Puolisen vuotta sitten olin tietokoneharrastukseni kanssa vedenjakajalla. Pitkän aikaa muhinut kyllästymiseni Windows 98:n "ominaisuuksiin" alkoi saavuttaa sellaiset mittasuhteet, etten voinut enää jatkaa työntekoani tuolla hirvityksellä. XP:hen päivittämiselle motivaatiota ei ollut, kun olin katsellut sen tahmailua P4-kannettavalla jo ihan riittämiin. Päätin sitten ottaa jo kauan miettimäni askeleen ja asentaa koneeseen pelkän Debian Linuxin, etenkin kun kaveripiiristä löytyi tarvittavaa osaamista.

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, pelaan etupäässä konsoleilla. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö osaisi pelata näppäimistöllä, tai olisi kiinnostunut siitä mitä PC-pelimaailmassa tapahtuu. Joten olihan Linuxiinkin muutama peli kaivettava, etenkin kun työkoneeni sattuu vielä tänä päivänä olemaan ihan reipaskulkuista mallia (AMD Athlon XP3000+, 512 MB DDR333, Geforce FX 5200 256 MB DDR).

Seis, sikakoira. Minulla on avointa lähdekoodia enkä epäröi käyttää sitä.

Joistakin peleistä tehdään erityisiä kaupallisia Linux-versioitakin, mutta tällaiset julkaisut on pian laskettu. Paljon yleisempää on, että johonkin menestyneeseen Windows-peliin julkaistaan myöhemmin Linux-binäärit, jotka netistä imuttamalla saa sitten alkuperäisen pelin toimimaan Linuxissa. Erityisesti tässä on kunnostautunut iD Software, jonka nokkamies John Carmack lieneekin vähän Linux-yhteisöön kallellaan. Firman pelit myös käyttävät 3D-rajapintana OpenGL:ää, joka on Linux-puolella standardi. Niinpä vaikkapa Return to Castle Wolfenstein ja Quaket pyörivät myös ilmaiskäyttisten ruudulla.

Todellinen kulttuuriteko onkin sitten, että myös ilmainen moninpeliräiskintä Enemy Territory on olemassa valmiina Linux-versiona. Tätä hupipaukkua onkin tullut lypsettyä illat pitkät, ja se toimii erinomaisesti. Ainoa hankaluus on, että jos pelejä haluaa sopia IRC:ssä täytyy avata toinen konsoli sitä varten, sillä peliruutu aukeaa X-Windowsin päälle ja peittää siten graafisen IRC-ohjelman. Linuxissa kun koko työpöytä on samalla tavoin 3D-kiihdytetty kuin pelikin eikä mitään erillistä "peli-ikkunaa" ole olemassakaan.

Toinen Linuxille sovitettu ilmaisräiskintä on jenkkiarmeijan Unreal 2 -pohjainen jättipanostus America's Army: Operations. Kokeillessani tätä pelin rekisteröitymisserverissä oli jotain häikkää joten ampumamerkki jäi saamatta, mutta noin teknisesti homma näytti toimivan siinä kuin Windowsissakin. Tästä pelistä on muuten myös Mac-versio, vaikkei sitä moni Mac-mieskään tiennyt.



Vieläkin enemmän pelejä saa kotihakemistoonsa, kun valjastaa käyttöön Windows-emuloinnin tai tarkemmin ottaen DirectX-rajapinnan. Firma nimeltä TransGaming on lähtenyt kehittämään jo pitkään olemassa ollutta wine-nimistä Windows-ohjelmia ajavaa softaa yhä enemmän pelikäyttöä varten. Transgaming WineX on kaupallinen ohjelma, mutta koska se pohjaa vahvasti julkislisenssillä suojattuun wineen, lähdekoodi on vapaasti saatavissa - ja tämä tietää hyvää kaikille jotka haluavat kääntää oman versionsa itse. Ko. koodin saaminen on aika tuskallista cvs:ää käyttäen, mutta netissä liikkuu hyviä skriptejä jotka hakevat lähdekoodin, kääntävät sen ja vielä asentavatkin.

Kamppailua valtavirtaa vastaan voi kummasti tehostaa pesismailalla.

