Kolmas Harkovan (eng. Kharkov) taistelu oli yksi viimeisistä saksalaisten suurista voitoista itärintamalla toisessa maailmansodassa. Stalingradin motin purkautumisen jälkeen taistelemaan vapautuneet puna-armeijan joukot valtasivat Ukrainan alueella sijaitsevan Harkovan takaisin helmikuussa 1943. Pitkittynyt hyökkäysvaihe johti kuitenkin neuvostojoukkojen harvenemiseen, jolloin vastassa ollut
von Mansteinin armeijaryhmä aloitti viivytystaisteluiden jälkeisen vastahyökkäyksen. Huolimatta myös saksalaisten alimiehityksestä, puna-armeijan panssarikärki saatiin murrettua Harkovan eteläpuolella, ja maaliskuussa 1943 SS-eliittijoukot valtasivat kaupungin. Lähes viisinkertaisella miesvahvuudella taisteluihin lähtenyt Neuvostoliitto kärsi 70 000 sotilaan tappiot, eivätkä saksalaisetkaan selvinneet verisistä asutuskeskustaisteluista helpolla, pahimmissa paikoissa olleen SS-panssariarmeijakunnan menetettyä lähes puolet taisteluvahvuudestaan.
Ukrainalaisen sotapeleihin erikoistuneen Graviteam-studion
Kharkov 1943 on itse asiassa studion kolmas Harkova-aiheinen julkaisu. Kolmanteen rymistelyyn tutustutaan viiden parin viikon jaksolle ajoittuvan operaation verran, ja komentamaan päästään tietysti molempien osapuolten joukkoja. Peli jakautuu tosiaikaiseen komppaniatason taktiseen simulaatioon ja vuoropohjaiseen operaatiovaiheeseen, jossa joukkoja siirrellään ja vahvistetaan. Voitaisiin oikeastaan sanoa, että operaatiokartalla päätetään, millä alueella mitkäkin joukot taistelevat. Termistönviilauksena sanottakoon vielä, ettei
Kharkov 1943 ole strategiapeli, vaan pelaaja hoitaa operatiivista ja taktista suunnittelua ja toteutusta pelin antamien tavoitteiden puitteissa.
Valikkohelvettiin ja takaisin
 |
| Panssarinparkkeerauksen alkeet, osa 1. |
Kharkovin pariin astuttaessa pelin tuotantoarvot iskevät silmille kuin märkä rätti. Pelkkä raha ei takaa laatua, mutta pelin valikkoja selattaessa on hieman turhankin selvää, etteivät pienen itäeurooppalaisen studion puitteet ehkä ole suurempien tuottajien tasolla. Epäselvien kuvioiden täyttämät valikot ovat myrkkyä käyttömukavuudelle, eikä osa toiminnoista, kuten pelin käynnistäminen ikkunassa, toimi ollenkaan. Operaatiokartalla on välillä vaikeaa hahmottaa, mitä on tapahtumassa, ja taisteluiden aikana on alussa pakko pitää manuaalia auki vain eri nippeleiden tarkoituksen ymmärtämiseksi. Lisäksi osa toiminnoista ei anna oikeastaan minkäänlaista palautetta, joten paikoin on mahdotonta tietää, menikö käsky ollenkaan perille.
Pääosa pelistä kuluu taktisissa taisteluissa, jotka on toteutettu hieman vanhahtavalla 3d-grafiikkamoottorilla. Selkeät ulkoasun puutteet tuskin vaivaavat pelin kohderyhmää, sillä karuudessaankin pelimoottori soveltuu hyvin taisteluiden mallintamiseen. Hiirivetoinen ohjaustapa toimii periaatteessa sukkelasti, mutta tarkempien käskyjen jakamiseen tarkoitettujen painikkeiden ulkoa opettelu vaatii aikaa. Joukot asetetaan paikoilleen ennen jokaista taistelua, mikä on hieman ristiriidassa pelin realismipyrkimysten kanssa. Komentaminen on suhteellisen virtaviivaista, ja valtaosa käskyistä on lähinnä "mene tänne, ammu tuonne" -tyylisiä. Tärkeimmät erikoistoiminnot lienevät tulisektorien ja muodostelmavälien määrittäminen, mutta tarkemmat yksikkökohtaiset käskyt loistavat poissaolollaan, eikä peli tunne esimerkiksi miinoitteita lainkaan.
