Pelit kiinnostavat meitä monessa mielessä. Yhä useampi löytää töitä pelien parista muodossa tai toisessa. Pelejäkin tutkitaan siinä missä muitakin kulttuurimme hengentuotteita. Päätimme siis ottaa selville mitä pelitutkija kammiossaan tekee muuta kuin pelaa. Aki Järvinen on tutkinut ja kirjoittanut aiheesta paljon ja toimii nykyäänkin pelisuunnittelijana sekä luennoitsijana niin pelifirmoissa kuin yliopistoillakin.



Olet tutkinut paljon pelejä yliopistourallasi. Voiko sinua nimittää pelitutkijaksi? Entä oletko mielestäsi enemmän Pelitutkija vai tietokonepelitutkija?

Pelitutkija on ihan paikallaan siinä mielessä, että nämä ilmiöt juontuvat siitä leikkimisestä ja pelaamisesta, mitä on tehty ilman tietokoneita ja konsoleita vuosisatoja. Toisin sanoen kun ymmärtää jotakin ihmisten halusta kilvoitella ja leikkiä, ja soveltaa sitä tietokonepelien maailmaan tutkimusmielessä, niin yhtälön summa olkoon pelitutkija. Tosin tämähän on vain osa-aikainen ammatti identiteetti varsinaisen päivätyön ohessa.

Miksi pelejä yleensä pitää tutkia?

Koska niitä pelataan. Lisäksi niitä ostetaan. Siis peleihin uhrataan aikaa, rahaa ja energiaa ihan samalla tavalla kuin mihinkä tahansa muuhun (populaari)kulttuuriin: musiikkiin, elokuviin jne. Peleillä on toisin sanoen merkitystä sen suhteen, miten ihmiset viettävät vapaa-aikaansa. Kaikella tällä on merkitystä niin viihdeteollisuuden kuin kulttuurin
kannalta.

Mikä on sinun tutkimuksesi lähestymistapa?
-pelejä mediana vai ihmisten suhteita peleihin(yhteisöt, fanit jne.)?

Sekä että. Ehkä olen enemmän kuitenkin painottunut tuonne pelisuunnittelua koskeviin kysymyksiin - eli miten pelisuunnittelussa voitaisiin ottaa opiksi "vanhoista" medioista ja sitä myötä myös tunnistaa
paremmin se, mikä on peleille itselleen ominaista uutena taidemuotona, jopa. Tuossa työssä peliyleisöjen tuntemus tietysti auttaa, eli sen ymmärtäminen, mitä pelaajat haluavat, ja sitä kautta mikä
voisi toimia jne.

Voiko muiden medioiden tutkimussääntöjä soveltaa pelitutkimukseen?

Tiettyyn rajaan asti kyllä, mutta tässä kannattaa olla varovainen. Pelejä esimerkiksi helposti verrataan ylimalkaisesti elokuviin, vaikka perusasetelmat - katsominen vs. pelaaminen, tarina vs. peli - ovat koko lailla erilaisia. Tällainen hapuilu ja vanhan medioiden ehdoilla puhuminen johtuu ennen kaikkea siitä, että "pelisäännöt" eivät ole selvät. Juuri tässä tutkimuksella on työsarkaa. Kunnon pelitutkimuksen tekemiseen tarvitaan ensinnäkin tietoa medioiden menneisyydestä ja sitten tietämystä peleistä. Aika harvalla on nämä molemmat hallussa... lisäksi kaikenlaisten sivupolkujen tunteminen, demoskene etc., ei tosiaankaan haittaa kokonaiskuvan muodostamisessa.



Miten tietokone- ja videopelit sijoittuvat elävien kuvien kulttuurihistoriassa?

Vertailu elokuvaan on siinä mielessä perusteltua, että kyseessä on audiovisuaalinen media. Mutta "pelattavuus" tuo tähän yhtälöön ihan oman ulottuvuutensa, niin kuin edellä kävi ilmi. Pelit ikään kuin kiihdyttävät kuvakulttuuria, ja niihin kiteytyy paljon pieniä asioita edeltäneistä
kulttuuri-ilmiöistä (leikit ja pelit, musiikkivideot, viewmaster-kiekot jne. jne.)

