Pelityyppi: Seikkailu- ja roolipelit
Julkaisija/kehittäjä: Ubi Soft
Kotisivut: http://www.myst3.com
Laitteistovaatimukset: PII 233 MHz, 64Mt muistia
Testattu: Athlon 500 MHz, 196 Mt muistia, Matrox G400
Arvosteluversio: Myyntiversio

Klikkaa ja tarkista tämän pelin hinta Vertaa.fi:ssä!

Myst III - Exile on peli jossa ratkotaan arvoituksia. Myst-pelien historia ulottuu noin vuoteen -93, jolloin julkaistiin ensimmäinen Myst ja se on ollut pelisarjana yksi kaikkien aikojen myydyimpiä pelejä. Mielenkiintoinen, ongelmien ratkomiseen keskittynyt tyyli on houkutellut pelaajiksi monia sellaisiakin jotka eivät muuten peleistä perusta. Pelit soveltuvatkin hyvin kaikille jotka pitävät pienten arvoitusten ratkomisesta. Pelissä ei voi kuolla eikä tehdä tahattomasti mitään sellaista, joka estäisi etenemisen kokonaan, ja näin ongelmiin voikin etsiä ratkaisuja rauhassa ja kiirehtimättä, omalla tahdilla.

Tunnelma on hyvin mystinen.

Myst III jatkaa juonellisesti samaa sarjaa aiempien sarjan pelien kanssa. Pelin pahis (Brad Douriffin näyttelemä henkilö) on syvästi katkeroitunut kotinsa tuhoamisesta ja haluaa kostaa Atrukselle (pelin hyvä jätkä) tämän poikien aiheuttamat vääryydet. Tilaisuus kostoon tulee kun Atrus ja hänen vaimonsa Catherine ovat ottaneet yhteyttä D'ninin heimoon. Heimon oppien avulla Atrus pystyy kirjoittamaan taianomaisia kirjoja, joiden avulla liikkuminen maailmasta toiseen on mahdollista. Atruksen tavoitteena on saada D'ninin heimo jälleen kukoistamaan kuten ennen. Valitettavasti kuitenkin "pahis" onnistuu kaappaamaan taikakirjan ja pelaajan tehtäväksi jää hankkia kirja takaisin pahiksen asettamia arvoituksia ratkoen. Peli jakautuu tapahtumiltaan viiteen eri paikkaan, jotka on kuitenkin juonellisesti nidottu yhdeksi kokonaisuudeksi.



Liikkuminen pelissä hoidetaan hiirellä sohimalla ja käyttöliittymä onkin äärettömän yksinkertainen. Kaikki jotka ovat joskus käyttäneet hiirtä, osaavat liikkua Mystin maailmassa - hiiren napeistakin tarvitsee vain vasenta. Pelimaailmassa liikutaan ennaltamäärätyistä kohdista toisiin hiiren kursorilla osoittamalla, ja myös kaikki toiminta tapahtuu hiirellä sopivaan paikkaa ruutua töksäyttämällä.

Laitteiden toimintaa on usein havainnollistettu pienoismallein.

Vaikka pelin toiminta on periaatteeltaan yksinkertainen eikä vaadi opettelua, ei se tarkoita sitä että peli olisi muuten helppo. Tässä pelissä pitää todellakin käyttää aivojaan jos aikoo päästä eteenpäin. Ratkaisut pulmiin eivät välttämättä ole välittömästi keksittävissä, vaan yleensä pelialueella pitää liikkua paikasta toiseen ja etsiä vinkkejä ongelmien ratkaisemiseksi. Pelin ongelmat eivät kuitenkaan ole mitään suurta matemaattista lahjakkuutta tms. vaativia, vaan kaikista niistä selviää lähinnä hyvällä asioiden päättelykyvyllä ja taidolla soveltaa aiemmin nähtyä.



