Nykyajan elämä ei ilmeisesti ole tarpeeksi vaarallista. On aika epätodennäköistä joutua karhun syömäksi ruoanhakumatkalla tai menettää henkensä taistelussa naaraista, joten pullamössösukupolven on etsittävä rajakokemuksia extreme-lajeista. Hyppely mönkijöillä kallionkielekkeiltä onkin varmasti tarpeeksi äärimmäistä, ja epäilemättä myös tekonivelvalmistajien mieleen.
Selvää sukulaisuutta
ATV Offroad perustuu siis amerikkalaiseen urheilulajiin, jossa kierretään maastorataa näillä jonkinlaisilla nelipyöräisillä moottoripyörillä - varsinaisten mönkijöiden kanssa niillä ei ole yhteistä kuin ulkonäkö, sen verran kovaa nämä laitteet kulkevat. Mukana on hurjia hyppyjä, tiukkoja kaarteita ja armotonta fyysisyyttä, kun liian monta kuskia sullotaan kapealle radalle. Täydellinen televisiolaji siis.
 |
| Pyörissä riittää vaihtoehtoja. |
Ja perustuu peli vähän muuhunkin, nimittäin PC:n taannoiseen Motocross Madnessiin. Tekijöinä on samainen Rainbow Studios, ja Motocross Madnessia pelanneet tuntenevat olonsa kotoisaksi alkaen heti ensimmäisistä valikoista. Myös visuaalinen toteutus ja fysiikkamallinnus ovat samankaltaisia - mikä ei ole ollenkaan huono enne, sillä Motocross Madness oli hauska peli. Mutta onnistuuko ATV välttämään halvan hiilikopion statuksen, vai onko kyseessä taas nopea PC-PS2-rahastusporttaus?
Tosissaan tehty
Sinällään rajoittuneesta aiheesta on selvästi yritetty saada irti mahdollisimman paljon. Innokkaalla äärimmäisyysurheilijalla on valittavinaan kolme pääkilpailutyyppiä: maastorata, stadionrata ja temppukisat. Lisäksi jokaisessa on vielä omia variaatioitaan, mutta perusidea on joko ehtiä maaliin ennen muita tai kerätä eniten temppupisteitä rajoitetun ajan kuluessa. Maastoradat ovat pitkiä, stadionradat lyhyempiä ja ahtaampia, ja temppuradat taas pikemminkin valtavia maa-alueita, joissa saa päristellä sydämensä kyllyydestä. Myös kaksinpeli löytyy, ja varsinkin temppukisassa se onkin erinomaisen viihdyttävä.
 |
| Stadionilla meno on kiivasta ja hypyt pitää saada osumaan. |
Pelin keskeisin osa, eli kilpaura sisältää näitä eri kisatyyppejä, ja etenemään pääsee vain sijoittumalla tarpeeksi hyvin. Erilaisia ajopelejä on valittavana reilu kymmenen - ja niissä on oikeasti eroja ajo-ominaisuuksien ja kiihtyvyyden suhteen. Vaikeinta onkin löytää pyörä, joka on paras kompromissi eri muuttujien välillä; kilpauran aluksi näet ajokki valitaan vain kerran, ja sen jälkeen se on saatava taipumaan kaikille erilaisille radoille. Käytännössä se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä laite jolla aloittelija voittaa helposti ensimmäisen kisan onkin toiselle radalle tuskallisen kömpelö, jolloin vaikeusaste nousee turhankin hätäisesti. Tietysti voi aloittaa alusta eri pyörällä, mutta aikansa sitäkin vain jaksaa.
Nyt sattui
Mönkijän ohjaaminen on aika fyysistä touhua. Pelkkä kaasun vääntäminen ei suinkaan riitä, vaan kuskin on siirreltävä painoa laitteen ollessa ilmassa, jotta alastulon jälkeen matka jatkuisi oikeaan suuntaan. Hypyt ovat myös kiinteä osa kilpailua, joten niihin ajaminen oikeassa asennossa ja oikealla nopeudella on keskeistä menestymisen kannalta. ATV:ssä tätä pyritään simuloimaan siten, että pelkän oikean ja vasemman sijasta pelaajalla onkin käytössään kaikki analogitikun suunnat; ylös-alas -akseli vaihtaa kuljettajan asentoa. Systeemi toimii ällistyttävän hyvin ja tarjoaa jo hetken kuluttua mainion tuntuman vempeleen ohjastamiseen.
