Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: NCsoft
Kotisivut: http://www.aiononline.com
Laitteistovaatimukset: Windows XP/2000/Vista, 2,8 GHz Intel Pentium 4 tai AMD 2800, 512 Mt keskusmuistia, 15 Gt kiintolevytilaa, Nvidia 5900 tai Ati x700
Testattu: Intel Core 2 Quad, 2 Gt Ram, Nvidia GTS250
Arvosteluversio: Myyntiversio
Muut alustat: Ei

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Verkkoroolipeleistä on tullut kuluvan vuosikymmenen aikana yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin, yksittäinen pc-pelien tyylilaji. Kuukausimaksulliset pelit muodostavat miljardikoneiston, johon on lähiaikoina tyrkyllä melkoinen määrä uusia tulokkaita, joille on ladattu kovia odotuksia jo ennen kuin peleistä on nähty oikeastaan vilaustakaan. Star Warsin ja Star Trekin kaltaiset kulttibrändit takaavat nimeään kantaville peleille varman kohderyhmän, mutta tällä hetkellä kovin uutuusnimi kentällä on perinteisempää roolipeligenreä edustava Aion fantasiamaailmoineen.

Aion on ollut julkaisustaan lähtien välitön hitti länsimaalaisten pelaajien keskuudessa. Yli 400 000 ennakkotilaajan lisäksi peli on ollut digitaalisten latauspalveluiden kärkipeli, joten eteläkorealaisen NCsoftin pomoilla on aihetta tyytyväisyyteen. Huikea suosio ei kuitenkaan ole tullut yksin, sillä pelin palvelimille on ollut käytännössä julkaisupäivästä lähtien tuhansien pelaajien jonot. Käytännössä tämä näkyy siten, että parhaaseen peliaikaan pelaamaan pääseminen on vaatinut tuntien jonottamista. Alku on toki useimpien lajityypin pelien tapauksessa joskus hyvinkin hankala, mutta onneksi Aionin tilanne parantui ensimmäisten viikkojen jälkeen melkoisesti. Tällä hetkellä jonot ovat hävinneet ainakin osalla palvelimista lähes olemattomiin, ja pelaamaan pääsikin parhaaseen aikaankin käytännössä heti.

Keräily on työlästä puuhaa, vaikka palkinnon saakin esimerkiksi tehtävien muodossa.

Kun pelaamaan vihdoin pääsee, näyttää peli sitä parempaa puoltaan. Hahmonmuokkaus on reippaasti totuttua monipuolisempi, ja oman hahmon pärstänkuvatus ja ruumiinmuoto on melko vapaasti sorvattavissa monensorttisilla säätimillä. Monet tuntuvat käyttävän muokkausominaisuuksia hyväkseen lähinnä taistelun helpottamista silmällä pitäen - niin paljon pelissä kohtaa minimikokoon väännettyjä tonttuja, joiden klikkaaminen on tietysti vaikeampaa. Kustomointi nostaa päätään myös myöhemmässä pelin vaiheessa, kun oman hahmon varusteiden ulkonäköä pääsee sorvaamaan mieleisekseen. Ominaisuutta voi hyödyntää vaikkapa vastapuolen hämäämisessä muuttamalla huippulaadukkaat varusteensa turhanpäiväisten ryysyjen näköiseksi, peli kun jättää vihollispelaajien kokemustason arvailujen varaan.

Hahmonluonti paljastaa paljon myös pelin graafisesta tyylistä, sillä hahmot ovat paljon velkaa aasialaisille animaatiotyyleille. Peliympäristöissä on mukavasti vaihtelua, vaikka kaikki alueet eivät hurmaakaan mielikuvituksellisuudellaan. Aionin kahden pelaajien osapuolen, Elysean ja Asmodaen, erot on otettu mukavan selkeästi huomioon alueiden suunnittelussa. Varjoisan planeetanpuoliskon Asmodea on karaistunutta ja yleisesti synkeämpää seutua, kun taas valoisa Elysea paikoin tulvii värejä ja kasvustoa. Graafinen suunnittelu onkin ehkä merkittävin kannuste molempien osapuolien tarjontaan tutustumiselle pelillisten erojen puuttumisen valossa. Yksityiskohtiin on kiinnitetty paikoin kiitettävästi huomiota, ja varsinkin varusteiden pienet vivahteet tuovat mukavasti eloa hahmojen ulkoasuun.

