Törkeäähän se epäilemättä on, pelitalojen tapa rahastaa samoilla pinnallisesti päivitetyillä urheilupeleillään vuodesta toiseen. Perin inhimilliseltä kuulostaa sen sijaan Segan tämänvuotinen, ilmeisesti viimeiseksi jäävä tempaus, jossa laadukkaita ja monipuolisia pelejä kaupataan puoleen hintaan. Urheiluhulluutta poteville, kolme kymppiä rikkaille pleikkarististeille ja äksboxereille tarjotaan tasalaatuista koripalloa, amerikkalaista jalkapalloa ja jääkiekkoa, mikä vain sattuu kenenkin juttu olemaan. ESPN-tuotemerkin alle kyhättyjä pelejä yhdistävät autenttiset lisenssit pelaajissa ja joukkueissa, kattavat pelimuodot ja runsas säätövara kaikessa maan ja taivaan välillä. Suurimpana harmina verkkopeli puuttuu kustakin tittelistä - vaikka moista herkkua amerikkalaisille tarjotaankin.

Hai sie, osta hyvä peli.

Graafisesti pelikolmikko ei edusta huipputasoa, mutta eivät verkkokalvot näkymistä varsinaisesti kärsikään. Suurimman osan ajasta sulavuus on esimerkillistä ja televisiomaiset kikkailut tuovat touhuun tunnelmaa. Saman tunnelman tuhoamista silmälläpitäen peleihin valitut mökämusiikit tekevät parhaansa, mutta onneksi muut äänet toimivat mainiosti omillaankin. Monimutkaiset, joskin loppujen lopuksi loogiset kontrollit hankaloittavat peleihin tutustumista - tarvitaanko juoksemiseen, syöttelyyn, pelivälineen riistoon ja maalien/korien tekemiseen todellakin jokaista härpäkettä joka vain on Dualshockiin istutettu? Erikoisliikkeitä peleissä ei ole vain liikaa sisäistettäväksi (ensi alkuun), vaan myös liikaa ulkoa muistettavaksi. Samaa voisi sanoa loputtomista valikoista, joihin eksyy vaikka kompassia käyttäisi.

Toki tietty monimutkaisuus eli monipuolisuus on etu pidemmällä aikavälillä pelattaessa. Aivan heti nämä pelit eivät ala itseään toistamaan. On vaikea uskoa, että kukaan onnistuisi aloittamaan pelien uratiloja (Franchise, NBA:ssa The Association) kylmiltään ja vailla mitään aiempaa kokemusta tästä nimenomaisesti pelisarjasta. Ellei managerointipuuhia pelaajien, strategioiden ja budjettien merkeissä voi kutsua omiksi itsenäisiksi peleikseen, ovat kyseiset tilat vähintäänkin laajan mittakaavan minipelejä. Lisäksi varsinaisia bonuksia löytyy jokaisesta tittelistä vaihtelevia määriä, aina virtuaalilemmikeistä triviatietokilpailuun. Kolme kybää kaiken vapaa-ajan itselleen vaativasta urheilujuhlasta? Ostamiskynnyksen ei luulisi olevan korkea ensimmäisellekään penkkiurheilijalle, ellei edellisvuotinen osa komeile jo hyllyssä. Arvostelussa PS2-versiot.

Puolustuspeliä - tai akuutti halipula.

Ellei joku kalju ja nelimetrinen tumma mies satu olemaan koripalloilija ja lenkkitossumiljonääri, on hän mitä luultavimmin pelkkää fiktiota. Mutta jos itse asiaan mennään, tarjoaa NBA 2K5 pitkälti sitä mitä mieltä pelaaja tarjottavasta lajista on - samaa voi toki sanoa muistakin katsauksemme titteleistä. Koripalloa voi pelailla arcade-, simulaatio- tai ihan omilla asetuksilla, ja tätä oikean maun mukaisesti asetettua toimintaa voi harrastaa niin katukorismatseissa kuin omissa turnauksissa ja useita kausia käsittävässä uratilassakin. Vauhti on niin hirmuinen että heikompia hirvittää, vaikka säädettävissähän se on sekin. Teoriassa peliä voi pelata pelkästään vasemmalla tatilla ja muutamalla perusnapilla, kun taas käytännössä pelaajan pitäisi hallita myös liipaisimet ja oikealla tatilla suoritettavat heilumiset ja harhautukset. Hemmetin monimutkaista, mutta sitä tyydyttävämpää, kun sattuu lopulta jotain käyttökelpoista oppimaan.

Hyvänä puolena eräs pelin ominaisuus toimii kelpona perehdyttäjänä. Kysymys kuuluu: oletko ikinä tahtonut hieltä haisevaa, itseäsi puolta kookkaampaa lemmikkiä? En minäkään, mutta tätä reaaliajassa toimiva 24/7 tila periaatteessa tarkoittaa. Itse tehtyä yksittäistä palloilijaa täytyy kouluttaa ja kilpailuttaa muita tyyppejä vastaan pienissä minipeleissä, ja ellei tätä tee joka päivä - oikeasti joka päivä - laskee poikaparan kunto kuin lehmän häntä. Maskottinsa erinomaisuutta voi mittauttaa myös muiden pelaajien maskotteja vastaan, mikä voisi olla hyvinkin mielenkiintoista, ellei sitä nettipeliä olisi hukattu jonnekin. Pelaamiseen pakottamisen ja toisaalta yhteen pelaajaan kerrallaan keskittymisen ansiosta 24/7 sopii yhtä hyvin veteraanihimopelaajalle kuin täydelliselle noviisillekin. Peruspeli maistunee paremmin ensin mainituille kohderyhmälle.

