Näin syksyisin demoputkan pitäminen on suorastaan leppoisaa puuhaa, kun todellakin on mistä valita. Nyt kun koulut ovat taas alkaneet ja lomat on lomailtu, on luonnollisesti taas hyvää aikaa pelaamiseen, kun aikaansa ei tarvitse tuhlata enää niin paljoa biitsillä. Ennen pelikauppaan marssimista on tietenkin järkevintä tsekata demotarjonta. Putkan suurennuslasin alla on tässä kuussa sarjakuvamaista terroristijahtia, vauhdikasta rata-autoilua, avaruusmötöjen räiskimistä sekä ilmojen halki lentämistä.



http://www.enlight.com/bdla/

Kaaoksen vallitessa kaikenlaiset oudot hyypiöt kömpivät luolistaan.

Oli jo aikakin, että Jenkkilään kohdistuvasta terrorismista tehtäisiin ajatuksia herättävä peli. Bad Day L.A. ei kuitenkaan ole mikään realistinen tai ryppyotsaisen sieluton terroristien ammuskelupeli, kuten äkkiseltään voisi kuvitella. Sen sijaan se on huumoripitoinen ja anarkistinen, sarjakuvatyylisellä grafiikalla toteutettu selviytymispulmapeli. Aihe on jenkeissä kuitenkin sen verran arka, että ihme on, jos peli ei herätä siellä päin maailmaa pahennusta. Vakavista asioista kun ei saisi yleensä repiä huumoria. Pelissä ei kuitenkaan sen kummemmin irvailla vakaville asioille, vaan terroristit ovat edelleen pahiksia, joista on päästävä eroon. Pelin päähenkilönä toimii yhteiskunnan hyljeksimä koditon Anthony. Anthony on periaatteen miehiä, eikä suinkaan katso hyvällä sitä, että hänen päivänsä pilaa terroristi-isku, jossa pahikset levittävät vaarallista myrkkykaasua ympäri kaupunkia.

Meininki on monin paikoin melko sekavaa.

Bad Day L.A. on ulkoasultaan varsin virkistävän näköinen. Sarjakuvagrafiikka sopii meininkiin oikein mainiosti. Harmillista sinänsä, että pelin ääniefektipuoli on kuin vasurilla väännetty. Esimerkiksi aseäänistä puuttuu munakkuus liki tyystin. Ääninäyttely on sentään jokseenkin asiaankuuluvaa. Myös pelattavuudessa tuntuu olevan pientä korjaamisen varaa. Hyvää perstuntumaa ei oikein pääse syntymään, kun kontrolli on tunnoton. Demo on kuitenkin sen verran lyhyt, että sen perusteella lopullisesta pelistä on melko vaikea sanoa mitään. Demo ei toisaalta myöskään synnyttänyt mitään suurta odotuksen tuntua, mutta pisteitä kuitenkin ropisee ehdottomasti omaperäisen rohkeasta toteutuksesta. Uusille ideoille on aina tilaa meikäläisen pelihyllyssä.

Bad Day L.A. -demo



http://gtr-game.10tacle.com/

Jos perästä nousee lieskat, eikä nokkaa oikeastaan ole, on kisan jatkuminen hieman kyseenalaista.

Jatko-osaputkan ensimmäinen kokelas vie pelaajan aivan liian tehokkaiden urheiluautojen ratin taakse. Ensimmäinen GTR keräsi varsin mukavan fanijoukon taakseen. Etenkin raivoisat moninpelit verkon välityksellä keräävät edelleen yhteen massoittain virtuaalikuskeja ympäri maailmaa. GTR 2 täyttää tietenkin kaikki ne perinteiset jatko-osan kriteerit, eli tarjolla on uutta, entistäkin uljaampaa grafiikkaa, uusia autoja, enemmän sisältöä ja niin edelleen. GTR:n juttu on edelleen realistinen fysiikkamallinnus. Arcade-autoilun ystäviä varten löytyy toki helpotusasetuksia, joilla pääsee pelissä alkuun. Varsin pian sain ainakin itse todeta, että automaattiasetuksilla tuntumaa tiehen ei yksinkertaisesti pääse syntymään. Ilman mitään apuja räyhäkän rassin ohjastaminen vaatiikin jo kosolti harjoittelua, ja ennen kaikkea ehdottomasti kunnon peliohjaimen. Näppikseltäkin voi toki yrittää pelata, mutta toisaalta yhtälailla nastojakin voi halutessaan syödä, jos haluaa. Ratti sen olla pitää.

Seppo käänsi kurvissa väärään suuntaan ikävin seurauksin.

Oikeantuntuista ajomallia korostaa hienostunut vahinkomallinnus. Tämä luonnollisesti hillitsee pahimpia seinänhinkkaamistaktiikalla kurvit suorittavia varsin mukavasti. Kisa-autoja on valittavana kaikkiaan kunnioitettavat puolisentoista sataa erilaista. Demoversio päästää pelaajan testaamaan kahta sporttihirmua, Ferraria sekä Lamborghinia. GTR 2 on FIA GT:n virallinen lisenssipeli, joten puitteiden pitäisi olla niin aidot, kuin nyt tietokoneen ruudulla virtuaalisesti on ylipäätään mahdollista. Suositellaan ennenkaikkea vaativien ajelupelien ystäville.