Ääniosasto ei sykähdyttänyt omaa korvaani merkittävästi, ja varsinkin pidempien sessioiden aikana sinänsä toimiva äänimaailma tuli usein hiljennettyä musiikin kuuntelun tieltä. Ainakin loitsijat halunnevat säätää ääniä hieman, sillä vaikka jokaisella kerralla toistettava loitsukohtainen mantra kuulostaakin loogiselta ratkaisulta, alkaa jatkuva toisto kalskahtaa nopeasti korvaan.

Pelin perusteita opetetaan matkan alkuvaiheissa videoiden avulla.

Aion ei yllätä lajityyppiin aikaisemmin tutustuneita pelimekaniikallaan. World of Warcraftin tapaan pelihahmoa ohjaillaan näppäimistön ja hiiren yhdistelmällä, vaikka käytännössä kaikki on tehtävissä myös pelkästään toista työkalua käyttäen. Ruudulle heitetään liuta hahmoluokasta riippuvia erikoiskykyjä, jottei taiankäyttäjien tarvitsisi mätkiä vihulaisia loitsukirjallaan. Verkkoropeummikot saattavat olla hetken aikaa sormi suussa pelisysteemin kanssa, vaikka alku onkin aika kevyt, ja peli antaa neuvoja ruudulle ilmestyvien tutoriaalivinkkien muodossa.

Simppelin alun jälkeen haastetta piisaa riittämiin, sillä pelimekaniikka ei ole aina kovin anteeksiantavaa sorttia. Ellei henkiinherättämiskykyistä toveria ole lähellä, kuoleminen palauttaa pelaajan hahmon tähän sidottuun kylään, eikä esimerkiksi kuolinpaikkaa lähinnä olevalle herätyspisteelle. Tämä johtaa ratkaisuun totutellessa yllättävän usein turhauttaviin tilanteisiin, jos tehtävää suorittaessa joutuu käymään kauempana nykyisestä kotipaikastaan. Matkustamisvälineiden puute ei helpota asiaa, sillä vaikka kylien välillä voi liikkua lentoreittejä hyödyntäen, kuluu iso osa peliajasta pelialueilla ravaamiseen. Oman hahmon selässä olevat siivet toki helpottavat elämää, mutta lentäminen on sallittua vain tietyillä pelimaailman alueilla. Muualla pelaajat voivat vain liitää siivillään, mikä on käytännöllistä vain alamäkeen kuljettaessa.

Lentotaito nousee Abyssissä arvoon arvaamattomaan. Etenkin yksinäinen sankari saa paeta vastapuolta tuon tuosta.

Suurin ongelmani Aionin kanssa liittyy pelin tehtäväsisältöön, tai pikemminkin sen puutteeseen. Hieman hämäävästi pelin alkuvaihe sujuu 20. tason paikkeille lupsakasti tehtäviä suoritellen, mutta pikkuhiljaa totuus alkaa kuoriutua esiin pinnan alta. Sen lisäksi, että Aionin tehtäväsisältö on pitkälti sitä samaa sianlahtaus-keräily-tavaranvienti-huttua kuin muissakin lajityypin peleissä, on tehtävien suorittaminen loppupeleissä täytesisältöä. Osa tehtävistä antaa suhteessa vain muutamien olentojen päihittämisestä saatavan kokemuspistemäärän, joten tasojen nousu vaatii hillittömän määrän vihulaisgrindausta. Osasin toki odottaa moista korealaisista MMO-peleistä kuultujen tarinoiden perusteella, mutta silti Aionin turhauttava toiston jauhaminen tuli pienenä yllätyksenä, varsinkin kehittäjien kerrottua länsimaalaistaneensa peliä juuri grindauksen lieventämisellä. Pieninä annoksina Aionin kirskuttelukin on toki ihan mukavaa ja osin palkitsevaakin puuhaa, mutta nopeaa levelöintiä ei tällä tyylillä kannata odottaa. Arvioinnin kannalta tämä tekee Aionista poikkeuksellisen haastavan, sillä iso osa verkkoroolipelien viehätyksestä perustuu loppuvaiheen sisältöön. Tekemistä Aionissa ainakin riittää, vaikka sen kiinnostavuudesta voidaankin kiistellä.

