Vielä yhden jutun verran riittää arvioitavaa PSP:n julkaisupakettiin kuuluneista peleistä. Tällä kertaa kaahaamme miljoonaa tulevaisuuden rata-aluksilla ja palvomme hiukan nahkakuulaa (ei, kyseessä ei ole Kekkos-simulaattori, vaan jalkapallopeli).

Tekno-designin ystävä saanee kiksit jo valikoista.

WipeOut oli yksi soihdunkantajista, kun pelaamisesta tehtiin muotiviihdettä ensimmäisen pleikkarin julkaisun aikoihin. Idea futuristisesta kilpa-ajosta on jo vanha kuin mikä, SNES:in F-Zero lie ollut ensimmäisiä kuuluisia pelejä aiheesta, mutta WipeOut lisäsi reseptiin teknomusan ja tyylikkään designin. Lopputulos kävi kaupaksi jatko-osienkin verran, vaikkeivät uudemmat painokset enää juuri peruspeliä muuttaneet. PSP:n julkaisulistan jatkoksi WipeOut on mainio lisä; entisvuosien luottonimike, joka varmasti houkuttelee alkuperäisen pelin ystäviä uuden koneen pariin.

Perustaltaan kysymys on siis tulevaisuuden kilpa-ajosta, jossa nopeudet ovat älyttömiä, maisemat synkkiä ja aseet välttämättömiä. Kisaa käydään rännin muotoisella radalla käyttäen aluksia, jotka kulkevat jo vakionakin yli 400 km/h, boostista puhumattakaan. Taustalla pauhaava jytäpoppi tekee pelikokemuksesta vieläkin adrenaliinintäyteisemmän. Kannattaa muistaa kallistella alusta päätynapeista, tai radan reunojen kanssa tekee läheistä tuttavuutta paljon useammin kuin yleensä pidetään miellyttävänä.



WipeOutiin saa myös ladattua lisäsisältöä verkosta - noin periaatteessa.

Juuri mikään ei tasaa puntteja tiukassa tilanteessa yhtä hyvin kuin reipas ohjus.

Itseltäni tämä temppu jäi onnistumatta toistuvista yrityksistä huolimatta, liekö syynä sitten huonot yhteydet, huono toteutus vai huono käyttäjä, sitä voimme vain arvailla. Esimerkiksi koneen firmwaren päivitys verkosta kyllä onnistui, joten hiukan uskallan epäillä vian lähteen sijaitsevan netin toisessa päässä. Joka tapauksessa ne, ken lataamisessa onnistuvat, saavat lisää liitoaluksia ja ratoja muistikortilleen pelin "Online" -toiminnolla.

Ilman lisäsisältöäkin WipeOut Pure on vallan kiva peli. Omassa arvoasteikossani Ridge Racer pysyy yhä PSP:n kovimpana kaahauspelinä, koska en niin aseista perusta ja maan pinta on tutumpaa kohellusympäristöä, mutta lähelle tämäkin pääsee. Vauhdikasta ajelua hyvin toteutettuna ei voi olla liikaa, joten molemmat pelit sopivat komeasti arcade-diggareiden hyllyn täytteeksi. Pelilevyllä on myös pelattavat ja kavereille lähetettävät demot Medievilistä ja Fired Upista.

WipeOut Pure
SCEE / Studio Liverpool
Langaton moninpeli: on
Hyvää:

• Vauhdikas
  
• Tyylikäs
  
• Sopivasti äänekäs
  

Huonoa:

• Kestää hetken oppia kallistamaan alusta
  
• Kertaa enimmäkseen vanhaa
  
• Online-päivitykset toimivat kun toimivat
  

Arvio: 89

Vastahyökkäys alkamassa.

