Tunnustan: katson World Poker Touria. Tosin helpotan asiaa itselleni niin, että nauhoitan keskellä yötä tulevan ohjelman digiboksille, ja katson sen seuraavana aamuna pikakelauksen avustuksella (ohittaen ne turhanpäiväiset löpinät, jotka täyttävät likimain puolet jokaisesta lähetyksestä). Jäljelle jäävä 45 minuuttia on useimmiten oikeasti mielenkiintoista seurattavaa, kun ammattipelaajat vedättävät toisiaan. Ohjelman katsomisesta tuli sitten kipinä pelata leikkirahalla kavereita vastaan, ja sepäs se vasta hauskaa olikin. Psykologinen peli vastustajan kanssa, toisen pelin lukeminen ja onnistunut panostaminen ovat erinomaisen tyydyttävää viihdettä.

Tämä kuva voisi olla kummasta pelistä vain, mutta on WSOP:stä.

Ison veden tuolla puolen pokerikuume on jyllännyt jo vuosia, ja televisiosta puskee useita eri pokeriohjelmia. Ei siis ihme, että bittiviihteen tuottajat ovat katsoneet asiakseen myös digitalisoida lajin - ja kuinka ollakaan, vieläpä kahteen kertaan. Parin viikon sisään toimitukseen saapuivat sekä World Series of Poker että juurikin tuohon SubTV:llä pyörivään sarjaan perustuva World Poker Tour. Pelillisesti nämä kaksi ovat niin lähellä toisiaan, ettei luonto anna periksi yrittää pusertaa kahta erillistä arvostelua, joten tässä jonkinlainen vertailutesti.




Kuten jokaisella kunnon urheilulajilla, pokerillakin on kilpailevia mestaruussarjoja. World Series of Pokerissa vilisee samoja naamoja kuin World Poker Tourissa, mutta puitteet ovat erilaiset. Peleinä on TV:stä tuttu Hold'Em sekä sen variaatioita, jotka ovat kuitenkin periaatteessa sitä samaa pokeria. Itse pidän eniten Hold'Em:istä, jossa siis jaetaan kaksi korttia per pelaaja sekä yhteensä viisi korttia pöytään. Näistä sitten muodostetaan paras mahdollinen viiden kortin käsi.

Tosta vielä lasten opiskelurahat pottiin.

Koska peli sinällään on simppeli kuin mikä, jännitys muodostuu panosten käytöstä. Ratkaisevaa ei suinkaan ole se, mitkä kortit sinulla on, vaan mitkä kortit saat vastustajat luulemaan sinulla olevan. Leikkirahan käyttäminen virtuaalivastustajia vastaan onkin melkoinen haaste jännityksen säilymiselle. WSOP onnistuu kuitenkin siinä - aluksi.

Pelin aloittaminen on varsin helppoa. Voi joko pelata uran tai pikapelin tai sitten moninpeliä System Linkin tai Liven kautta. Kaksi ensimmäistä tarkoittavat pokerinaaman kokeilua AI-pelaajia vastaan. Kontrollit ovat erittäin selkeät, ja WSOP on niitä harvoja pelejä, joita voi pelata yhdellä kädellä tytär kainalossa, mistä tuore isä esittää kiitoksensa suunnittelijoille. Luovutettuaan käden voi pikakelata toimintaa eteenpäin, mikä tarkoittaa, ettei tarvitse seurata huikean jännittävää AI-pelaajien nokkapokkaa.



Valitettavan pian pelin varjopuolet hiipivät esiin. WSOP on liiankin autenttinen digitaalivastine oikealle pokeriturnaukselle - tuurilla pääsee jonkin matkaa eteenpäin, mutta kun pelaajia on satoja tai tuhansia, ei finaalipöydästä tarvitse juuri haaveilla. Niinpä aloitteleva pelaaja kiertää turnauksia voittamatta yhtikäs mitään, eikä aikaakaan kun kassa on tyhjänä. No, saapa ainakin autenttisen muistutuksen siitä, millaista elämä olisi, jos syöminen ja lainan lyhennykset olisivat pelkän kortin varassa.

Kyllästyttyäni pahemman kerran uramoodiin kokeilin peliä Livessä. Homma olikin oitis julmetusti hauskempaa ja kiinnostavampaa, kun vastassa oli oikeita ihmisiä. Pelasin samassa pöydässä tuntikausia, ja päädyin lopulta toiseksi turnauksessa. Ei huonosti, etenkin kun olin juuri ottanut koneelta nöyryyttävästi pleksiin yksinpelissä.

Peli tarjoaa myös System Link -moninpeliä. En tosin malta olla toteamatta, että jos teillä on pokeriporukka jo saman huoneen sisällä, pelatkaa ihmeessä oikeilla korteilla. Iso osa viehätystä jää pois, kun ei näe pelikavereiden naamoja.