Mitä WineX sitten tekee? Se saa pelit luulemaan, että niitä ajetaan Windowsissa DirectX:n päällä. Kotihakemistoon luodaan virtuaalinen C-asema, jolle sitten asennetaan pelit niiden omalla installerilla. Kuten arvata saattaa, tuki ei ole likimainkaan kattava, mutta suurimmat hitit toimivat ihan kivasti. Omalla koneellani ainakin GTA 3 oli täysin pelattavissa, alun videojaksot vähän tökkivät mutta itse peli kulki kovinkin lujaa. WineX kehittyy jatkuvasti, ja Transgamingin sivuilta voi katsella löytyykö tukea juuri sille omalle suosikille. Vähän vanhempien pelien ajamiseen taas on omiaan ohjelma nimeltä DOSBox. Sillä Linux muuttuu vanhaksi MS-DOS -koneeksi VGA:lla ja SoundBlasterilla varustettuna. Tuorein versio tukee jo satoja pelejä ja alkaa pikku hiljaa sisältää tukea myös 386-tilassa ajettaville peleille. Nopeuskin on kohdallaan, nyrkkisääntönä voisi sanoa että vanhan 386-pelin ajaminen ikkunoituna sujuu jo perus-Athlonilla / Pentium III:lla.

Näiden lisäksi on tietysti valtava määrä emulaattoreita eri koneille ja jopa tietyille peleille, kuten LucasArtsin seikkailupelejä pyörittävä ScummVM. Jos siis suosikkipeli on jo vähän ikääntyneempi tai jopa jollekin toiselle koneelle, Linux kyllä muuntuu moneksi toiveiden mukaan.

Kun tekstinkäsittely ei maita, aina voi ottaa pienet retropelit työpöydällä.

Linux on nykyään harrastelijaohjelmoijien ykkösvalinta, koska sille on saatavilla kaikki kehitystyökalut ilmaiseksi. Siispä ei ole ihme, että saatavissa on valtava määrä erilaisia harrastajien tekemiä pelejä ja re-makeja vanhoista klassikoista. Uusintapainoksia löytyy aina Sinclair Spectrumin peleistä DOS-klassikoihin, suuri osa on vielä versiossa nolla piste nolla jotakin, mutta paljon pelikelpoistakin tavaraa löytyy. Yksi helmistä on Retrospecin erinomainen versio Head over Heelsistä. Ilmaissoftan kultakaivos Sourceforge on myös mainio paikka löytää ilmaispeliprojekteja. Oman Linux-jakelun pakettienhallinnasta (dselect/rpmdrake jne.) kannattaa sieltäkin etsiä hakusanalla games, valmiit paketit kun ovat ehdottomasti helpoimpia asennella.

Freecivissä voit hävitä joko ystävillesi tai tietokoneelle. AI:sta nimittäin on kunnolla vastusta.

Loistava ja ilmainen verkkopeli nimeltään Freeciv on alun perin kotoisin Silicon Graphics -koneiden IRIX-järjestelmästä, mutta kehittyy nykyisin Linux-pohjaisesti. Freeciv on vahvasti Civilizationin kaltainen, verkkopeliin panostava strategiapeli, josta löytyy myös todella tasokkaita AI-pelaajia. Asiakasohjelmasta on versiot kaikille kuviteltavissa oleville järjestelmille, joten todellisen konesodan hengessä maailmanvalloituksesta voivat kamppailla keskenään niin Linux-ihmiset, Windowstelijat kuin vaikkapa Mac-fanit ja Amigistitkin.



Linuxiin siirtyminen ei siis tarkoita sitä, että pelaaminen pitäisi hylätä kokonaan. Uusimpia Windows-hittejä ei läheskään aina saa toimimaan ilman valtavaa määrää säätöä, eikä aina silloinkaan, mutta ilmaisten pelien kanssa saa kyllä vietettyä laatuaikaa ihan helposti. Parhaimmillaan harrastelijoiden tekemät pelit ja uusintaversiot lähentelevät kaupallisia tuotteita, ja tuovat mieleen ne ajat jolloin pelin tekemiseen ei tarvittu valtavaa määrää rahaa, hyvä idea riitti. Linuxin käyttäjien määrä on jo nyt valtava ja jatkuvassa kasvussa, joten ei tarvitse olla kummoinen oraakkeli ennustaakseen että jossain vaiheessa heidänkin rahansa alkaa kelvata pelitaloille. Silloin nykyään satunnaisesta Linux-tuesta saattaa hyvinkin tulla vakiokamaa.

Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net