Mitenkä voi peleistä puhua yleisesti kun kirjo on niin valtava? Eikö ole vaikeata puhua peleistä yleisesti? Mitä yhteistä on Tetriksellä Quakella?

Totta puhut. Silti joitakin koko pelien kirjoa yhdistäviä piirteitä on olemassa. Peleihin kuuluu voittaja ja häviäjä, ennalta sovitut säännöt, selkeä alku ja loppu ym. erotuksiksi esim. leikeistä. Joku netissä käytävä chatti voi täyttää leikin piirteitä, mutta sekä Tetris että Quake - niin erilaisia kuin ovatkin - ovat pelejä ja sillä sipuli. Kun siis puhutaan näin yleisellä tasolla (peli vs. leikki), niin nuo kaksikin voi niputtaa. Heti kun aletaan puhua yksityiskohdista: esittämistavoista, pelimekanismeista, taustatarinoista, pelikokemuksista jne. niin ko. peleillä on valtavia eroja. Tetris on loistava peli myös tutkimuksen kannalta, koska se on monessa mielessä omanlaisensa.


Miten näet pelien aseman mediakentässä? Miksi niitä pelataan? Tarvitaanko niitä?

Pelien näkyvyys on viime vuosina kasvanut, kun meidänlaiset, pelejä varhaisnuoruudesta asti pelanneet ovat siirtyneet työelämään vaan eivät
ole kasvaneet aikuisiksi - ts. pelaavat pelejä yhä ja heillä on niihin käytettävissä enemmän rahaa kuin viikkoraha. Pelaaminen on kivaa, ja kivaa
ei ole koskaan liikaa. Toisaalta faktahan on se, että pelaaminen syö aikaa muun median käytöltä - pelien tarpeellisuus ajanvietteen, rentoutumisen
jne. kannalta on kunkin oma valinta. Toiset tarvitsevat pelejä enemmän kuin toiset ja jotkut eivät lainkaan.

Ja totta kai pelejä tarvitaan myös siksi, jotta joku voisi niitä tutkia ja joku niistä
kirjoittaa... ;)


Mitä nykyään teet? Kerro jotain työstäsi. Miten sinne päädyit?

Turhauduin yliopistomaailmaan, kun siellä ei oikein ymmärretä pelin päälle :) Teen nyt uusmediaa copywriterina/konseptisuunnittelijana Iconmedialabissa, ja hiukan toimenkuvani on sivunnut pelejäkin pienimuotoisten webbipelikonseptien ideoimisen muodossa. Varsinainen pelitutkimus on tällä hetkellä enemmänkin harrastus, joka poikii aina silloin tällöin jotain tämän haastattelun tapaista (luentoja, kirjoituksia jne.) Jossain siellä taustalla häämöttää ikuisuusprojekti, jota joissain piireissä väitöskirjaksi kutsutaan.

Mitkä pelit ja pelityypit on suosikkejasi? Nyt ja silloin?

Pidän aika monenlaisista peleistä: autopelit, FPS:t, urheilu ym. Viime aikoina huomaan suuntautuneeni lyhyttempoisempiin peleihin, pitkäaikaisille strategiaväännöille tai seikkailuille ei ole liiennyt aikaa. Tosin tutkimusmielessä olen pelaillut Shenmueta Dreamcastilla. Ainostaan mättöjä tyyliin Tekken jne. en jaksa - ne haukotuttaa spontaanisti.

Muinaishistoriassa joku Elite oli tosi kova juttu, ja Kick Off -futispeli Amigalla. Viimeaikaisista Thiefit ja Half-life kolahtivat tosi kovaa - nerokasta designia. Ja Dreamcastin Jet Set Radio on mahtava. Tarkkailen PS2-peliskenen kehittymistä mielenkiinnolla.

Mikä on mielestäsi pelisaittien asema mediana pelikulttuurissa?

Koko ajan tärkeämpi - netti antaa mahtavan tilaisuuden yhdistää pelidemot, trailerit, screenshotit, välitön lukijapalaute, keskustelufoorumit jne. Itse seuraan useita nettipelilehtiä miltei päivittäin enkä nyt juuri muista koska olisin ostanut kaupan hyllyltä pelilehden... nettilehdistä huokuu usein aito kiinnostus asiaan eikä vain velvollisuudentunnosta raportoiminen.