Valtaosa pelijournalismista ja -harrastuksesta keskittyy “varsinaisen” peliteollisuuden ympärille: PC- ja konsolituotantoihin, jotka syövät miljoonabudjetteja aamiaiseksi. Mutta pelikentällä on paljon muitakin palloilijoita: freeware- ja shareware-pelien väkertäjiä sekä erityisesti webiä varten (Flashillä, Directorilla, Javalla) tehtyjä pelejä. Jälkimmäinen osa pelikentästä vihertää uutuuttaan, ja valtaosin sillä kieriskelee jostain menneiltä vuosikymmeniltä tuttuja retropelejä. Tarkemmin katsottuna webissä on kuitenkin potentiaalia pelejä ja pelaamista silmällä pitäen. Seuraava vuosi lienee vedenjakaja sen suhteen, muuttuvatko webiin kompostoidut pelikonseptit vähintäänkin kukkamullaksi.



Webbipeleillä on merkitystä peliteollisuudelle ja -yleisöille monessakin mielessä. Siinä missä olemme tottuneet ostamaan pelin kaupan hyllyltä, pelaaminen webbisivuilla edellyttää toisenlaista asennoitumista: käteen ei jää mitään konkreettista. Mp3-tiedostoformaatti on pistänyt musiikkiteollisuuden ahtaalle tavalla, johon www-pelit eivät ole vielä pystyneet. Sen sijaan koko “warez skenehän” on operoinut pelkillä tiedostoilla jo kauan, samoin kuin skinejä, MODeja, lisäkenttiä ym. levittävä pelikulttuurien “varjotalous” netissä.

Joka tapauksessa käsityksemme siitä, miten kulutamme ja omistamme populaarikulttuuria (on se sitten musiikkia, elokuvia tai pelejä) tulee muuttumaan, joskin hitaasti. Kuvaavaa onkin, että waretettujenkin pelien ohessa pyritään kuljettamaan skannattuja kansikuvia, manuaaleja ym. materiaalia, jotta päästäisiin lähemmäs ostokokemuksen palkitsevuutta.

Mutta on sitten kysymys warettajista tai uusia skinejä suunnittelevista klaanilaisista, he ovat useimmiten ns. hardcore-pelaajia. He eivät kuulu satunnaisiin Windows-pasianssin pyörittäjiin, joilla sattuu olemaan Shockwave-palikka asennettuna selaimessaan ja jotka eivät ole valmiita maksamaan suuria kertasummia pelaamisesta. Tilastotietojen mukaan Shockwave löytyy 200 miljoonasta selaimesta, ja päivittäiset download-lukemat (joista suuri osa lienee päivityksiä) liikkuvat 250 000:n paikkeilla. Moisia numeroita lukiessa ei ole ihme, että nettisovellusten kehittäjiltä löytyy kiinnostusta saada koukkuun se kansanjoukko, joka pelaa satunnaisesti ja “ilmaiseksi”.



Tuntuu siltä, että 70-80-lukujen klassiset pelidesignit pomppivat takaisin kuin pingispallot: aina kun ilmaantuu uusi pelialusta (kuten web), näemme Pong-, Space Invaders-, Pac-man-, Tetris- ym. kloonattuina kännyköissämme, digi-televisioissamme, kämmentietokoneissamme ja Gameboyssamme uudelleen ja uudelleen. Näin on ollut laita pitkään myös web-pelien suhteen: portaalien pelihalleissa kompostoidaan tuttuja konsoli- ja kolikkopelinimikkeitä. Osin syypäänä ovat olleet web-teknologioiden rajoitteet sekä hitaat nettiyhteydet, osin olemattomat budjetit ja aikataulut. Minkään erityisen innovatiivisuuden perässä web-peleihin ei viime aikoihin mennessä ollut aihetta tutustua.

