Parin vuoden takainen
Modern Warfare oli iso hitti niin konsoli- kuin pc-markkinoillakin. Erinomaisesta verkkopelistään parhaiten tunnetun räiskintäpelin jatko ei varmasti tullut kenellekään yllätyksenä, ja
Modern Warfare 2 olikin lopulta vuoden odotetuin pelijulkaisu. Pitkälti samaan sotisopaan sonnustautuva jatko-osa ei kalpene edeltäjänsä rinnalla, vaan tekee niin yksin- kuin moninpelillisiäkin uudistuksia siinä määrin, että koukkuun on jälleen turhankin helppoa jäädä.
Tiukkaa ja tylyä toimintaa
 |
| Pelialueissa on reippaasti vaihtelua, vaikka pelin kätköistä löytyykin myös edellisestä osasta tuttuja vieraita. |
Yksinpelitarina jatkaa alkuperäisen pelin jalanjäljissä viisi vuotta sen tapahtumien jälkeen. Edellisosan lopussa tapetun Imran Zakhaevin kuoleman odottamattomana seurauksena ex-pahis nousee venäläisten nationalistipiirien kansallissankariksi. Kansallismielisten ääriryhmien suosion nousu Venäjällä ei ainakaan edistä suurvaltojen välisiä suhteita, kun Yhdysvaltojen joukot jatkavat samaan aikaan taisteluaan terrorismia vastaan Lähi-idässä. Tilanne kärjistyy radikaalisti, kun Zakhaevin entinen suojatti Vladimir Makarov toteuttaa terrori-iskun venäläiselle lentokentälle lavastaen Yhdysvallat syylliseksi satojen siviiliuhrien kuolemaan. Pelin juonikuviot käänteineen tuovat mieleen
Tom Clancyn teknotrillerit, eikä tarina ole korkealentoisuudestaan huolimatta lainkaan pöllömpi.
Yksinpelin meininki on kauttaaltaan varsin hektinen, ja tehtävien tyyli eroaa osin yllättävän paljon edellisestä osasta. Muutokset eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai huonoja, mutta oikeasti tylyjä tilanteita sisältävä nopeatempoinen tarina iskee tällä kertaa alkuperäistä kovemmin. Tarinaa taustoitetaan lataustaukojen aikana hieman hätäisesti kyhätyn oloisilla tilannekuvauksilla, joissa lähinnä seurataan pelihahmojen toimintaa teknisesti epäuskottavalla grafiikalla täydennetystä satelliittikuvasta. Pelin aikana toteutettu juonenkuljetus on kuitenkin tehty tyylikkäämmin, ja etenkin ääninäyttelijöiden työskentely on erinomaista, jos
Lance Henriksenin,
Keith Davidin ja
Kevin McKiddin tähdittämältä kaartilta nyt muuta voisi odottaakaan. Äänimaailman erinomaista linjaa jatkaa pelin musiikit säveltänyt
Hans Zimmer, jonka kokemus toimintaelokuvista on omiaan luomaan tunnelmaa pelin taustalle.
Taatusti hyvä uutinen monille on myös loputtomasti ilmaantuvien vihollisten poissaolo. Nyt vihollisten ilmaantuminen loppuu tietyn määrän jälkeen, paitsi vaikeimmalla vaikeusasteella.
 |
| Killcam paljastaa vastustajan piilopaikan ja aseistuksen. Ja oman tunarointisi. |
Jälleen tiiviisti pakatun yksinpelin lisäksi tekemistä riittää Special Ops -haastetilassa, jota voi pelata yksin tai yhden toverin kanssa verkossa. Paritehtävät kertaavat molempien
Modern Warfare -pelien herkullisimpia hetkiä yhteistyöpelimuotoon sovitettuna. Hauskasti toteutetun pelitilan tehtävät kattavat monenlaista puuhaa moottorikelkkakisailusta hiljaiseen hiiviskelyyn, ja varsinkin tehtävät, joissa toinen pelaajista suojaa lentokoneen tai helikopterin ampujan paikalta kaverin etenemistä maanpinnalla, ovat todella hauskoja poikkeuksia perinteiseen yhteistyöpeliin.
