Musta ja valkoinen, Jin ja Jang, oikea ja väärä, hyvä ja paha, siinä taustafilosofiaa tälle (monen)vuoden odotetuimmalle pelille. Pelisuunnittelija Peter Molyneuxin Black & White:a on sanottu peliksi joka muuttaa pelaamisen. Peliä on nimitetty vallankumoukselliseksi uudistajaksi jonka jälkeen mikään ei ole enää samaa. Tätä rummutusta on jatkunut jo kohta neljä vuotta ja kaikki hypetys alkaakin jo pursuilla korvista. Nyt projekti sitten vihdoin on valmis ja saapunut tänne peräpohjolaankin. Päätimme hieman vilkaista ja ottaa selvää mistä oikeastaan on kyse.

Black & White on monta asiaa. Sitä on vaikea luokitella nykyisiin peligenrekategorioihin. Yleisin siihen liitetty kategoria on jumalpelit, joissa pelaaja rakentaa ja hoitaa valtakuntia ja kaupunkeja. Mutta vaikka pelaaja pelaa jumalaa on peli samalla roolipeli, strategiapeli, virtuaalilemmikki sekä jonkinlainen itsetutkiskelun apuväline. Black & White on yritys konkretisoida mielikuvitusta, jokaisen aikuiseksi kasvaneen hiekkalaatikkojumalan unelmalelu.




Pelaaja manifestoituu suurena kasivarrettomana kätenä ihanan vihreään ja rehevään maailmaan. Säilyttääkseen illuusion, suunnittelijat ovat jättänee kaikki nappulat pois jättäen käden ainoaksi käyttöliittymäksi peliin. Tallennus, lataaminen, tilastot, asetukset yms. löytyvät Sinun kunniaksesi rakennetusta temppelistä, joten nekin ovat mukavasti sulautettuna pelin sisään ilman ulkoisia nämisköjä. Tämä toimii yllättävän hyvin eikä muuta oikeastaan tarvita. Pelaaja heittelee ihmeitä hiekkamaisina loitsuina ja liikkuu ”tarttumalla” maahan ja vetämällä itseään lähemmäksi päämäärää. Apuna pelissä toimii omatunto, joka manifestoituu kahtena pikku-ukkona- pahapuoli punaisena, rumana demonina ja hyväpuoli harmaana, partaisena ukkona.





Tehtävänäsi jumalana on yksinkertainen, saada kansat uskomaan sinuun ja palvomaan sinua jumalanaan. Palvojiesi uskosta saat voimaa ,jota puolestaan voi käyttää ihmeiden raaka-aineena ja taistelussa toisia jumalia vastaan.

Vaikka et voi kovin paljoa vaikuttaa alkuasukasheimoihin käskemällä niitä tekemään jotain, voit kuitenkin vaikuttaa näiden tekoihin epäsuorasti. Loitsuin voit antaa mannaa taivaasta tai voit antaa ruton tai nälänhädän tehdä tuhojaan tottelemattoman kansan parissa. Molemmat lähestymistavat saavat kylänmiehet uskomaan ja kunnioittamaan sinua, joko pelosta tai rakkaudesta. Tässä juuri on pelin ydin, pelaajan persoonallisuustesti. Minkälainen jumala sinusta tulee heijastuu omasta persoonastasi, tai ainakin pelityylistäsi. Tuleeko sinusta tuomitseva, vihainen Ukko-ylijumala joka murskaa vääräuskoiset vai tuleeko sinusta rakastava ja huolehtiva Äiti maa.
Jokainen moraalinen valinta muokkaa ympäristöä. Julman väkivaltainen pelityyli saa pelimaailman muuttumaan karuksi vulkaaniseksi erämaaksi ja linnasi muuttumaan vahvaksi ja uhkaavaksi. Jos taas hoivaat ja hellit palvojiasi, niin maailma alkaa kukoistamaan ja asuinpaikastasi tulee hehkeä satulinna.




