Niin ne Demoputkan ovet taas aukeavat hyvin ansaitun kesäloman jälkeen. Allekirjoittanutkin uskaltautui monen vuoden jälkeen tsekkaamaan meiningin heinäkuun lopussa Hartwall-Areenalla järjestetyssä Assembly -tapahtumassa Ilmapiiri oli, etten sanoisi, jopa jossakin määrin parantunut sitten viime kerran, josta onkin vierähtänyt jo ainakin pari, kolme vuotta. Pelikehityskilpailut ovat olleet touhussa mukana jo useamman vuoden ajan, ja mitä hupaisampia pikku- ja hieman laajempiakin pelejä on kilpailussa ollut vuosien varrella mukana. Tänä vuonna taso oli jälleen edellistä kovempi. Demoputka tekee pienen kierroksen kolmen kärkeen. Sokerina pohjalla tsekataan myös erittäin lupaava toiseen maailmansotaan (huokaus) perustuva massiivimoninpeli, ja vielä lopuksi uppoudutaan tulevaisuuden erikoisjoukkojen sotilaan buutseihin FPS-räiskinnän muodossa.

Tipu ja revolveri - ei-niin-vaarallinen yhdistelmä.

On aina mukava todeta, että pelintekijöillä riittää innovatiivisuutta ja mielikuvitusta. Kumoon -pelin pääosassa on pörheä tipunen, jonka tehtävänä on kaataa laatikoita; joko omalla kropallaan tai sitten asiaankuuluvalla tussarilla, joita pelistä löytyy kaikkiaan kolme erilaista. Kiväärintapainen soveltuu yksittäisten lootien jyräämiseen, siinä missä haulikko ja sinko lyövät useampaa kärpästä yhdellä iskulla. Tipun ohjastaminen on varsin sulavaa. Kamerakulman kanssa joutuu välillä hieman taistelemaan, mutta kaikkeen tottuu. Grafiikka on söpöä ja yksinkertaista, eli juuri niinkuin pitääkin. Pelattavuus on varsin kohdallaan, ja erilaisia kenttiä on vähintäänkin riittävästi. Henkilökohtaisesti pelin koukkuaspekti ei purrut aivan samalla tavalla kuin kolmanneksi tullut Pogo Sticker, mutta kokonaisuutena Kumoon on kuitenkin ehkä asteen toimivampi paketti.

Kumoon

Lentäminen ei ole lastenleikkiä.

Melko vahvasti klassisen Crimson Skiesin hengessä liikkuva, netin välityksellä moninpelattava lentokonetaistelu. Peli on voittajakolmikon ehdottomasti vahvin arcadeosaston edustaja, ja pelinä ehdottomasti mahtipontisin. Lentokoneet ovat hyvällä maulla mallinnettuja ja grafiikka on muutenkin varsin onnistunutta. Pelaaja voi päättää, toimiiko kaksitasohävittäjän lentäjänä vaiko tykkimiehenä. Skies on toki vasta beta-asteella, ja pelisisältöä jää kotvan pelaamisen jälkeen kaipaamaan hieman lisää. Myös peliasetusten muokkaaminen notepadilla suoraan tekstitiedostoon ei välttämättä ole käyttömukavuudeltaan aivan huippuluokkaa. Toivoa sopii, että peliä kehitellään edelleen, sillä halukkaita pelaajia varmasti riittäisi, ja kaikki mahdollisuudet pienimuotoiseksi freeware-hitiksi ovat olemassa.

Skies Beta

Voima olkoon kanssanne, tai pogoaminen loppuu alkuunsa.

Aiempien vuosien hulvattomista Porras- ja Rekkaturvat -peleistään tuttu tAAt -ryhmä nojasi tänäkin vuonna fysiikkamoottoriinsa. Tällä kertaa ei kuitenkaan rymistellä seiniä päin, tai alas rappusia, vaan tarkoituksena on 'pogota' läpi sivultapäin kuvattujen kenttien. Toisin sanoen pelihahmon on loikittava maaliin ennen hyppyvoiman hiipumista, mahdollisimman vahingoittumattomana tietenkin. Ohjaus tapahtuu hiiren avulla ja se vaatiikin yllättävän paljon harjoitusta. Varsin holtittomasti pomppiva ukkeli on melko vaikea hallita, ja useimmiten voimaa tuleekin laitettua vahingossa liikaa, jolloin ukkopoloisen pääkoppa ottaa liikaa kosketusta kentän kattoon. Peli tuo paikoitellen jollakin hassulla tavalla mieleen takavuosien sivultapäin kuvatun trial-pyöräpelin, Elastomanian. Pelin koukkufaktori on saatu ruuvattua sen verran ylös, että naivistinen grafiikka ei pahemmin pelaajaa häiritse. Pogo Sticker on allekirjoittaneen ehdoton suosikki kärkikolmikosta.