Ihmettelinkin jo, miten Sony aikoo myydä pelikonetta Iso-Britanniassa ilman mitään futispeliä. WTS korjaa tämän puutteen, eikä lainkaan huonosti sitä teekään. Taskuformaattiin on ahdettu varsin monipuolinen potkupallo cup-tiloineen päivineen. Mukana on joukkueita eri puolilta maailmaa, sekä maa- että seurapohjaisesti, mutta suurin osa on lukossa peliä aloitettaessa. Pelissä on paljon erilaisia ottelutyyppejä, yksittäisestä matsista eri cup-sarjoihin, sekä kiintoisa Challenge-tila, jossa on tarkoitus saavuttaa yhdessä ottelussa tietty määrä pisteitä taitavilla syötöillä ja muutenkin pelaamalla hyvää jalkapalloa.

Itse en ole mikään konsoli- tai muunkaan futiksen ylin ystävä, jos nyt kohta säännöt osaankin, joten en sano juuta enkä jaata siitä, miten hyvin WTS simuloi tätä urheilulajeista filmaattisinta (ainakin silloin, kun vastustajan polvi hipaisee omaa jalkaa), mutta itse pidin sen pelituntumasta aika paljonkin. AI-pelaajat liikkuvat runsaasti, etsivät paikkaa josta kehittää hyökkäystä eivätkä muutenkaan juuri aiheuta ärsytystä - mikä on jo paljon enemmän kuin hyvin monessa muussa pelissä. Peli vaihtaa varsin hyvin ohjattavaksi sen pelaajan, joka on lähimpänä palloa, mutta ei kuitenkaan räpsi pelaajien välillä jatkuvasti.



Niin sitä vain käy, että kilpaurheilusta piittaamatonkin jää jalkkispeliin koukkuun kunhan se tehdään hyvin.

Tiukka tilanne maalilla. Uusintakuvakulmat ovat hyvän näköisiä.

Maalinteon oppiminen otti aikansa, mutta kun se alkoi sujua, olihan se maailmancup sitten pakko pelata läpi - vaikkakin sitten helpolla tasolla ja Brasilia joukkueena, jolloin onnistuin häviämään kokonaista yhden pelin.

Tämän peliputken aikana ehdin sentään muutaman huononkin puolen pelistä havaita. Selostus on todella, todella ankeaa. Lähinnä hoetaan pelaajien nimiä, kun pallo siirtyy heidän hallintaansa. Yhteenvetokommentteja matseille tuntuu olevan tasan kolme erilaista: voitto, tappio, tasapeli. Kaikki lausutaan samalla, totaalisen apaattisella äänensävyllä. Samoin varoituksia ja ottelurangaistuksia tuli joskus aivan liian helposti, kun kone oli aurinkoa tarkempi sen suhteen, ehtikö taklattava pelaaja juuri millisekunti sitten irrottaa jalkansa pallosta. Jatkuva latailu kiinnitti myös huomiota, vaikka sitä koitettiinkin kovasti peittää näyttämällä joukkueiden animoituja pelikuvioita ruudussa. Kokonaisuutena kuitenkin WTS on kelpo ajanvietettä, etenkin jos innostut suunnattomasti avattavista bonuksista kuten "60-luvun Celtics" tai ruskea nahkapallo.

World Tour Soccer
SCEE / London Studio
Langaton moninpeli: on
Hyvää:

• Helppo omaksua
  
• AI pelaa kiltisti
  
• Koukuttava pelattavuus
  

Huonoa:

• Selostus todella syvältä
  
• Kortti viuhuu herkästi
  
• Tykkää latailla
  

Arvio: 83



Kokonaisarvosanaksi PSP saa julkaisupeleistään siis vähintäänkin "hyvä", yksittäisistä notkahduksista huolimatta. Seuraavaksi onkin sitten luvassa ihan uutta pelitarjontaa; posti on tuonut ainakin Virtua Tenniksen ja Archer Maclean's Mercuryn, joista raportoin noin viikon kuluttua. Lisätoiveita arvosteluun haluttavista peleistä sopii edelleen lähettää palautteessa.

Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net