Pisteet: 83

Amerikkalaista logiikkaa: jalkapallo kulkee kätevimmin kainalossa.

Amerikkalainen jalkapallo... myönnetään heti alkuun että tietämykseni lajista rajoittuu tämänvuotiseen Superbowliin ja puoleen tuntiin Adam Sandlerin kökköelokuvaa The Waterboy. NFL 2K5 tavoittaa telkkarissa nähdyn tunnelman täydellisesti: isot haarniskoidut miehet törmäilevät toisiinsa pershippasten merkeissä. Sisältö sikseen, visuaalisesti NFL on kolmikon tyylikkäin kokonaisuus. Pelaamisen kannalta jäi hieman harmittamaan, että pelin harjoitustila on ylimalkainen, eikä anna niinkään kuvaa kokonaisuudesta kuin yksittäisistä ominaisuuksista - ja ominaisuuksia totta tosiaan riittää. Toki tekemällä oppii parhaiten, mutta kun pallo kädessä suoraan eteenpäin juokseminen paljastuu sata kertaa monimutkaisemmaksi kuin prinsessan tai universumin pelastaminen, nousee aloituskynnys hyvin, hyvin korkeaksi meille ummikoille. Suoranaiseksi helpotukseksi sääntöjen säätövara antaa tässäkin pelissä pelaajan päättää kiduttaako itseään vai voittaako suvereenisti. Pelistä pääsee täten nauttimaan pässikin - ainakin sisukas pässi.

Kaikkien lain mukaan vaadittavien pelimuotojen lisäksi paketista löytyy NBA:n tapaan bonusta. Hilpeäksi, eikä edes pelikelvottomaksi paljastuu ensimmäisen persoonan tila, jossa peliä pelataan normaalisti mutta yksittäisten pelaajien silmien takaa kuvattuna. Kypärän reunat ja kaikki. Puhdasta kikkailun makua henkii V.I.P. -ominaisuus, jossa kaverinsa pelityylin voi tallentaa tekoälyksi jota vastaan matsata ja ennen kaikkea harjoitella. Idea on viehättävän outo, mutta - jälleen - kohtuullisen turha pois pudotetun nettipelin takia. Vähemmän omalaatuista sävellystä edustaa valikoima kuuluisia tilanteita, historiallisia kohtauksia, jotka lienevät namia kaikille kolmelle eurooppalaiselle NFL-fanille. Pelattavaa riittää, jos aihe kiinnostaa.

Pisteet: 82

Suomalaisella selkäytimellä lätkä toimii parhaiten.

ESPN-jääkiekkoa tavataan kehua parhaaksi näkemykseksi lajista, enkä ala minäkään vastaan väittelemään - ainakin viimeksi pelaamaani EA-lätkään verrattuna peli on aivan toisella tasolla. Kiekkoilu näyttää ja tuntuu aidolta (tietyillä asetuksilla) ja sitä on erittäin mukava pelata. Kontrolleja on tutuksi tulleeseen tapaan paljon, mutta ainakin allekirjoittaneen selkärankaan ne ohjelmoituivat muita 'peeänniä vaivattomammin. Oman liipaisemisen varaaminen esimerkiksi takaperin luistelulle on täydellisen totaalista turhuutta, mutta onneksi pelata pystyy vähäisemmälläkin vaivannäöllä. Pakolliset tappelut ovat hieman huvittavan näköistä hosumista, mutta niiden ulkopuolella pelin aggressiiviset ulottuvuudet on kuvattu yhtä hyvin kuin varsinainen lajikin. Tasapainoisena "helppo oppia, vaikea hallita" -kokonaisuutena NHL 2K5 yksinkertaisesti vie selkeän erävoiton muista ESPN-titteleistä. Kyseessä on kolmikon ainoa epeli jossa nettipelin puute onnistui allekirjoittanuttakin aikuisten oikeasti harmittamaan.

Myös bonukset ovat sisarpelejä runsaampia. NHL 2K5 tarjoaa sellaisiksi ison kasan sekalaisia bilepelejä, joita voi pelata yksittäin tai turnausmuodossa. Mukana on tarkkuussyöttelyä, maalien tekemistä erilaisissa olosuhteissa, huippuepärealistisia sokkeloita ja muuta vastaavaa, kaikki neljälle pelaajalle suunniteltuina. Erityylisiä kaksinpelejä on pari kolme niitäkin, ja kaikkien 2K5-pelien taattuun tyyliin nämä on piilotettu mahdollisimman vaikeaan paikkaan, aivan eri valikkopolkujen taakse. Loogisuuden huippua edustanee se, että vaikka toiset ilmiselvät bilepelit löytyvät aivan toisaalta, on arcade-tila puolestaan niputettu bile-valikon alle. Isopäämoodit ja muut typeryydet ovat aivan eri paikassa nekin, eikä koko valikkosotkussa ole päätä eikä häntää. Kussakin 2K5-pelissä valikkojen selaaminen ja pelin pelattavaan kuntoon säätäminen tietää päivän työtä - ja mitä enemmän säätää, sitä paremmaksi kukin peli muuttuu. Onko tämä hyvä vai huono asia, sen saa jokainen päättää aivan itse.

Pisteet: 89

Jari Peltonen
Peliplaneetta.net