa vaihtelua, mutta loppujen lopuksi tämä on irrelevanttia - yksinpeli vaikutti niin hienolta, että peli siirtyi aikoinaan listallani alkuvuoden odotetuimmaksi peliksi. Siellä se on edelleen, ja täytyy vain toivoa, että tarinatila pitää otteensa myös alun jälkeen. Kohtahan se selviää.



Syndicate julkaistaan pc:lle, PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle 24. helmikuuta 2012.

Tero Lehtiniemi