Taktikoimalla voittoon
 |
| Lähikuvat paljastavat mukavia yksityiskohtia. |
Taktinen kartta on aluksi melko hämmentävän näköinen kokoelma yksikkömerkkejä, erivärisiä ympyröitä ja viivoja. Toimintaa on jokseenkin hankalaa johtaa, kun ei tiedä, mitä ihmettä taistelukentällä tapahtuu. Manuaalin plärääminen paljastaa lisätietoa eri merkkien merkityksestä, mutta todellisuudessa iso osa ruudulla näkyvästä tiedosta on pelaajalle merkityksetöntä, ja kuvioiden funktioksi jää lähinnä joukkojen sijainnin osoittaminen. Pelissä menestyminen vaatii kiitettävästi taktista otetta eikä pelkkä kalustoylivoima takaa kuin paremman lähtökohdan taisteluun.
Varsinainen taistelu on pääosin viihdyttävää seurattavaa. Sotimisen tuntu on korkealla, kun oma pääjoukko kohtaa vihollisen puolustusmuurin konepistoolien säksättäessä tykinjylinän seassa. Grafiikkamoottorin puutteista huolimatta taistelut näyttävät hyvältä ja aitojen taistelukenttien mukaan mallinnetut talviset pelialueet tuntuvat uskottavan oloisilta tiheine metsineen. Tapahtumat eivät aina kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua, ja rennon letkeästi taistelun keskellä kävelevä sotilas näyttää hieman hölmöltä. Taistelun äänet ovat asiaankuuluvan laadukkaita, mutta ajoittain tuntuu, että pelin taustamusiikki kuuluisi jonnekin muualle kuin taistelukentälle.
 |
| Operaatiokartan tapahtumien seuraaminen on välillä vaivalloista. |
Peli sisältää myös jonkin verran taustatietoa sotahistorian ystäville. Operaatioiden yhteydessä pelaajalle annetaan tiivistetty paketti tosielämän taisteluista, ja tekijöiden väittämän mukaan peli onkin toteutettu pitkälti taisteluista kerättyjen tietojen perusteella. Tarjolla on myös mahdollisuus tutustua osapuolten käyttämään kalustoon 3d-mallien kanssa. Ajoneuvoista on saatavilla numerotietoa myös panssaroinnista, jota pelissä käytetään ballistiikan mallinnuksen apuna. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että tässä ei osuta aivan kohdalleen, kun saksalainen puolitelavaunu saattaa ottaa vastaan kymmeniä suoria panssaritorjuntatykin osumia.
Tekoäly ailahtelee
 |
| Pelin kuviot eivät aina ole itsestään selviä. |
Suurimmat pelilliset ongelmat menevät tekoälyn piikkiin. Varsinkin neuvostojoukkojen puolustustaistelut ovat välillä todella turhauttavia saksalaisten panssarien jyristellessä siellä jossain. Odottelussa on toki sitä puolustautumisen jännitystä, mutta pelimies voi käydä paikantamassa viholliset telaketjujen kirskunnan perusteella, vaikka nämä olisivatkin kilometrien päässä omista linjoista. Pahimmillaan vihollisen hyökkäystä joutuu odottelemaan taisteluiden aikarajan loppumiseen saakka, ellei sitten halua käydä houkuttelemassa vihollista hyökkäämään esimerkiksi jalkaväkipartion avulla.
Kharkov 1943:n pelastajaksi ei tule edes moninpeli, sillä moista luksusta peli ei sisällä. Lisäksi panssarikuskit vaikuttavat nauttineen reilun tujauksen miestä väkevämpää. Reitinhaku tuottaa joskus ylitsepääsemättömiä ongelmia, varsinkin useampaa vaunua käskettäessä, sillä nämä saattavat jäädä kolistelemaan vaunujaan toisiaan vasten vaikka lopputaistelun ajaksi, ellei pelaaja puutu tilanteeseen, eikä taistelua helpota myöskään vaunujen tapa ryhmittyä häröpalloksi määränpäässä. Saksalaisten panssarijoukkojen uskottavuus joutui myös pahasti koetukselle erään kuskin pyöräytettyä vaununsa varsin epäergonomiseen asentoon toista panssaria vasten.
Achtung Panzer: Kharkov 1943 on vaikea tapaus. Alun kangertelut ja valikon sekamelskat ohitettuaan pelin suhteellisen yksinkertainen komentojärjestelmä alkaa viehättää, vaikka realismi kärsiikin rajallisten mahdollisuuksien vuoksi. Kun homma sujuu ja panssarit eivät pyöri katollaan, sen kanssa viettää mielellään tunnin jos toisenkin. Joskus kaikki vaan menee reisille ja peli-ilo katkeaa alkuunsa turhauttavien ongelmien takia. Välillä taas on vaikeaa päättää, kummalle puolelle pelin kanssa kallistuu.
Jukka Moilanen ...löysi sisäisen taktikkonsa Harkovasta.
