On taas se aika vuodesta, kun EA Sportsilta ilmestyy uusi NHL-jääkiekkopeli ja jokasyksyinen ihastus-vihastus -rumba on jälleen ajankohtainen. Ensin kuolataan sieltä täältä ilmestyvistä kuvakaappauksista aina vain komistuvia grafiikoita, lasketaan päiviä julkaisuun, ihmetellään uusien ominaisuuksien määrää ja tarpeellisuutta sekä kisataan joukolla siitä, tuleeko tästä versiosta nyt sitten parempi kuin siitä viimevuotisesta… ja lopulta, ennemmin tai myöhemmin, monet pettyvät pahasti.
Tilanne on vuodesta toiseen täsmälleen ennallaan. Graafiset parannukset ja kivat pikku-uudistukset tuntuvat aluksi mukavilta ja saavat pelin tuntumaan tuoreelta, mutta muutaman kymmenen matsin jälkeen viimeistään huomaa, että se sama läpeensä mätä pelirunkohan se siellä vieläkin NHL:ää pyörittää makeasta kermavaahtokuorrutuksesta huolimatta. Tämän vuoden versio ei tee poikkeusta säännöstä, vaikka tarjoaakin enemmän uudistuksia kuin parin viimevuoden versiot.
”Parannuksia” ja parannuksia
 |
| Keräilykortit painivat sarjassa turhat uudistukset. |
Markkinoinnin EA kyllä osaa, sillä sama tuote myydään hiukan jalostettuna vuodesta toiseen uudelleen ja uudelleen jääkiekkoa janoaville pelaajille. Tällä kertaa pelaajien rahoja haalitaan nipulla ”mahtavia” uudistuksia kuten läpiajokamera, game story, maalivahtien mukautuva tekoäly, manuaalinen harhautus, vippisyöttö ja eräänlaiset keräilykortit, joita haalittuaan pelaaja voi halutessaan parantaa omia pelaajiaan, haitata vastustajiaan sekä avata peliin uusia tuuletuksia ja huijausmahdollisuuksia.
Itse pelimekaniikkaan ei pahemmin ole koskettu, vaan homma pelaa hyvin pitkälti 2001:n malliin. Kiekon fysiikkaa ja törmäysrutiineita on sentään viilattu parempaan suuntaan, ja nyt maalivahdilta pompahtavat rebounditkin tulevat jo jotenkin järkeviin suuntiin. Toinen runkokoodiin tehty iso muutos on mailankäsittelytaidon huomioiminen (vihdoinkin!). Surkeat pelaajat menettävät nyt kiekon helpommin kuin esimerkiksi Jagrin tapaiset taiturit. Seurauksena pitkään kaivattuja irtokiekkoja ja laitakahinoita tulee hieman aikaisempaa enemmän.
Kamerakikkailua ja tilanteiden kertausta
 |
| Läpiajokamera kuulostaa hyvältä - mutta ei toimi. |
Uudistuksista läpiajokamera on ehkäpä koko NHL-historian surkein. Kun pelaaja pääsee yksin läpi, siirtyy näkövinkkeli yllättäen ja mahdollisimman häiritsevästi virtuaaliselänteen (tai molarin, hyökkäyssuunnasta riippuen) kuupan taakse, kuva hämärtyy sinisävyiseksi ja äänet hiljentyvät niin, että ainoastaan ihmeen tutunoloinen sydämen syke kantautuu pelaajan korviin. Samanlaisia pelin sujuvuuden ja rytmin täysin tuhoavia hidastuksia ja ihmeellisiä kamerakulmia saa tuijotella jokaisen vähänkin onnistuneemman niitin tai torjunnan yhteydessä.
Pressitiedotteessa hyvältä kuulostava ”game story” -ominaisuus ei taas ole mitään sen kummempaa, kuin pelikatkoilla päälle pyörähtävä pätkä, jossa näytetään aikaisemmin tapahtuneita tilanteita, torjuntoja ja maaleja. Samalla selostaja ja kommentaattori höpisevät muutaman asiaan liittymättömän mukahauskan lauseen. Näitä sentään jaksaa katsella muutaman ottelun verran, toisin kuin edellä mainittuja kamerakikkailuja, jotka luojan kiitos saa sentään pois päältä.
Pistetään kiekko maaliin
Etukäteen hyvältä kuulostaneesta maalivahtien mukautuvasta tekoälystä en oikein osaa sanoa mitään, sillä ainakin minusta reppu heilahtaa aika tavalla samaan malliin kuin ennenkin. Mitään pomminvarmoja maalipaikkoja ei kuitenkaan ole löytynyt ja moket tilkitsevät veräjän nyt melko lahjakkaasti. Omasta päästä vipatut purkukiekot tuntuvat tosin olevan välillä ylivoimaisia torjuttavia. Tällä kertaa maalinteossa eniten ärsyttääkin lähes täydellinen sattumanvaraisuus millä ne laatat sinne pömpeliin menevät. Hyvä asiahan se on, että maalin voi hyökkäysalueella tehdä periaatteessa mistä vain, mutta kun viivalta uppoaa kymmenen kertaa useammin kuin parhaasta maalintekosektorista, niin kyllä jossain on vikaa. Tästä seuraakin, että hyökkääminen on pahimmillaan summittaista kiekon räiskimistä paikasta kuin paikasta ”kyllä se sinne menee kun tarpeeksi vetelee” -asenteella.