Keräily on oma lukunsa pelisisällön joukossa. Käsityöammattien lisäksi pelin kahta keräilytaitoa tarvitaan useassa otteessa tehtävien suorittamiseen. En liiemmin välitä Aionin tavasta toteuttaa tuttu taito, sillä pitääkseen keräilykykynsä ajan tasalla, joutuu pelaaja keräämään kaiken mahdollisen, eikä keskittyminen pelkästään tietyn ammatin tarpeisiin ole mahdollista. Tämä ei ole järkevin vaihtoehto kaupankäynnin kannaltakaan, sillä kaikkien on mahdollista kerätä omat tarvikkeensa. Todennäköisesti ostajia kuitenkin riittää meistä, jotka pitävät keräilyä lähinnä tylsänä ja turhauttavana. Oma kärsivällisyyteni oli todella pahasti koetuksella kokeillessani ilmasta kerättävän aetherin noukkimista, sillä lentorajoitukset pakottavat jatkuvasti palaamaan tasaiselle alustalle keräämään voimia. Keräilytehtäviä pelissä on kuitenkin siihen malliin, että taitojen ylläpitäminen on houkutteleva vaihtoehto.

Perinteisen huutokaupan lisäksi roippeitaan voi markkinoida privaattikaupassaan, jonka voi perustaa missä ja milloin vain.

Ovelat kanssapelaajat ovat kuitenkin keksineet käyttää ansainta- ja auttamiskeinona pelin privaattikauppatoimintoa tehtävätarpeiden myymiseen enemmän tai vähemmän reilulla hinnalla. Valitettavasti oivaltavaa kauppatoimintoa käytetään paljon vain palvelimella pysymiseen, sillä oman kaupan perustaminen venyttää automaattista uloskirjautumista puolen tunnin päähän julkaisun jälkeisen päivityksen myötä. Tätä ennen kaupat pitivät pelaajat palvelimella loputtomiin asti, joten väärinkäytöksiä näkyi etenkin ruuhka-aikoina jatkuvasti. Kaupustelu kaipaisi myös jonkinlaista hintakattoa, sillä ketkut pitävät myyntiartikkeleilla naurettavan korkeita hintoja vain estääkseen kaupan päättymistä tuotteiden loppumisen myötä.

Tarinaa kuljetetaan välillä hieman elokuvamaisemmasta näkökulmasta. Juoni jää kuitenkin helposti paitsioon.

Tehtävien vähyys ja tukossa olevat palvelimet ovat hieman heikko yhdistelmä pelaamisen kannalta, sillä samoja tavoitteita on jatkuvasti hakemassa liuta muita pelaajia. Monessa tapauksessa tehtävien suorittaminen on lähinnä kilpajuoksua muiden kanssa seuraavalle viholliselle tai keräilypisteelle. Ikävänä piirteenä pelitoverit voivat vieläpä tulla loisimaan oman hahmon keräilyn ollessa kesken ja käytännössä napata seuraavan keräily-yrityksen nenän edestä reilukerhon hengessä.

Onneksi suorittamisen stressaavuutta voi lievittää ryhmäytymällä, peliseuraa kun kerran riittää. Ryhmien muodostaminen on silloin tällöin myös oikeastaan puoliksi pakollista. Ryhmätehtävät ovat usein sen verran haastavia, että myös oikeanlainen ryhmäkoostumus on otettava huomioon. Tässä tapauksessa pelaajamäärästä on etua, ja varsinkin ruuhkaisimpina tunteina parantajien tai tankkien perään huutelu tuottaa nopeasti tulosta.

Pahimpien ruuhkaoireiden lieventämiseksi alkupään alueet on jaettu viiteen kanavaan, joita vaihtamalla voi kokeilla, löytyisikö omalle hahmolle enemmän elintilaa. Välillä kuitenkin tuntuu, että ratkaisua olisi voinut venyttää koskemaan myöhempiäkin alueita, vaikka suurin este tähän lienee vihollisalueille siirtymisen mahdollistavien repeämien ilmestyminen pelimaailmaan.