Kaikella johon voi pelissä vaikuttaa on yleensä merkitystä, joten kirjaimellisesti tökkimällä ja kokeilemalla kaikkea mikä liikkuu pääse pelissä pitkälle. Kun jokin, esim. napin painaminen aiheuttaa jonkin tietyn tapahtuman, pitää vain keksiä miten toimintaa voisi käyttää hyväkseen ongelmia ratkottaessa. Säädeltävät kohteet eivät yleensä anna mitään palautetta ennenkuin ne on säädetty oikein ja lopputuloksen huomaa yleensä vasta kun kaikki on kunnossa. Aivan kaikki Mystin ongelmat eivät valitettavasti ole täysin loogisesti tehtyjä ja välillä ratkaisut ovat hieman ennalta-arvaamattomia ja suoraan sanottuna outoja.

Mitähän tässäkin pitää oikein säätää?

Pelin voi läpäistä intensiivisesti pelaamalla muutamassa päivässä, tai ei välttämättä koskaan. Joihinkin tehtäviin saattaa jäädä jumiin jos ei vain yksinkertaisesti löydä ongelmaan oikeaa ratkaisua. Pelialueella haahuilu ilman tulosta saattaa helposti aiheuttaa turhautumista ja lannistaa pitkäjänteisemmänkin pelaajan. Jos johonkin ongelmaan ei keksi ratkaisua niin silloin sitä ei keksi, apua ei oikein helposti mistään saa. Kuten muissakin älypeleissä, monesti parhaiten auttaakin että täydelliseen umpikujaan tultuaan pitää pienen tauon pelistä ja seuraavalla kerralla ratkaisun pulmaan keksii yleensä helposti.



Grafiikka on kaunista ja koska liikkuminen tapahtuu ennaltamäärätystä pisteestä toiseen, on grafiikan yksityiskohtiin todella voitu panostaa ilman vaaraa pelin toiminnan turhasta raskauttamisesta. Maisemat ovatkin täynnä pieniä yksityiskohtia ja ovat yleisesti ottaen hyvin uskottavan realistisia. Huomaa että pelin graafisen ilmeen viimeistelyyn on todella panostettu aikaa ja vaivaa. Paikallaan ollessaan voi katsella ympäriinsä pallomaisesti mihin tahansa suuntaan täydet 360 astetta. Vähän aikaa ympäri pyöriteltyään saattaa alkaa ihan oikeasti huimaamaan, niin hyvin pelimailmaan imeytyy.

Pykälä kerrallaan liikkumisella on myös varjopuolensa. Pelissä ollaan usein hieman eksyksissä suunnista ja näkymä seuraavasta pisteestä katsottuna voi näyttää täysin erilaisilta kuin edellisestä pisteestä tarkasteltuna olisi voinut olettaa. Myös kohta jossa pelaaja "seisoo" voi olla hieman sivussa siitä mihin olisi halunnut mennä. Lisäksi kulkusuuntien hahmottaminen voi olla vaikeaa ja aiemmin takana ollut kohde onkin aivan huomaamattaan siirtynyt eteen, siirryttäessä muutaman pykälän johonkin suuntaan.

Saarella ei tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi.

Äänet ovat pelissä myös hyvin ratkaisevassa asemassa. Jotkin arvoitukset suorastaan vaativat kuuntelemaan pelialueen erilaisia äännähdyksiä ja miettimään miten ääniä voisi mahdollisesti käyttää hyväkseen. Tunnelma on hyvin kolmiulotteinen ja katseltaessa eri suuntiin äänet myös kuulostavat tulevan sieltä mistä pitääkin. Myös taustamusiikki on hienosti tunnelmaan sopiva ja vaihtelee paikoista riippuen. Tunnelma on muutenkin pelissä hyvin mukaansa tempaava ja peliin uppoutuu huomaamattaan tuntikausiksi.

Pelissä henkilöt ovat oikeita näyttelijöitä.

Ihmiset pelissä ovat aitoja näyttelijöitä ja on melkoisen mielenkiintoinen kokemus kun ensi kertaa katselee 360 astetta ympärilleen jonkun aidosti ihmisen näköisen hahmon liikkuessa ja selittäessä vierellä. Oikeiden ihmisten lisäksi pelialueella vilistää muutamia sympaattisia pikku elukoita. Kuten olettaa saattaakin ei tälläinen paljon animaatiota ja kauniita maisemia sisältävä paketti mahdu ihan pieneen tilaan. Pelipakettiin kuuluu neljä cd-levyä ja täysasennuksessa vaatii reilut kaksi gigatavua kovalevytilaa. Pitkähkö pelin asennus palkitaan kuitenkin hienosti alusta loppuun toimivalla pelillä, ja pelaaminen onkin kaikin puolin sujuvaa ja ongelmatonta.



