Vin Dieselin esittämä antisankari Richard B. Riddick nähtiin valkokankaalla jo vuonna 2000 kulttisuosioon nousseessa
Pitch Blackissä. Neljä vuotta myöhemmin Riddickin tarina jatkui
The Chronicles of Riddickiksi nimetyssä leffassa, joka ei yltänyt aivan samalle tasolle ensimmäisen kanssa. Vuonna 2004 julkaistiin myös elokuvien taustoja avaava peli,
The Chronicles of Riddick: Escape from Butcher Bay. Peli jäi melko vähäiselle huomiolle, mutta oli kuitenkin ehdottomasti yksi ensimmäisen Xboxin parhaista peleistä, ja se on edelleenkin paras lisenssipeli koskaan. Ensimmäisestä persoonasta kuvattu hiivintäseikkailu toimi hyvin, ja loistava elokuvamainen tunnelma teki pelistä upean kokemuksen. Nyt, viitisen vuotta alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen Riddick on jälleen täällä.
Kaksi peliä yhden hinnalla
 |
| Lainaas kaveri sitä hetkeksi...Pelin alkupuolella aseisiin pääsee käsiksi vain vihollisten ruumiiden kautta. |
Jos missasit alkuperäisen pelin, ei kannata hätääntyä. Paketissa on nimittäin mukana päivitetty versio
Escape from Butcher Baystä, mikä on melkoinen kulttuuriteko Starbreezeltä. Pelin taika on edelleen tallella, ja se onnistuu monin paikoin paremmin kuin jatko-osa. Ensimmäinen peli toimii Riddick-saagan lähtölaukauksena ja kertoo Riddickin pakenemisesta universumin pahamaineisimmasta vankilasta, Butcher Baystä. Vankilameininki on tehty loistavasti, ja tunnelma pysyy intensiivisenä ja uskottavana, kiitos loistavan ääninäyttelyn ja dialogin. Myös hahmot on rakennettu hyvin. Pakenemisen jälkeen Riddickin pakoalus kaapataan Dark Athenan palkkasotilasalukseen, johon uusin osa sijoittuu.
Riddick on universumin kovimpia tappokoneita, etenkin hiipiessään vihollisen selkään. Molempien pelien taistelumekaniikka nojautuu pitkälti pimeässä hiiviskelyyn, nyrkkeihin ja teräaseisiin. Näillä taisteleminen toimiikin hyvin, sillä erilaisia lyöntejä voi tehdä helposti, ja animaatiot ovat loistavia. Myös räiskimään päästään välillä, mutta nämä osiot eivät ole aivan samalla tasolla lähitaistelun kanssa.
Riddick-pelit eivät kuitenkaan ole pelkkää räiskintää tai hiiviskelyä, vaan monipuolinen sekoitus useita eri lajityyppejä. Välillä tasoloikitaan suurien konttien päällä, välillä kiipeillään kaiteita pitkin
Tomb Raiderin ja
Unchartedin hengessä. Myös pienoisia roolipelielementtejä on mukana hahmon kestävyyden päivittyessä pitkin peliä, ja Butcher Bayn vankilassa on tarjolla jopa sivutehtäviä.
 |
| Senkka nenästä. Lähitaisteluanimaatiot ovat välillä brutaaleja. |
Teknisesti kyseessä on loistavasti tehty peli. Ensimmäinen Riddick oli julkaisunsa aikaan hienointa, mitä konsoleilla oli koskaan nähty.
Dark Athena ei ehkä yllä aivan
Killzonen tai
Crysiksen tasolle, mutta ei missään nimessä näytä rumaltakaan. Uusintajulkaisua varten ensimmäisenkin osan ulkoasua on ehostettu esimerkiksi tarkemmilla tekstuureilla ja paremmilla hahmomalleilla, joskin efektejä käytetään paikoin hiukan turhankin runsaasti. Tämä korostuu etenkin Riddickin erikoisnäkökykyä käytettäessä. Tämä tekee kyvystä lähes käyttökelvottoman. Musiikkipuolella
Gustaf Grefbergin loistavat sävellykset ansaitsevat erikoismaininnan, etenkin Butcher Bayn osalta. Arvostelukappaleessa oli vielä mukana pieniä kummallisuuksia, kuten 16:10-näyttöjen kunnollisen laajakuvatuen puuttumista sekä runsaasti bugeja. Toivottavasti nämä on ehditty viilata kuntoon lopullista versiota varten.