Suursuosio on tuonut mukanaan myös hieman ikäviä lieveilmiöitä. Yleinen keskusteluikkuna täyttyy jatkuvasti pelin sisäisen Kinah-valuutan myynti-ilmoituksista, ja mainontaa satelee välillä enemmän kuin mitä sitä ehtii estolistalle lisäämään. Jos maksullisten levelöintipalveluiden markkinoimia hintoja voi pitää jonkinlaisena osoittimena, kertonee tasokattoon asti treenauksen lähempänä 300 euroa huiteleva hinta jotain Aionin vaativuudesta, tai ainakin sen aikaa vievästä luonteesta. Siihen kunnon pelisisältöön pääseminen ottaa tosiaan aikansa, sillä pelin pääasiallinen taistelutanner, planeetanpuoliskojen välissä sijaitseva Abyss, aukeaa vasta 25. tasolla.

Hahmomallit varusteineen ovat yksityiskohtaisuudessaan varsin näyttäviä.

Abyssiin pääsyn jälkeen peli näyttää oikeastaan kokonaan uuden puolen, sillä tähän asti kohtaamiset vastakkaisen osapuolen kanssa ovat olleet lähinnä satunnaisia. Abyssissä pelaajien välinen toiminta on kuitenkin keskeisessä roolissa, vaikka taistossa onkin mukana myös kahden pelaajien kansoittaman sotajoukon lisäksi myös balaur-rotu. Yksinäinen pelaaja on yleisesti ottaen helppoa riistaa Abyssin saarekkeilla, joilla varsinaiset turvapaikat ovat harvassa. Täällä lentämisen rooli korostuu niin taktisena elementtinä kuin matkustusmuotonakin, sillä revenneen planeetan sisäpuolinen alue koostuu saarimaisista muodostelmista.

Vihollisten päihittäminen ja tehtävien suorittaminen Abyssissä palkitaan Abyss-pisteillä, joita keräämällä noustaan oman osapuolen sotilasarvo-tikkailla. Pisteillä voidaan myös lunastaa palkkioita, joten käytäntö on pitkälti tuttu PvP-sisältöä tahkonneille pelaajille. Myös legioonille, pelaajien muodostamille ryhmittymille eli killoille, on omat rankinglistat, joten PvP-orientoituneille Aionin loppupään sisältö tarjoaa tekemistä pitkäksi aikaa, vaikka ei jaksaisikaan grindata tasokattoon asti. Legioonatoiminta vaikuttaisikin aktiiviselta alusta alkaen, ja legioonien rooliin kuuluu balaur-linnoitusten valloittaminen taisteluissa, jotka muodostuvat ajoittain kolmen ryhmittymän yhteenotoksi pelaajaosapuolten ja vihamielisten balaurien välillä. Valtaustaisteluihin osallistuminen on hyvää vaihtelua perusvihollisten mättämiselle, ja taisteluista jää käteen kokemuspisteiden lisäksi mitaleita, joiden avulla pääsee käsiksi entistä parempaan varustukseen. Pelaajien väliset yhteenotot ovatkin lopulta niin iso osa Aionia, että pelkän PvE-sisällön takia pelaaminen vaikuttaisi tympeältä. Tällöin ainakin melkoinen osa pelisisällöstä jää näkemättä.

Aionin parissa touhuaminen jätti käteen aika ristiriitaisia tuntemuksia. Se ei ole missään nimessä huono peli. Toisaalta sisältö on puuduttavaa toistoa monella eri tavalla, joista yksikään ei ole erityisen hauskaa viihdettä. Erään pidemmäksi venyneen pelisession päätteeksi huomasin miettiväni pelaamisen järkevyyttä tosissani. On toki hyvä, että peli herättää kysymyksiä ja laittaa ajattelemaan, mutta tässä tapauksessa totesin Aionin itsetutkiskeluni kautta totaaliseksi ajanhukaksi. Parempina hetkinä Aionin pelaaminen on juuri niin koukuttavaa kuin verkkoroolipeli voi olla. Siinä on tiettyjen turhauttavien pelillisten ratkaisujen vastapainona monta hyvää ideaa, ja se toteuttaa itseään näyttävästi omalla tyylillään. Jos Aionin lupaukset eeppisistä pelaajien välisistä mätöistä ja pitkäkestoisesta tekemisestä kiinnostavat, kannattaa peliin ehdottomasti tutustua tarkemmin. Ennakon loppukaneetti tuntuu pidemmän testin jälkeen jopa vielä osuvammalta: Aion ei sovi kaikille.

Jukka Moilanen ...palaa hieman kevyempien verkkoroolipelien pariin.