Pelin aikana pelaajalle näytetään vinkkejä siitä kuinka asiat ja esineet voivat toimia. Kehitys pelissä ei siis tapahdu kehittämällä hahmoa paremmaksi vaan muutos on hiirtä liikuttelevan pelaajan omaa kehittymistä. Aiemmin nähtyjä ja opittuja asioita pitää vain soveltaa uusiin tilanteisiin. Mitä pidemmälle pelaa, sitä helpommin keksii ratkaisut uusiin ongelmiin. Tälläiset oikeasti pelaajan päättelykykyä kehittävät pelit ovat tänä päivänä melko harvinaisia.

Myst III:n kaikkein suurinta antia onkin juuri ongelmien ratkaisemisesta tullut onnistumisen tunne. Tehtävän ratkaisu palkitaan yleensä juonta eteenpäin vievällä animaatiolla. Pelin toiminnallinen yksinkertaisuus on valitettavasti myös Mystin heikko puoli. Yksinkertaisuuden takia ei ongelmien ratkaisuun ole juuri vaihtoehtoisia tapoja ja tämä lyhentää ratkaisevasti pelin elinikää. Kun pelin jonkin ongelman on kerran ratkaissut ei siitä ole enää haastetta uudelleen pelattaessa. Toisella pelikerralla Myst muuttuukin tylsäksi paikasta toiseen haahuiluksi, edes muutama erilainen loppuratkaisu ei jaksa asiassa ilahduttaa. Jos haluaisi saada parhaimman nautinnon uudelleen pelatessa, täytyisi kaikki pelin ongelmien ratkaisut unohtaa täysin ennen uutta pelikertaa. Kerrankin täydellisestä muistinmenetyksestä olisi hyötyä ;)



Aiempia Mystejä pelanneille peli on aivan must-kokemus ja niille jotka pelin maailmaan vasta nyt tutustuvat voi suositella tutustumista myös pelisarjan aiempiin osiin. Myst 3 ei varsinaisesti tarjoa mitään mullistavan uutta pelisarjan aiempiin osiin verrattuna, mutta tarjoaa tuttuun tapaan hyvin mukaansa tempaavan pelin, joka liimaa pelaajan helposti aivojumppaamaan koneen ääreen moneksi tunniksi. Verkkaisen tahtinsa takia peli sopii erinomaisesti myös vanhemmille pelaajille, mutta helpon käyttöliittymän ja väkivallattomuuden ansiosta myös älynystyröitä omaaville nuorille pelaajille. Kokemuksena Myst III - Exile on erittäin virkistävä ja erottuu erilaisuudellaan edukseen toimintaräiskintöjen massasta.

Ilkka Kuusela
Peliplaneetta.net



Myst on pelisarjana aika harvinaislaatuinen, ja siitä lienee syytä antaa toinen mielipide vähän vähemmän näistä puzzle-seikkailuista pitävältä. Perinteistä seikkailua odottavalta palaa varmasti hihat pelin päämäärättömään ja lineaariseen huuhailuun ja epäloogisiin puzzleihin. Varsinkin harvemmin tietokoneella pelaavat (pelisarjan ensimmäinen osa möi aivan rutosti, mutta silti sitä löytyy lähinnä niiden hyllyistä joiden normipelityyli on viisi minuuttia Minesweeperiä päivässä) toisaalta löytävät Mystin yksinkertaisuudesta ja graafisesta koreudesta paljon sisältöä. Mikäli peliä on mahdollista testata kaupassa, se kannattaa tehdä ennenkuin sijoittaa rahojaan peliin jonka saattaa ihan yhtä hyvin kirota kymmenenteen helvettiin kuin ylistää taivaisiin.

Tapio Berschewsky
Peliplaneetta.net