Pogo Sticker



Toinen maailmansota, tuo vanha ystävämme, on jälleen kerran päätynyt ensimmäisen persoonan näkövinkkelistä kuvatun sotapelin pääosaan. WWII Online: Battleground Europe on, kuten nimestäkin voi päätellä, beta-asteella oleva, verkossa pelattava moninpeli. Kysymyksessä on enemmänkin sotasimulaattori, kuin mikään perinteinen tusinaräiskintä. Luvassa ei olekaan siis mitä tahansa sinkohippaa, vaan pelissä ottaa toisistaan mittaa yhtä aikaa kymmeniä tuhansia pelaajia, mikä on varsin isosti luvattu - tähän astisissa sotapeleissä kun on totuttu maksimissaan noin 64 pelaajan verikekkereihin. Lisäksi pelimaailma käsittää yli 354 000 neliömailia, eli ettenkö sanoisi kerrassaan käsittämättömästi. Lataustauotkaan paikasta toiseen liikkuessa eivät pelaajaa häiritse. Mukana on tietysi asiaankuuluva määrä kyseisen aikakauden tussareita ja kulkuneuvoja. Ajopeleistä on jo mukana iso liuta lentokoneita ja tankkeja, ja lisää on varmasti tulossa, jahka pelin kehitys etenee.

Isojen poikien iso pyssy.

Graafisesti WWII Online: Battleground Europe on ainakin toistaiseksi varsin aneeminen. Vaikkei komea grafiikka tietenkään se pelin pääasia saa ollakaan, tunnelmaa se tahtoo vain kummasti parantaa. Toki kohtuullisen hyvä syy hieman vaisulle ulkoasulle on jo mainitsemani järjettömän kokoinen pelimaailma - pelaaja voi zoomailla maisemaa jopa neljä kilometriä eteenpäin, joten mahdottomia ei voi pelimoottoriltakaan vaatia. Äänipuolella isoimmaksi häiriötekijäksi nousi pelaajan liioiteltu huohotus - ilmeisesti pelihahmo kärsii pahalaatuisesta astmasta, tai on muuten vain huonokuntoinen. Aseissa sen sijaan tuntui olevan kerrankin munakkaat äänet. Sain korvani soimaan hetkeksi kun kuulokkeet päässäni laukaisin aseeni ensimmäistä kertaa... Kulkuneuvojen käytettävyydessä tuntuu olevan varsin paljon hiomista. Sain taistella hyvän aikaa, ennen kuin sain rasseja edes käyntiin, saati sitten liikkumaan. Jahka isoimmat bugit saataisiin korjattua, Battleground Europella on vahvaa potentiaalia nousta suosituimpien internetmoninpelien joukkoon. Pakollinen kuukausimaksu saattaa karkoittaa osan pelaajista, mutta näinä massiivimoninpelien aikoina peliseurasta tuskin tulee silti olemaan puutetta. Sen verran mielenkiintoisesta artikkelista on kuitenkin kysymys.

Esikatselu, demoa ei (vielä) saatavilla



Tulevaisuuteen sijoittuvia ensimmäisen persoonan vinkkelistä kuvattuja sotarymistelyjä ei tunnu koskaan olevan liikaa. Ensinäkemältä Chrome Specforce ei tunnu tarjoavan genreen juuri mitään, mutta pyrkiikin lähinnä lämmittelemään vanhoja ideoita mahdollisimman hyvin. Pelaaja toimii tulevaisuuden sotajoukkojen erikoisjoukoissa 13 eri aseen avulla. Nykytrendin mukaisesti mukana on myös erilaisia kulkuvälineitä, kuten tankkeja ja miehistönkuljetusvaunuja, mutta pelin henkeen sopivasti myös mech-robotteja. Vihollisetkin osaavat ottaa ajoneuvoja haltuunsa. Pelintekijä kehuskelee tekoälyn olevan muutenkin perin kehittynyt, mutta ainakin demoversiossa joukkuetoveri räiski surutta meikäläistä selkään. Liekö sitten oma vikani kun tulilinjalle satuin...

Metsässä möyrii myös villieläimiä.

Chrome Specforcen grafiikka on varsin näyttävää, ja kentätkin ovat kiitettävän avaria. Ainakin pahin käytäväjuoksun tunnelma on saatu jotakuinkin peitettyä, vaikka tehtävät toki edelleen varsin lineaarisia ovatkin. Aivan yksin ei maailmaa tarvitse lähteä pelastamaan, sillä myös joukkuepohjaiseen toimintaan on pelissä panostettu, mikä onkin oikein tervetullut trendi sekin. Siinä missä yksinpeli tuntuisi olevan varsin kertakäyttöistä hupia, voisin kuvitella moninpelin uppoavan yleisöönsä astetta paremmin, joskin silläkin saralla taitaa markkinoilta löytyä jo kosolti kilpailijoita. Tästä demosta ei valitettavasti moninpeliä vielä löydy, mutta ehkä meitä vielä siunataan moninpelattavallakin demolla ennen pelin julkaisua.

Chrome Specforce



Ja siinäpä taisi ollakin elokuun Demoputkan anti tällä kertaa. Voisiko Demoputkaa mielestäsi kehittää johonkin suuntaan? Laittakaa ihmeessä palautepostia kulkemaan tänne suuntaan, niin sisustetaan putkasta mahdollisimman viihtyisä. Ensi kuussa tavataan taas uusin kujein!

Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net