Hyvin alkanut demovuosi 2006 jatkuu edelleen erittäin mielenkiintoisissa merkeissä. Jännittäviä uutuuspelejä tuntuu ropisevan enemmän kuin kotitarpeiksi. Ja mikä parasta, jokaiselle tuntuu löytyvän jotakin. Tässäkin artikkelissa tutustutaan niin räiskintään, motocrossiin kuin elokuvamaailmaankin. Kaikkiruokaiselle pelaajalle tämä tietenkin tietää silkkaa rahanmenoa.

Roihuava rappu.

Tom Clancy on nimi, jonka varmasti useimmat pelaajat tunnistavat. Onhan miehen nimi liitetty sellaisiin suosittuihin pelisarjoihin kuten Ghost Recon ja juuri nyt ajankohtainen Rainbow Six. Vaikka ensi näkemältä ruutukaappauksien perusteella R6-sarja saattaa näyttää melko pitkälti tavalliselta FPS-rymistelyltä, se ei suinkaan ole sieltä suoraviivaisemmasta päästä. Hosumalla ei saavuta mitään, rauhallisesti etenemällä sen sijaan saadaan kunnon tuloksia ja pahikset pois päiviltä. Yksin ei terroristeja tarvitse tiputella, vaan rohkea sateenkaariryhmä tottelee pelaajan latelemia käskyjä mukisematta. Demon tarjoama pysäköintitaloon sijoittuva yksinpeliympäristö tuo erehdyttävästi mieleen viime vuonna julkaistun Swat 4 -pelin, joka muuten sekin saa ensimmäisen lisälevynsä aivan lähipäivinä. Peleillä on noin muutenkin jonkin verran yhtäläisyyksiä. Myös Rainbow Six: Lockdownin visuaalinen ilme on tunnelmallisen koruton ja realismiin pyrkivä.

Aseistus kannattaa miettiä tehtäväkohtaisesti.

Graafisesti Lockdown on varsin näyttävä. Lyhyehkön demoversion perusteella pelin tunnelma ei ollut kuitenkaan aivan yhtä ahdistava kuin esimerkiksi Swatissa. Pelaajan henki ei tuntunut olevan aivan yhtä herkässä kuin pelin aiemmissa osissa. Sateenkaarisankarit puhdistavat maailmaa terroristeista aina Euroopan suurkaupungeista Saharan porottavaan autiomaahan asti. Pelin perusasetelma ja juoni vaikuttavat varsin peruskauralta. Clancydiggarit lienevät meiningissä mukana kuitenkin kuin kotonaan. Vaikka Rainbow Six: Lockdown ei tarjoakaan genreen järin paljoa uudistuksia, on se kuitenkin enemmän kuin positiivinen tulokas päättömien räiskintäpelien lomassa. Demoversio tarjoaa myös yhden moninpelikentän verran hupia testattavaksi.

Rainbow Six: Lockdown -demo

Mä putoan.

Vuonna 1998 Rainbow Studios-niminen pelifirma väsäsi Microsoftin julkaistavaksi Motocross Madnessin. Sen verran mitä itse peliä sivukorvalla aikoinaan kokeilin, keskittyi se mielestäni enimmäkseen viihdyttämään pelaajaa hauskalla pelimoottorillaan. Motskarin fysiikka oli sopivan lennokas ja letkeä, että temppuja oli yksinkertaisesti hauska tehdä. Hieman takavasemmalta yllättäen samainen firma on nyt palannut niin sanotusti juurilleen ja julkaissut uusioversion samaisesta aiheesta. Tällä kertaa motocross-pyörän lisäksi pelaaja pääsee ohjastamaan mönkijää ja jopa isorenkaisia monsteriautoja. Jälkimmäiset olisi tosin ainakin demon perusteella voinut jättää poiskin, jos minulta kysytään. Mönkkärillä päristely sentään on vielä hauskaa, mutta monsterit tuntuvat aivan liian kevyiltä ja hallitsemattomilta.

Monsterit eivät onnistu vakuuttamaan.

Okei, pelin grafiikka ei ole lähimainkaan ajantasaista ja äänetkin käyvät rasittamaan varsin nopeasti. Mutta alkuperäisen pelin imu on kuitenkin edelleen tallella. Pelaaminen on todella hauskaa ja jopa yllättävän koukuttavaa. Onpahan mukana myös jo aikoinaan suurta huvitusta herättänyt tykinlaukaus, mikäli pelaaja meinaa ylittää kentän rajat. Erilaisten temppujen tekeminen on aluksi melko hankalaa ja vaatii jonkin verran harjoittelua. MX vs. ATV Unleashed on huomattavasti alkuperäistä Motocross Madnessiä pelillisempi, joten silkaksi freeride-tilan jyystämiseksi se tuskin jää. Rainbow Studios todistaa, että peli voi edelleen olla hyvä ilman maata järisyttäviä grafiikoita.

