Tulevaisuuden sodankäynnissä kivitalon kokoiset, pystyssä kävelevät ja hampaisiin asti aseistetut jättiläismäistet sotakoneet, mechit, ovat kova sana. Realistista sotatilannetta silmälläpitäen tällaiset kymmenien tonnien painoiset, kömpelöt ja hitaat metallihirviöt eivät toimisi ihan niin hyvin, vaan jäisivät helposti pellolla kököttäessään päiviltä päästettäviksi maalitauluiksi. Siitä viis, sillä pääasia on että ne näyttävät viileiltä, pitävät miehekästä ääntä ja ampuvat lujaa.
Pelin pohjana toimii siis rikas mechakulttuuri ja siihen perustuva, jo 80-luvulla ilmestynyt, legendaarinen strategialautapeli Battletech. Pari vuotta sitten Microprose julkaisi ensimmäisen MechCommanderin, josta odotettiin jonkinasteista klassikkotapausta mech-pelien historiassa. Kaikin puolin toimiva reaaliaikainen strategia jäi kuitenkin parin ärsyttävyyden takia roikkumaan tavanomaisuuksien ja huipun välimaastoon päätyen "vain" Battletechin tarjoaman mielenkiintoisen maailman omaavaksi C&C -klooniksi. Nyt Microsoft on ottanut ohjakset käsiinsä ja yrittää pistää paremmaksi.
Make war, not love
Ensimmäisen osan hieman tylsänpuoleinen taustatarina saa nyt jatkoa, eikä Microsoftin uusi yritelmä paljon paremmaksi pistä tavanomaisen yllätyksettömällä kokonaisuudellaan. Tällä kertaa juonentapainen alkaa pienimuotoisella palkkasoturimeiningillä, kun pelaaja ohjaa miehistönsä Carver V -planeetalla riehuvia bandiitteja vastaan aatelishuone Steinerin piikkiin. Pelaaja ei kuitenkaan paljon ehdi rosvoja lahdatessa vanheta kun jo pari ulkopuolista aatelishuonetta saapuu apajille ja alkaa kinaamaan planeetan omistuksesta. Carver V:llä syntyy täysmittainen sota ja pelaaja pyörii kaiken keskipisteenä tehden mitä käsketään kunhan vaan palkasta sovitaan.
 |
| Kun mechi menee - se ei jää huomaamatta. |
Pohjimmiltaan MechCommander 2 on puhdasverinen reaaliaikainen kevytstrategia, aivan kuten edeltäjänsäkin. Tukikohtia ei rakennella eikä rohtoa keräillä, ja kentällä tapahtuva toiminta onkin yleisesti ottaen melko suoraviivaista. Tehtävien teemat vaihtelevat kaikesta huolimatta juuri sopivasti tarjoten mm. väijytyksiä, tiedustelua, pelastustehtäviä ja suojelua tavanomaisempien mene-ja-tuhoa -tehtävien lomassa. Taktikointiakin toki tarvitaan, sillä käytöön otettavat mechit täytyy valita ja aseistaa tarkasti kuhunkin tehtävään sopivalla tavalla säätäen tasapaino mm. pitkän ja lyhyen kantaman aseiden, hyppyreppujen, panssaroinnin ja sensoreiden välillä kohdalleen.
Meitä on kuultu!
Uudistuksia edeltäjäänsä nähden MechCommander 2:ssa on ihan mukavasti, ja lähes kaikki niistä ovat jopa parannuksia. Näkyvin näistä uutuuksista on ehdottomasti uusi ja seksikäs 3D-moottori, joka mahdollistaa kameran vapaan liikuttamisen ja nykyään ah, niin muodikkaan zoomaamisen aivan ruohonjuuritasolle asti siten, että pelaaja pystyy melkein laskemaan mechiensä ruuvit. Tutunoloiseen käyttöliittymään on panostettu ihan kivasti, eivätkä kamerakontrollit ainakaan minun käämejäni päässeet polttamaan.
 |
| Yötehtävissä riittää tunnelmaa. |
On pelissä sitten ihan oikeastikin tarpeellisia parannuksia, joista vähäisin ei ainakaan ole ykkösosan typerän fog of warin pois jättäminen. Nyt homma toimii niinkuin sen pitääkin, eli koko kenttä rakennuksineen, puineen ja teineen on heti alusta lähtien pelaajan nähtävissä, kun taas liikkuvat yksiköt näkyvät ainoastaan sensorikantaman sisällä (tutkapisteinä) tai kun pelaajan yksiköillä on niihin suora näköyhteys.
Myös tallennusmahdollisuus tehtävien aikana, välietapit (way point), pilottien kehittyminen kokemuksen myötä ja mahdollisuus jakaa käskyjä pause-tilassa ovat enemmän kuin tervetulleita parannuksia. Lisäksi nyt on mahdollista määrätä ns. ammo conservation -hyökkäysmoodi, jolloin mechit käyttävät ainoastaan energia-aseitaan säästäen isoimmat paukut tärkeämpiin kohteisiin. Microsoft on selvästi kuunnellut pelaajien palautetta ensimmäisen osan jälkeen. Hieno homma!
Mutta mutta...
 |
| Korjausrekan maaginen korjaussäde toiminnassa. |
Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Edeltäjänsä tavoin pikkuärsyttävyyksiä MechCommander 2:sta löytyy ihan riittämiin, eikä pelistä ilmeisesti olla edes haluttu tehdä "vakavaa" strategiapeliä. Mecheissä niin tärkeää aseiden lämpenemistä ja ylikuumenemista ei simuloida vieläkään. Miksei? Olisihan se älyttömästi jännittävämpää ja komeampaa ohjata aseet punaisena hehkuva ja kuumuuttaan kihisevä sotakone kesken kiivasta tulitaistelua läheiseen jokeen jäähtymään valtavan höyrypilven noustessa ilmoille, kuin vain ampua typerän tulinopeusrajoittimen sallimissa rajoissa: pum pum pum.