GTR 2 -demo



http://www.codemasters.co.uk/maelstrom/

Hyvät jätkät...

Taistelu maasta alkaa Codemastersin uudessa tosiaikanaksuttelupelissä Maelstorm. Lähtökohdiltaan peli vaikuttaa melko tavanomaiselta avaruusolennot-hyökkäävät-maahan-juustolta. Pelin käsikirjoituksesta vastaa kuitenkin arvostettu sci-fi-kirjoittaja James Swallow, joka on kirjoittanut muun muassa Star Trek: Final Frontieria sekä paljon muuta mielenkiintoista. Maelstormia mainostetaan suoranaisena RTS-genren uudistajana. Tärkeimpänä uutena ominaisuutena mainitaan ennen kaikkea tuhoutuva ympäristö. Kotvan tarkastelun tuloksena tämä onkin melkeinpä pelin ainoa uusi aspekti, jota tosin hieman ylikäytetään ainakin demon tehtävissä. Maan asukkien rakentamat järeän näköiset aidat näyttävät kaatuvan melkeinpä puhalluksen voimalla.

...vastaan pahat jätkät.

Jos oikein ilkeä vaihde isketään silmään, demonsa perusteella Maelstorm on valitettavasti ehkä yksi tylsimmistä RTS-peleistä, joihin olen toviin törmännyt. Tunnelma on melko olematon ja visuaalinen anti varsin nuivaa. Tekoälyä kovasti pelin kotisivulla kehutaan, mutta enpä voi tätä ainakaan demon perusteella allekirjoittaa. Tuhoutuvan maaston vaatiman fysiikan johdosta pelin grafiikan monimutkaisuuden suhteen on ilmeisesti jouduttu tekemään kompromissejä. Ainakin meikäläisen silmään Maelstorm näyttää äkkiseltään suorastaan vanhanaikaiselta. Toki ympäristö on huomattavasti eläväisempi, kun autonromut ja rakennukset eivät olekaan staattisia mötkäletä. Toivoa sopii, että peliä ehditään vielä fiksata ennen tähän syksyyn sijoittuvaa julkaisua, sillä muuten pelkään pahoin, että Maelstorm tulee vajoamaan siihen puolivillaisten pelien pohjattomaan suohon.

Maelstrom-demo



http://www.microsoft.com/games/pc/flightsimulatorx.aspx

Tarvitaanko näitä kaikkia nappeja ja mittareita oikeasti?

Monet virtuaalipilotit ovat odottaneet uutta Flight Simulatoria kuin Boeing 747:aa nousevaa. FS on aina jakanut vahvasti mielipiteitä. Joillekin kyseessä on paras koskaan tehty lentosimulaattori, joillekin taas ehkä tylsin koskaan tehty peli. Molemmissa mielipiteissä lienee totuudensiemen, mutta kumpikaan ei varsinaisesti ole myöskään mikään absoluuttinen totuus. Tottahan on, että räiskintäpelien ystävä kuolee tylsyyteen ennen kuin konetta on saatu vielä ilmaankaan. Useampi asiaan enemmän vihkiytynyt lentosimulaattorifani on myös todennut pelin edellisistä versioista, että ne eivät sittenkään ole kaikkein realistisin tapa opetella virtuaalilentämistä, jos kohta näyttävin. Kaikkein realistisimmaksi lentosimuksi mainittu X-Plane kun ei silmäkarkilla pelaajaa suuremmin hemmottele. Koneet pysyvät kuitenkin ilmassa hieman turhan helposti vaikeammillakin asetuksilla.

Kone nousee vaikka kuinka sataisi räntää.

Flight Simulator X -demo on harvinaisen laaja. Pelaaja pääsee testaamaan useampaa hyvinkin erilaista lentokonetta, aina ultrakevyestä täysiveriseen matkustajakoneeseen. Myös useita erilaisia sääolosuhteita pääsee testaamaan, kuten myös eri realismiasetuksia. Jo silkan demoversion parissa kuluu helposti tunti jos toinenkin, jos aihe vain sattuu kiinnostamaan. Erilaisia lentoympäristöjä ja -kenttiä on tarjolla useampia. Myös pari simppeliä tehtävääkin on mukaan ujutettu. Pelin realistisesta luonteesta johtuen virtuaaliseen manuaaliin tutustuminen olisi suotavaa, kun kuskin edessä on kuitenkin enemmän nappuloita kuin keskimääräisessä shakkiturnauksessa yhteensä. Äkkiseltään en kuitenkaan tällaista löytänyt, mutta kone nousi kyllä ilmaan ilman ohjeitakin pienimuotoisen yritys-ja-erehdys-session jälkeen. Peli ei ole vielä lainkaan valmis, joten kehitystä on vielä luvassa. Kaikennäköistä pientä ja isompaa bugia löytyykin vielä sieltä täältä. Pienenä piikkinä mainittakoon vielä, että voisi sentään kuvitella, että Microsoftin oma peli ei kaatuisi alt-tabatessa työpöydälle... Kunhan FSX valmistuu, tarjonnee se kuitenkin jälleen niin paljon lennettävää, ettei keskivertopilotti ehdi millään käymään joka paikassa.

Flight Simulator X -demo

Jarkko Rotstén
Peliplaneetta.net



Windows XP SP2, Athlon 64 X2 Dual Core 3800+, 1024 Mt RAM, Geforce 6600GT 128Mt