MX vs. ATV Unleashed -demo

Solttu kurkisti viimeisen kerran.

Commandos edustaa niin ikään niitä pelejä, jotka juontavat juurensa hieman kauempaa. Commandos: Behind Enemy Lines julkaistiin vuonna 1998 ja se valloitti puolelleen varsin mukavan fanijoukon. Toisaalta se myös karkoitti suurimman osan sunnuntaipelaajista äärimmäisellä vaikeusasteellaan. Helpoimmillaankin peli aiheutti tuskastumista heti alkumetreiltä lähtien. Nyt tuo alunperin isometrisestä näkövinkkelistä kuvattu toimintastrategia on siirretty sotilaan silmien tasolle. Lyhyen demonsa perusteella Strike Force vaikuttaisi siirtyneen asteen lähemmäksi Call of Duty -tyyppistä putkijuoksuräiskintää, unohtamatta kuitenkaan ajoittaista hiippailua ja hiljaisia tappoja. Ratkaisu on sinänsä erikoinen, kun miettii, että Commandos -sarjan vannoutuneimmat fanit tuskin ovat perustason ensimmäisen persoonan räiskintäpelien ylimpiä ystäviä.

Maisemat ovat perin kauniit - vielä kun niitä ehtisi ihailemaan.

Huolimatta siitä, että demon grafiikkasäädöt ovat erittäin rajoittuneet, on peli todella nätti. Lukitun 800X600 -resoluution olemassaolon unohti heti, kun toiminta alkoi. Miinuspuolena voisi todeta kenttien olevan kooltaan harmillisen pieniä ja kulkuväylien melko tarkkaan ennalta määrättyjä. Tämä vähentää hyökkäysstrategian osuutta melko vahvasti, mikä on sikäli valitettavaa, että se haistattaa pitkät pelin alkuperäiselle idealle. Intensiivinen tunnelma toki pelastaa paljon. Pelaajan on varsin helppo uppoutua pelin maailmaan. Vanhan kunnon Commandosin ystävät eivät tästä välttämättä saa uutta lempipeliään, mutta toisaalta Call of Duty 2 -tyyppisten eeppisten räiskintäpelien toverit viihtynevät Strike Forcen parissa hieman pidempään.

Commandos Strike Force -demo

Ö-luokan kauhuleffa on tekeillä.

The Movies on peli, jota olenkin odotellut jo pitkään valmistuvaksi. Jotakuinkin jokaisesta mahdollisesta aiheesta on tycoon -tyyppisiä rakentelupelejä vuosien mittaan ilmestynyt, mutta yhtäkään leffabisnekseen keskittyvää ei noin äkkiseltään tule mieleen. Pelissä pelaaja saa hallittavakseen elokuvastudion, joka pitäisi ensin potkaista käyntiin ja sen jälkeen tähdätä tähtiin. Toisin kuin olin odottanut, peli keskittyy pääasiassa studiokaupungin rakentamiseen ja tähtien miellyttämiseen, leffaprojektien toteutuessa lähinnä siinä sivussa. Pelattavuus on kuitenkin onnistuttu höyläämään sen verran sujuvaksi, että peliä pelaa joka tapauksessa erittäin mielellään, jos vain rakentelupelit ylipäätään kiinnostavat.

Staraakin on joskus tuunattava.

The Movies vaikuttaa juuri sopivan monipuoliselta, syventymättä kuitenkaan liikaa turhan näpertelyn suohon. Henkilökunnan hallinnointi vaikutti tosin ehkä piirun verran sekavalta, mutta eiköhän senkin puolen opi tovin pelaamisella. Leffamaailma toimii jokseenkin niin kuin sen kuuluukin, vaikkakaan kovin selkeätä kuvaa tähtien erilaisista ongelmista demon aikana ei ehdikään muodostua. Pelissä syntyneitä elokuvia voi myös katsella, joskin demoversion leffat ovat sen verran ankean lyhyitä räpellyksiä, että niitä ei oikein voi edes elokuviksi kutsua. Sen verran demo kuitenkin onnistui herättämään kiinnostusta, että ainakin allekirjoittanut taitaa heti huomenna käydä noukkimassa The Moviesin pelihyllyn jatkeeksi.

The Movies -demo



Ensi kuussa Jarkon demoputka keskittyykin sitten erilaisiin modeihin, koska moista on toivottu useampaan otteeseen. Muitakin toivomuksia otetaan avosylin vastaan, ja toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Muistakaapa pelaamisen lomassa ottaa myös ilo irti kauniista kevätauringosta ennen kuin se takatalvi saapuu!

Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net