Pelitalo Acclaimin PS2-julkaisujen alkutaival ei ole ollut kehuttava. Super Bust-A-Move, RC Revenge Pro ja All-Star Baseball 2002 ovat kaikki olleet korkeintaan keskinkertaisia pelikokemuksia ja loputkin markkinoille tuodut nimikkeet ovat olleet nopeasti unohdettavia viritelmiä. Luulisi, että Acclaimilla ei olisi varaa epäonnistua, mutta valitettavasti Paris-Dakar Rally jatkaa samaa pelitalon tuskantuoksuista tarjontaa.
Joka vuosi hurjapäinen rallikansa matkaa kohti Afrikkaa tavoitteena selvitä edes hengissä 7000 mailin pituisesta hiekkaisesta taipaleesta läpi pikimustan ja salaperäisen mantereen. Autiomaiden kuumuudessa testataan sekä ihmisten, että ajoneuvojen kestävyyttä ääriolosuhteissa. Rallikuskit kerta toisensa jälkeen hehkuttavat rallia todellisena titaanien tuskaisena taisteluna ja sitä se varmasti onkin.
Teoriassa kaikki pitäisi olla siis kohdallaan. Rallipelit myyvät aina ja vauhdikkaiden kulkuneuvojen yhdistäminen Afrikan salaperäisiin savanneihin kuulostaa periaatteessa hyvältä idealta. Vauhtia, mutaa, hikeä ja hiekkaa. Paris-Dakar tarjoaa kaikkea tätä ja paljon muuta, mutta liian paljon jää puuttumaan.
Afrikka, sarvi-huonojen maa
Afrikka mantereena on vähemmän ollut rallipelien näyttämönä. Acclaim tuhlasi arvatenkin aimo läjän kahisevaa hiekkarallin viralliseen lisenssiin, mutta rahaa olisi voinut käyttää myös itse pelin toteutukseen. Lisenssi on hankittu myös 24 viralliseen autoon ja moottoripyörään. Valikoima onkin suhteellisen laaja, mutta määrä on täysin yhdentekevä, koska kaikki kulkuneuvot käyttäytyvät yhtä ontuvasti.
 |
| Auto lähtee käsistä vaikka edessä on pelkkää suoraa. |
Kulkuneuvon hallinta, olipa kyseessä sitten auto tai moottoripyörä on sanalla sanoen naurettavaa. Kaikki realistisuus on heitetty ikkunasta parkkipaikalle ja jäljelle jäänyt lopputulos tuskastuttaa jo ensimmäisen peliminuutin jälkeen. Auton asetuksilla tai alustalla ei tunnu olevan mitään merkitystä, eikä helpotusta tuskaiseen kulkuun ilmesty mistään. Pieni hipaisu tattiin vie penkan puolelle eikä hiekkakirppu pysy hallussa edes nuolinäppäimistä. Ei ole synti hakea arcademaisuutta ja yksinkertaista vauhdin hurmaa, mutta on syntiä tehdä pelaamisesta näin tuskallista.
Vaikka virallisesti ralli lähtee liikkeelle Euroopan sydämestä Pariisista, niin Paris-Dakar Rally keskittyy vain rallin Afrikan mantereen puoleiseen osaan. Pikataipaleet, joita on kaikkiaan 12 kappaletta ovat 25 kilometriä pitkiä. Kukin pikataipale koostuu useasta erikoiskokeesta, joten ajettavaa riittää. Monilla erikoiskokeilla on lisäksi useita risteyksiä, joten saman pätkän voi ajella useita eri reittivaihtoehtoja käyttäen.
Yksi pelin parhaita puolia on kulkuneuvojen vahinkomallinnus. Tuulilasiin osunut kivenmurikka rikkoo etusuojan pirstaleiksi. Näkyvyys heikkenee Sirokkotuulien piestessä rallikaksikkoa, mutta ajettavuuteen vahingot eivät vaikuta puoleen tai toiseen. Vahingot on korjattava seuraavalla huoltopaikalla, jos tarvetta tuulilasille on. Kivet ja puista tippuneet oksat pistävät jousituksen ja akselit koetukselle ja matka saattaa hidastua kummasti taka-akselin jäädessä matkan varrelle. Samoin virittelyä tarvitsee myös kuski, jota täytyy tankata pitkällä matkalla ruoka- ja juoma-annoksin.
Ulosajo
Kulkuneuvokseen voi valita joko moottoripyörän, off-road-auton tai mönkijän. Jokaisessa ajoneuvoluokassa on useita vaihtoehtoehtoja valittavana kulkuneuvon värityksen ja ominaisuuksien suhteen. Moottoripyörä on luonnollisesti vikkelin, mutta vaikein hallita. Auto ja mönkijä ovat ajettavuudeltaan saman tyylisiä, mutta mönkijä ei pyörähtää ympäri helpommin eikä ole niin kestävä kuin autot. Kukin valitsee mieleisensä ajopelin, mutta vehkeen hallinta on yhtä mahdotonta valinnasta riippumatta.
 |
| Mutka tulossa. Ulos mennään vaikka mitä tekisi. |
Matkan varrella maisemat vaihtuvat aina kuivasta Pohjois-Afrikasta Tarzanin kotiseutuihin, mutta kauniit maisemat eivät paljoa pelasta. Taustat ovat yhdentekeviä eikä kovassa vauhdissa maisemia ehdi muutenkaan tuijotella, koska keskittyminen täytyy pitää auton hallinnassa. Erikoiskokeiden välillä katseltavat videopätkät aidosta rallista on mukavaa hermolepoa tuskaiselle pelaamiselle.
Grafiikkavirheisiin sanan mukaisesti törmää tuon tuostakin. Savannilla kasvavat pusikot ovat pikselimössöä, josta läpiajon jälkeen on turha yrittää löytää omaa ajoneuvoansa. Visuaalinen ilme on kokonaisuudessaan ruma, eikä rataa tahdo erottaa ympäristöstä millään. Ja mikäli kulku ajautuu tien viereen, niin kuin harmittavan usein käy, matka hidastuu lyhyelläkin ruohikolla etananvauhdiksi ja maalissa kello kääntyy aivan liikaa plussan puolelle. Musiikki sen sijaan on tunnelmaan sopivaa bongorumpujen kuminaa, jonka tasainen rytmi vauhdittaa mukavasti matkaa. Kulkuneuvojen pöristely on ärsyttävää narinaa, mutta ei silti häiritse pelikokemusta. Liikaa.
Paris-Dakarissa pärjääminen vaatii taitoa, reaktioita ja hermoja. Paljon hermoja. Kokonaisuudessa jää kaikki ikään kuin puolitiehen, eikä peli jaksa viihdyttää edes kokonaista iltaa. Moodeja on muutama aikaa vastaan taistelusta koko ralliin, mutta mikään versio ei jaksa viehättää.
 |
| Valittava on useita eri kulkuneuvoja. |
Auton hallinnan mahdottomuus ärsyttää eniten, koska lopputuloksessa ei ole realistisuuden häivääkään. Tunnelma on yritetty pitää arcademaisen nopeana ja viihdyttävä, mutta pieleen on menty ainakin Afrikan mantereen verran. On kunnianhimoinen tehtävä yrittää toteuttaa kolmen täysin erilaisen kulkuneuvon ajotuntuma, mutta se on osoittautunut mahdottomaksi ainakin Acclaimille. Rallipelejä on markkinoilla paljon, mutta lähes kaikki niistä voittavat tämän pikataipaleen vaikka kävellen.
Klaus MT HolmPeliplaneetta.net