Vankilajännärin räiskintäpainotteinen jatko-osa
 |
| Etsintäkuulutus. Kentistä löytyy piilotettuna esineitä, joilla voi avata esimerkiksi konseptitaidetta ja taustoja avaavia dokumentteja. |
Assault on Dark Athena on paljon
Butcher Baytä suoraviivaisempi kokonaisuus. Interaktiota hahmojen välillä ei ole läheskään yhtä paljon kuin tiiviissä vankilaympäristössä, ja jättiläismäinen avaruusalus ei tarjoile yhtä hohdokkaita mahdollisuuksia hiipimiseen. Kenttäsuunnittelu on toki edelleen nerokasta, sillä aluksella liikutaan paikasta toiseen keskushuoneen kautta, aivan kuten Butcher Bayn vankilassa pihan kautta. Pitkiä käytäväseikkailuja ei näin ollen pääse syntymään ja tunnelma pysyy korkealla.
Puolivälin tienoilla peli laittaa melkoisen räiskintävaihteen silmään, ja valitettavasti täytyy todeta, että räiskintäosiot ovat pelin huonointa antia. Aseilla tähtääminen vaatii todella tarkkaa hiirikättä ja tekoäly tuntuu jopa huijaavan. Viholliset esimerkiksi avaavat tulen saman tien, kun pelaaja ampuu riippumatta sijainnista, minkä lisäksi he väistävät panoksia uskomattoman tehokkaasti, ampuvat tarkasti satojen metrien päästäkin ja seuraavat pelaajan liikkeitä laatikoiden ja kulmien takaakin. Tämä tekee räiskintäosuuksista turhauttavia, varsinkin kun hiiviskelystä ei näissä tilanteissa ole juurikaan apua, kiitos vihollisten suuren määrän ja ryhmässä liikkumisen.
Dark Athenan loppu tuntuu hiukan keinotekoisen pitkitetyltä ja tarjoilee myös hölmöjä pelisuunnitteluratkaisuja. Klaustrofobiset käytävät ja ilmastointiputket vaihtuvat nimittäin avoimeen kaupunkiympäristöön, jossa ei juuri pimeitä loukkoja löydy. Vastaan tulee suuremman vartijamäärän lisäksi myös esimerkiksi muutaman pikselin kokoisia, muutamalla panoksella tappavia turretteja, joita löytyy lähes joka seinästä. Äkkikuolemia tulee siis melkoisesti. Muutenkin
Dark Athenasta tuntuu puuttuvan
Butcher Bayn persoonallinen ote lähes kokonaan, ja peli vaikuttaa paikoin lähinnä tusinaräiskinnältä.
Eikä tässä vielä kaikki...
 |
| B-luokkaa. Dark Athenan hahmot eivät ole yhtä hyvin kirjoitettuja kuin Butcher Bayn hahmot. |
Jo ennestään kattavassa paketissa on mukana myös moninpeli, jota arvostelukappaleella ei kuitenkaan valitettavasti päästy testaamaan pelaajien puutteen vuoksi. Moninpelistä löytyy mielenkiintoiselta kuulostavia pelimuotoja, mutta pelin heikon räiskintämekaniikan vuoksi moninpeli jäänee hiukan turhaksi. Molemmat kampanjat kestävät yhteensä noin parinkymmenen tunnin verran, minkä lisäksi tarjolla on myös paljon kenttiin piilotettuja ekstroja sekä esimerkiksi mahdollisuus pelata
Escape from Butcher Bay läpi kehittäjien kommenttiraidan kera.
The Chronicles of Riddick: Assault on Dark Athena on kattava paketti, joka toivottavasti saavuttaa suuremman suosion kuin aiempi yritys.
Escape from Butcher Bay on edelleen loistava peli, ja se on kestänyt aikaa hyvin. Valitettavasti uusin osa ei aivan yllä samalle tasolle. Kyseessä ei kuitenkaan ole missään nimessä huono tuotos, mutta ennakko-odotuksiin nähden lievä pettymys. Kuitenkin jo
Escape from Butcher Bay yksinään tekee paketista ehdottomasti ostamisen arvoisen, mikäli peli jäi aikanaan väliin.
Matias Kainulainen... katsoi Riddick-leffat uudestaan pääsiäisen aikana.