 |
| Temppupisteitä ei saa jos lentää turvalleen. Kuten usein käy. |
Ja silloin kun vempeleen ohjastaminen ei onnistu, ATV tarjoaa mainion tuntuman siihen miltä kuskista tuntuu. Polygonimies tai -nainen lentää pyöränsä selästä niin hirveän näköisesti, että vain sydämettömin julmuri ei tunne kipua omissa jäsenissään. Tiukoissa kurveissa muodostuu useamman kuskin ryppäitä, joissa pyörät lentelevät kuljettajien niskaan tuskaisten huutojen säestyksellä. No, onneksi virtuaalimaailmassa ei sentään tarvita kipsejä, vaan pian ollaan taas takaisin radalla.
Fysiikkamallinnus on muutenkin herkullista: se on riittävän realistista, mutta samalla viihdyttävää. Mönkijöiden käytös maanpinnalla on uskottavaa, vaikka ilmalennot ovatkin näyttävyyden nimissä hieman liioiteltuja. Pyörä tuntuu todella painavan, ja kuljettajan pudotessa satulasta se saattaakin jatkaa matkaansa kohti horisonttia kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Poppikoneet paukkumaan
Pelin toteutus on muutenkin varsin hyvin hanskassa. Grafiikka hoitaa tonttinsa, vaikkei mitään viimeistä huutoa edustakaan; maastot näkyvät todella pitkälle, ruudunpäivitys on sulavaa ja siellä täällä on kaikenlaisia jännittäviä esineitä, kuten taloja, junia, autoja ja isoja putkia. Useimmat esineet tosin ovat valitettavan kulmikkaita. Hauskaa sen sijaan on, että tempputilassa kentissä saa seikkailla melko vapaasti ja esineiden yli/ali/sisään voi ajella, talojen päältä hypätä jne. Kentät ovat myös paljon laajempia kuin Motocross Madnessissa - mutta edelleen laidalle ajava heitetään ilmaan oudon laukauksen säestyksellä...
 |
| Pidä tangosta kiinni Tatjana. Muuten voi mennä taas luita poikki. |
Pelin audiovisuaalisen puolen varsinainen koukku on kuitenkin musiikki. Sen sijaan, että mukaan olisi valittu uusia lupauksia, on suurin osa pelin musiikista melko vanhaa tuotantoa - mutta millaista! Ääniraidan helmet, Alice in Chainsin "Them Bones" ja Soundgardenin "Spoon Man" ovat todellisia klassikoita ja sopivat pelin räväkkään tunnelmaan kuin kirves päähän. Enpä muista, koska viimeksi olisin laittanut pelistä efektejä pienemmälle ja musiikin täysille. Mönkijän moottorin pärinää ja kuljettajan voihkinaa kaatumisten yhteydessä ei kovin kauan kärsikään kuunnella.
It's only rock'n'roll but I like it
ATV Offroad ei ole kovin uskottava simulaattori, vaikka siinä onkin myös realistisia elementtejä. Jo pelin 3rd person -kuvakulma antaa ajeluun arcademaisen tunnelman, ja tuskin minkäänlainen moottoriajoneuvo - tai kuljettaja - kestäisi oikeasti sellaista röykytystä johon pelin mönkijät joutuvat. Pääpaino onkin pelin näyttävyydellä ja hauskuudella, ja siinä on onnistuttu. ATV synnyttää halun pelata vielä se yksi kisa, vaikka toisaalta varsinkin stadionradat tiuhoine hyppyineen ovat kaikkea muuta kuin helppoja. Kontrollit toimivat hienosti, ja pisteenä i:n päälle erinomaiset musiikkivalinnat ryydittävät peliä.
Kritisoitavaakin toki löytyy. Grafiikka ei nopeutta lukuun ottamatta eroa kovin paljon vanhasta PC-esikuvastaan, eikä vaikeustason huomattava nousu heti ensimmäisen kisan jälkeen innosta varsinkaan vasta-alkajia uramoodin kimppuun. Lisäksi pelin teema - ajetaan mönkijällä maastossa - tarjoaa varsin rajallisen määrän variaatiota, niin kovasti kuin sen eteen vaivaa on nähtykin. Kokonaisuutena peli on kuitenkin viihdyttävä, pelattava ja helposti lähestyttävä, ja se jos mikä on tärkeintä.
Mikko HeinonenPeliplaneetta.net