Tilanne alkaa kuitenkin näyttää valoisammalta, kun web-pelien sovelluskehittimet ovat monipuolistumassa ja kaistat laajentumassa. Sunin Java 2 -ohjelmointikieli sisältää 3D-ominaisuuksia ja yhtiö pyrkii rohkaisemaan web-pelituotantoon javagaming.org-saitillaan. Macromedia Directorin versiossa 8.5 on tuki moninpelipalvelimelle, ja Shockwave 3D ryydittää tavanomaisia “fläsäytyksiä” kolmiulotteisuudella.

Skeptikkojen kannattaa tsekata Alien X-peli Shockwaven sivuilta. Kyseessä on täysiverinen FPS, joka näyttää suuntaa web-peleille tulevaisuuden suuntaa. Alien X osoittaakin sen, että jos paikannetaan web- ja PDA-pelien nykytila PC- ja konsolipelien graafisen kehityksen aikajanalta, olemme kutakuinkin Doomin vuodessa 1993. Doomhan pyöri mainiosti 486-sukupolven prosessorilla varustetussa mikrossa, ja Nokian uusi kommunikaattori (9210) hyrrää jo tiheämpään tahtiin - ja samaan aikaan toisaalla: voit pelata Quakea Compaqin Ipaq-kämmenmikrolla.



Tarvittava teknologia tuntuisi siis olevan hallussa, jotta web-pelaaminen voi avata massojen kädet, silmät ja korvat peleille. Silti kompostista ei päästä mihinkään: alun alkaen webissä päivänvalon nähneet omaperäiset pelidesignit ovat todella harvassa. Mullasta ponnistaa kuitenkin jokunen.

Omalaatuisimmasta päästä on DJ-peli Hiphop Nights, jossa astutaan aloittelevan levylassen saappaisiin, ostetaan levyjä ja pyritään pitämään bilekansa lattialla. Periaatteessa pelin logiikka muistuttaa esim. Pizza Tycoonin kaltaisia managerointipelejä, mutta äänien ja graffojen ollessa klubisneksestä kotoisin pelin tunnelma on koko lailla omanlaisensa. Hiphop Nights antaa osviittaa siitä, kuinka web-pelit ovat omiaan nettimarkkinointikampanjoiden osina, kun pyritään tavoittamaan verrattain kapea kohdeyleisö tai alakulttuuri ja promoamaan/markkinoimaan muita tuotteita siinä sivussa.

Ruotsin TV4:n saitilta löytyvällä Bilbanalla on hauskaakin hauskempi päristellä, sillä se kierrättää näppärästi lapsuuden autoratamuistoja ja toisaalta antaa pelaajalle ilahduttavan vapaat kädet rakentaa omia ratoja. Peli on myös esimerkki siitä, kuinka tietyt pelit ovat kovin lelumaisia (asia, mistä kirjoitin edellisessä kolumnissani “Olohuoneen puuhamaat”).

Mistä päästäänkin oivasti siihen, että web on tietysti oiva kanava moninpelien sosiaalisille leikkikentille. Sissyfight ottaa “kivi, paperi ja sakset” -pelimekanismin ja muuttaa sen ilkikuriseksi ala-asteen saippuaoopperaksi. Samalla pelin chatti-puhekuplat ovat tärkeä, spontaani osa “nynnytappelu”-kokemusta ja taktikointia.

Kaiken kaikkiaan pelien kirjo webissä todistaa sekin peliskenen monipuolisuudesta: konsolien ja näytönohjainten kasvukamppailun varjosta löytyy pavunvarren lailla ponkeavaa aluskasvillisuutta, joka vetoaa sekä satunnaisiin että aktiivisiin pelaajiin. Eivätkä pelit sitä paitsi ole hassumpia sivuntilkkeitä, kun verkkosaiteilla ja -palveluissa huhuillaan sen tavan takaa kadoksissa olevan “sisällön” perään :)

Aki Järvinen
www.akijarvinen.net