World Series of Poker
Activision Value

Hyvää:

• Halpapeli
  
• Hyvä käytettävyys
  
• Livessä kiva
  

Huonoa:

• Tylsä yksin
  
• Myös vaikea yksin
  
• Halpapeli = vähäinen sisältö
  

Arvio: 70

Muuta: Ei toimi Xbox 360:llä ainakaan toistaiseksi.



Olin tuskin ehtinyt aloittaa WSP:n pelaamisen, kun sain nautittavakseni tämän suomalaisille tutumpaan lisenssiin perustuvan pläjäyksen. World Poker Tour käynnistyy tutulla teemamusiikilla ja tarjoaa peliympäristöiksi kaikki TV-sarjassa esiintyvät areenat. Muutenkin esillepano tuntuu olevan erinomaisen hyvin kunnossa, pelaajastaan voi muokata juuri haluamansa ja verkkopeli tarjoaa jopa tuen EyeToy-kameralle. Mikä voisikaan olla parempaa, kuin tuijottaa toista nörttiä silmästä silmään pelattaessa kuvaruudulla pokeria leikkirahoista? No, ehkä sitä jotain keksisi, mutta kiva ominaisuus kuitenkin.

Hahmon muokkailua on tarjolla molemmissa, WPT:ssä vielä laajemmin.

Mutta vaikka WPT vetääkin jaossa ässä-kurkon, floppi on sille pettymys. Ainakin pelaamani pressiversio oli niin kaamean buginen, että ihmetyttää miksi se on edes prässätty. Kesken pelin äänet sekosivat täysin ja tulivat sekuntitolkulla myöhässä, toiminta tahmaili ja siunatuksi lopuksi peli jumittui kokonaan.



Koska verkkopelitila kerran kuulosti niin hyvältä, piti sitä päästä heti kokeilemaan. Tai ehkä paremminkin "olisi pitänyt päästä", sillä tapahtui taas... PS2 Online. Odotin puoli tuntia, että edes yksi ainoa pelaaja ilmaantuisi pokeripöytääni (avoimista peleistä ei ollut edes toivoa), ennen kuin luovutin. Hienosta kameratuesta ei ole paljon iloa, jos sitä ei kukaan käytä.

Pelin puolesta on noin muuten sanottava, että sen yksinpeli on huomattavasti realistisempi tavoitteitaan kuin WSOP, jonka soolomoodi vaatii usean tunnin kertapanostusta ja on aloittelijalle masentava. Toivon kylläkin todella, että myyntiversio ei ole tällainen purkalla kasattu viheliäinen kirppukasa.

World Poker Tour
2K Sports

Hyvää:

• Tuttu lisenssi
  
• Helpompi yksinpeli
  
• Monipuolinen moninpeli...
  

Huonoa:

• ...jota ei pelata
  
• Kaameita bugeja
  
• Hirveitä bugeja
  

Arvio: 65

AI kokee henkeäsalpaavaa jännitystä, pelaaja harvemmin.

Kuten jo aluksi totesin, todellinen viehätys pokerissa syntyy ainakin minulle siitä psykologisesta jännityksestä, jonka muiden pelaajien läsnäolo tuo. Tietokoneella pokeria voi pelata rahasta, joka taas tuo ihan toisenlaista jännitystä. Konsolipelissä, jota pelataan imaginääriyksiköistä, tällaisen jännitteen luominen onkin sitten joko vaikeaa tai mahdotonta. Ilman muita ihmisiä tai panosta pokeri on pohjimmiltaan tylsää arpapeliä tekoälyä vastaan.

Molempien pelien AI pelasi ainakin minun silmiini hyvin ennalta-arvattavasti, ei ottanut lainkaan sellaisia riskejä kuin ihmiset - eikä tehnyt samanlaisia virheitä. Niinpä urani ja kiinnostukseni yksinpeliin kuivui erittäin nopeasti (WPT lopetti sen sekoilullaan jo paljon ennen kuin ehdin edes kyllästyä). Ihmisiä vastaan pärjäsin paljon paremmin, koska heitä voi pelotella pois potista isolla panoksella, bluffata kunnolla jo ennen floppia ja niin edespäin. Parhaimmillaankin tunnelmassa oltiin kuitenkin kaukana siitä, mitä hold 'em on kaveriporukan kesken, olivat pelimerkit sitten oikeita tai ei. Näiden pelien hinnalla saa kaupasta laatikollisen chippejä ja jonkinlaiset kortitkin - niillä pelaaminen nyt vain on hauskempaa.

Mikko Heinonen
Peliplaneetta.net