Suoranaisin moraalisi ilmentymä näkyy ‘virtuaalilemmikissäsi’ eli jättiläismäisessä apulaisessasi joka on ainoa olio johon voit suoraan vaikuttaa. Sillä on oma tahto ja omat halut, joten se ei aina välttämättä tottele sinua. Kun olet voittanut puolellesi ensimmäisen kyläsi ja olet onnistunut keräämään hieman voimaa, löydät kolme ”toteemieläintä”, passiivisen lehmän, neutraalin apinan ja aggressiivisen tiikerin. Valittuasi yhden näistä otuksista joudut kouluttamaan sitä. Elikko on melko tyhmä alussa joten joudut näkemään melkoisesti vaivaa opettaessasi sillä elämän perusasioita. Keppi ja porkkana apunasi alat muokkaamaan avataariasi omaksi kuvaksesi. Jos esimerkiksi nälkäinen otuksesi popsii pari kyläläistä, voit läimäistä sitä ilmaistaksesi tyytymättömyytesi. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan kun se seuraavan kerran nostaa kyläläisen syödäkseen sen mutta mietittyään vapauttaa sen, sinun tule palkita se kutittamalla tai silittämällä sitä. Tietenkin voit toimia päinvastoinkin ja kouluttaa lemmikistäsi ihmisiä syövän hirviön joka toimii tehokkaana sanktiokoneena tottelemattomille ihmisille. Tässä pelissähän ei ole oikeaa ja väärää tapaa toimia.

Sitä mukaan kun otus arvioi tekemisiäsi ja opetuksiasi, sen persoona muokkautuu. Se tarkkailee kaikkea mitä teet ja oppii niistä. Se jopa oppii käyttämään loitsujasi. Kun otus omaksuu uskomuksesi ja moraaliset kaavasi, se oppii toimimaan sijaisenasi, itsenäisesti tekemään päätöksiä. Se voi parantaa sairaita niitä nähtyään tai vaikka loihtia ruokaa nähtyään nälkäänäkeviä kyläläisiä. Otus voi yhtälailla tappaa tottelemattomia kyläläisiä tai pelotella näitä. Opittuaan tarpeeksi lemmikkisi voi opettaa itsenäisesti ihmisiä. Se saattaa opettaa ihmisille uusia tansseja tai seremonioita, ilman pelaajan opastusta. Otus jopa oppii pelaajalta näkökantoja ja filosofiaa esimerkiksi arvostamaan elämää tai vihaamaan itsekkyyttä.

Samoin kuin maisemassa paistaa jumalainen luonne, niin otus muuttuu pelityylin mukaan. Pahan jumalan lemmikki on pelottava ilmestys torahampaineen ja kynsineen kun taas lempeän jumalan rauhalliset avatarit hohkaavat valoa ja ovat kaikin puolin mukavia. Otukset ovat kaikki erilaisia, ne lihovat tai laihtuvat ja kerran saatu arpi säilyy otuksessa koko sen elinkaaren ajan.

Samoin kuin taiteilu hyvän ja pahan välillä muokkaa maisemaa ja lemmikkiäsi, niin samoin se muokkaa peliä. Pelimoottori mukautuu sen mukaan minkälaisen tien pelaaja valitsee. Jos pelaaja vaikuttaa hyväntahtoiselta, haasteet ja valinnat ovat sen luonteisia että ne ovat haastavia ja mielenkiintoisia juuri tälle pelaajalle. Esimerkiksi hyväntahtoinen pelaaja saattaisi joutua etsimään kadonnutta pikkulasta kun taas paha pelaaja saattaisi joutua kostamaan verisesti luopiopalvojan petoksen.



Pelissä on myös moninpelimahdollisuus. Kilpailevat jumalat voivat pistää elikkonsa tekemään kiusaa vastustajan kyläläisille tai taistelemaan vastustajan eläintä vastaan. Mikä tästä tekee mielenkiintoista on että elikko millä pelaat kotona siirtyy online -maailmaan. Eli kaikki mitä sille sattuu verkkopelissä ,näkyy myös yksinpelissä. Lemmikin haavoittuminen tai kuolema voi siis pilata monen illan pelit.

On myös suunnitelmia rauhanomaisista kommuuneista joissa toteemieläimet voivat seurustella keskenään ja oppia tapoja muilta. Esimerkiksi pelaajan Apina voi oppia uuden karatepotkun tai kaivamaan nenäänsä. Nämäkin opit tietenkin siirtyvät myös soolopeliin.

Mielenkiintoista on myös nähdä minkälaisia kulttuuri-ilmentymiä syntyy verkkopelaamisen myötä kun pelaajat ja näiden avatarit pääsevät seurustelemaan toistensa kanssa ja vaihtamaan skinejä, tatuointeja, taistelutaitoja ym. hengentuotteita. Pelin tekijät ovat nerokkaasti osanneet tämänkin pelaamisen osa-alueen ottaa huomioon rakentamalla erinomaiset puitteet yhteisöjen synnylle. Voisin vaikka ennustaa että peliin on tulossa runsaasti lisäosia, irrallaan asennettavia osiota, kuten etukäteenkin imuroitavat lemmikit sekä uusia pelimoodeja.