Muutenkin Battletech-sääntöjen unohtaminen ja liika arcademaisuus ottavat välillä päähän. Mechit voi esimerkiksi (edelleen) huoltaa kesken tehtävää priimakuntoon muutamassa sekunnissa taivaalta tipautettavan korjausrekan maagisella säteellä ja nyt näitä rekkoja voi jopa ostaa lisää, rahatilanteen salliessa. Muutenkin kaikki taivaalta tilattavat tykistö- ja ilmatuet ovat hieman turhan oloisia ja saapumisnopeudessaan epärealistisia. Romuttuneiden mechien talteen kerääminen tosin on poikkeus edellisiin nähden ja ideana toimiva.
 |
| Vihollisen tukikohta täynnä sensorikontakteja. |
Vastuksen tekoäly jättää myös paljon toivomisen varaa, vaikka se edeltäjästään onkin parantunut, eikä mistään peli-ilon tappajasta siis missään nimessä ole kyse. Lähinnä ajoittainen aloitekyvyttömyys ja yleinen passiivisuus pistää silmään. Tuntuukin kuin vastustajan joukoilla olisi jonkin sortin asenneongelmia.
Pahin ongelma on kuitenkin seurausta pelin uuden uhkeasta 3D-moottorista. Hyvän näköinen ja käytännöllinenkin, mutta yksi asia mättää ja pahasti. Peli nimittäin pyörii suhteellisen tehokkaalla testikoneellanikin TODELLA laiskasti. Välillä pelaamisesta ei tahdo tulla yhtään mitään tökkivän ruudunpäivityksen takia eikä yksiköihinkään tahdo osua nykivällä kursorilla sitten millään. Kun kiivaimmissa välienselvittelyissä ruutu piirtyy ehkä kahdeksan kertaa sekunnissa, ei paljon enää naurata.
Pyrotekniikkaa ja bassoa
 |
| Välivideot ovat viimeisen päälle kuivaa kamaa. |
MechCommanderin toinen tuleminen jää ulkoasultaan "ihan kivan näköiseksi", mutta ei todellakaan tarjoa mitään ultimaattisen ylevää silmänruokaa. Maasto on hyvän näköistä ja siitä löytyy tarpeeksi pieniä yksityiskohtia, jotta mechien suuri koko ei jää arvailujen varaan. Myös kaikki yksiköt ja muut objektit rumia puita ja pensaita lukuunottamatta ovat melko tarkasti mallinnettuja ja animaatio on pikkunättiä. Räjähdykset ovat massiivisia, mechit hajoavat tyylikkäästi, taistelu on railakasta ilotulitusta, yötehtävät valoineen ja varjoineen ovat kaunista katsottavaa ja muutenkin kaikki tuntuisi olevan visuaalisesti kohdallaan. Silti se jokin siitä puuttuu ja tietty hengettömyys jää vaivaamaan pelin graafista antia. Tehtävien välissä tätä hengettömyyttä korostavat vielä jotenkin vanhanaikaisen tyylittömät menut ja säälittävän pikkiriikkiset videopätkät surkeine pökkelönäyttelijöineen.
Musiikki on perinteisen ponnekasta ja tunnelmallista scifi-raitaa, joka tarjoaa toiminnalle hyvän taustan, mutta pelaaja huomaa nopeasti kuulleensa lähes samat biisit jo tusinassa tietokonepelissä aikaisemminkin. Mitään elämää suurempia kappaleita on siis turha odottaa, mutta muuten äänimaailma on hyvin hanskassa. Ääninäyttelijät heittävät radiossa läppää ihan hyvällä asenteella ja räjähdyksissäkin on tarpeeksi munaa.
Suunta hyvä, tavoitteeseen silti matkaa
MechCommander 2 on huomattavasti edeltäjäänsä parempi peli. Siltikään se ei pysty erottumaan riittävän selkeästi edukseen keskiverto reaaliaikastrategiasta ja jää ykkösosan tavoin jälleen tasolle "ihan jees C&C -klooni löyhällä Battletech -taustalla". Sääli, sillä muutamalla pikku viilauksella pelistä olisi saanut huomattavasti vakavammin otettavan ja sopivasti strategisemman mech-pelin. Ei auta silti marista, sillä kehityksen suunta on ehdottomasti oikea, ja ehkäpä jo MechCommander 3 pääsee fanien vaatimaan tavoitteeseen tietokoneella pelattavasta, reaaliaikaisesta Battletech-pelistä aidoilla säännöillä. Toivoa sopii.
Huom! Pelin yksi suurimmista ongelmista, eli ajoittain pahasti pätkivä ruudunpäivitys saattaa olla jokin testikokoonpanon mystinen ajuri- tai laiteongelma, mutta varmuudeksi kannattaa kokeilla peliä tai demoa ennen ostopäätöksen tekemistä ja varmistua, että se toimii riittävän sujuvasti koneellasi. Muuten peli on kaikin puolin mukavaa reaaliaikastrategiaa, eikä vaadi battletech-tietämystä ollakseen nautittava kokemus. Ei siitä tietenkään haittaakaan ole.
MechCommander 2 -demoMech-ensyklopdia Mech Commander 2:eenTeppo LähtinenPeliplaneetta.net