Mukana myös verkkopeli
 |
| Hauskana lisänä otteluiden lopussa näytetään myös matsin päättänyt tappo, hidastettuna tietenkin. |
Edellisen
Modern Warfaren tapaan pelin pitkäikäisin anti on verkkopelin puolella. Nettipeliä on höystetty melkoisella määrällä lisäsisältöä, vaikka veteraanit tuntevat varmasti olonsa kotoisaksi myös lähitulevaisuuden sotamiesten puikoissa. Yli neljänkymmenen aseen joukossa on valinnanvaraa joka lähtöön, ja jälleen kokemusta ja tappoja keräämällä omaa lempitussariaan pääsee viilaamaan useilla lisävarusteilla. Tasojen nousun myötä valittavaksi saa myös uusia pelimuotoja alkuperäisen kourallisen lisäksi, vaikka valtaosa näistäkin on tuttuja edellisestä pelistä. Avattavaa sisältöä ja haasteita on jälleen huikea määrä, joka yhdessä nopeatempoisen ja hauskan peruspelattavuuden kanssa takaa ajanvietettä hamaan tulevaisuuteen saakka.
Tappoputkista saatavat palkinnot ovat ehkä moninpelin ristiriitaisin osuus, sillä valmiiksi menestyvä pelaaja saa käyttöönsä toinen toistaan tuhovoimaisempia tuliaseita, kuten ajatuksena huvittava yhden sotilaan kontrolloima taktinen ydinohjus. Toisaalta palkinnot eivät kuitenkaan tunnu rikkovan pelin tasapainoa, sillä kovimmat pommit vaativat myös paljon työtä. Tällä kertaa myös toistuvista epäonnistumisista saa pelillistä etua, ja esimerkiksi
Modern Warfaren vihatuin etu, kuoleman yhteydessä kranaatin pudottava Martyrdom, on nyt hauskasti käytettävissä vain ankaran häviämisen seurauksena. Pc-version pelaajamäärä on rajoitettu konsoliversioiden tapaan 18 nurmiporaan (ja tämäkin vain Ground War -pelimuodossa), joka on toisaalta nykyisiä karttoja ajatellen varsin riittävä määrä.
Monta alustaa, yksi peli
 |
| Efekteissä ei säästellä, vaan räjähdykset ja osumat vetävät kylmästi vintin sekaisin. |
Peli sai julkaisunsa alla roppakaupalla kuraa niskaan peliyhteisöltä kehittäjien ilmoitettua
Modern Warfare 2 tulevan markkinoille ilman pelille omistettujen palvelinten tukea, komentokonsolia ja muutamia muita pc-pelaamisessa itsestäänselvyytenä pidettyjä toimintoja. Käytännössä tämä tarkoitti pc-pelaajienkin asettamista konsolipeleistä tuttuun peliseuranhakumuottiin uutukaisen yhteydessä lanseeratun IWnetin muodossa. Pelien hakemista yksinkertaistava palvelu on toki positiivinen lisä, mutta on pakko ihmetellä perinteisen palvelinmallin karsimista kokonaan, varsinkin, kun aiemmat pc-pelit ovat osoittaneet, että molempien toimintamallien rinnakkaiselo on mahdollista. Oli ajatuksena sitten pc-version tasapäistäminen konsolien kanssa tai piratismin ja huijaamisen rajoittaminen, on ratkaisu pienimuotoinen pyllistys vanhan liiton pc-piirejä kohtaan. Peruspelaajaa palvelinpyörittelyn puute ei hätkäyttäne erityisemmin, vaikka ratkaisu on kehno verkkoviiveen minimoinnin ja klaanipelaajien kannalta.
 |
| Tarinassa venäläiset nationalistit kiihkoilevat jenkkien pööpöillessä ympäri maailmaa. |
Pitkän linjan pc-pelaajanakin on myönnettävä matsinhakujärjestelmän toimivan nopeasti ja kivuttomasti, eikä viivettä tuntunut ilmenevän testisessioiden aikana. Komentokonsolin puuttuminen taas tarkoittaa lähinnä pelin ominaisuuksien säätämisen minimointia, mutta jälleen puute koskettanee aika marginaalista osaa pelaajista. Varjopuolien listalle voi käytännössä lisätä myös fanimuunnelmien tekemisen, yhden merkittävimmistä pc-pelaamisen ympärille rakentuneista ilmiöistä, estymisen. Käytännössä pc-versio on jaetun ruudun kaksinpelin puuttumista lukuun ottamatta identtinen konsolisisarustensa kanssa, ja peli onkin yksi parhaista räiskinnöistä pitkään aikaan. Siksi onkin sääli, että Infinity Ward päätti vieraannuttaa ainakin osan pc-pelaajista ominaisuuksien karsimisella. Kehittäjien on varmasti vaikea ohittaa kritiikkiä, mutta kyseessä taitaa olla yksi markkinoiden konsolikeskeistymisen mukanaan tuomista väistämättömistä lieveilmiöistä.
Jukka Moilanen... ei osaa päättää konsoli- ja pc-versioiden välillä, koska ne ovat niin samanlaisia.