 |
| Ei taas... edeltäjänsä tapaan vedot uppoavat längistä maalivahdin torjuessa täysin väärin. |
One-timerit jäävät maalivahdin hanskaan huomattavasti suuremmalla prosentilla kuin ennen, puolustus kerää paluukiekot, eikä edellisen osan molareiden ärsyttävää persiilleen tippumistakaan tapahdu läheskään niin usein, joten parhaiksi maalintekotavoiksi jäävätkin kunnon tuliset lämärit (jotka uppoavat lähes poikkeuksetta ylänurkkiin tai tuttuun tapaan väärän torjunnan seurauksena avoimista längistä) ja läpiajot. Maalivahtien animaatio on vieläkin pirun kankeaa, staattista ja tylsän näköistä. Muutama uusi venytys toki on, mutta kokonaisuutena tässä olisi edelleen hurjasti parannettavaa.
Manuaalinen harhautus ja vippisyötöt ovat yksinkertaisuudessaan uuden osan parhaita parannuksia, ja tuovat peliin ainakin hieman uutta verta. Manuaalikikkailu tapahtuu pitämällä harhautusnamiska pohjassa, jonka jälkeen suuntaohjaimesta liikutetaan pelaajan sijasta mailaa. Läpiajot ovat paljon mielenkiintoisempia ja näyttävämpiä kunhan sisäistää NHL 2002:n uuden harhautustavan, eikä maalivahdin vienti kahville ole ollut koskaan näin hauskaa. Myös vippisyöttö on liitetty peliin erittäin onnistuneesti. Painamalla syöttönappia hieman tavallista pidempään, pelaaja syöttää kiekon näppärästi vastustajien lapojen ylitse ja näin esimerkiksi kahdella yhtä vastaan -tilanteet onnistuvat aikaisempaa helpommin.
Tekoälyttömyyttä
Joskus kolme - neljä vuotta sitten NHL-pelien ongelmana oli, ettei tietokonevastustaja oikein kyennyt tekemään maaleja, ja lopputulokset olivatkin nopeasti pelaajan hyväksi luokkaa 25 - 0. Hieman myöhemmin EA Sports keksi ainakin omasta mielestään ratkaisun tähän ongelmaan. Kompuutterille annettiin täysin eri säännöt kuin ihmispelaajalle.
 |
| Pakit keräävät pisteitä - sillä siniviivakudit ovat tappavan tehokkaita. |
Tästä lähtien tietokonejoukkueen pelaajat eivät saaneet jäähyjä oikein mistään, nelosketjun surkeat farmivahvistuksetkin taklasivat nimeen ja kokoon katsomatta kaikki ihmispelaajan äijät seinille ja vastustajan vedotkin tuntuivat uppoavan keneltä tahansa, mistä tahansa ja koska tahansa. Samalla pelaaja itse sai ampua useita kymmeniä vetoja yhden maalin saadakseen. Seurauksena oli turhautuminen, huijatuksi tulemisen tunne ja peli-ilon haihtuminen kuin pieru Saharaan. Parina viimevuotena tämä kulminoitui ns. ”floater goaliin”, eli tietokoneen pelaaja purjehti laidasta hyökkäyspään siniviivalle kaatumatta ja kiekkoa menettämättä vaikka puolustus olisi mitä tehnyt ja roiskaisi löysän roikun ylänurkkaan. Maalivahtikin hapuili vain avuttomana hanskallaan ilmaa. Näin matsit pysyivät aina tiukkoina, mutta kun kuuden maalin johtoasemasta häviää parin viimeisen minuutin aikana vain ja ainoastaan sen takia, että tietokone kusettaa, sai pelilevyke kyytiä ja lujaa.
Naamioitua huijaamista
Tilanne on nyt luojan kiitos hieman parempi, mutta kyllä kone latoo vieläkin välillä sellaisella tavalla maaleja että huhhuh. Kusetusta on siis edelleen, mutta nyt huijausmaalit ja tasoituksen antaminen on sentään naamioitu hiukan reilumman näköiseksi, ja siniviivalörppyjäkin tulee vain satunnaisesti. Tällä kertaa tietokone vedättää viimeistelytehojen lisäksi ainakin syöttöjen tarkkuudessa ja pelaajien tasapainossa. Enimmäkseen tietokoneen hyökkäyskuviot ovat ihan toimivia, joskin ehkä liiankin syöttelypainotteisia, ja usein avoimista paikoista syötellään vielä viivalle tai maalin taakse. Tällä saralla kehitys on kuitenkin kulkenut oikeaan suuntaan. Pienin askelein, mutta kuitenkin. Puolustuksesta ei valitettavasti oikein voi sanoa samaa. Äijät joko seisoskelevat paikoillaan tai sitten hötkyilevät porukalla kiekon perässä sellaisella innolla, että maalin edessä on hehtaaritolkulla tilaa. Niinpä hyökätessä saa usein tehdä mitä haluaa, ja ainoastaan yli-inhimillinen maalivahti saa yksin pitää numerot pieninä.
Tietokone osaa voittaa vihdoinkin otteluita, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta ei yleensä ansaitsisi sitä vetojen perusteella. Ihmispelaaja voi helposti pommittaa jopa kaksin-kolminkertaisen vetomäärän ja silti hävitä pelin. Toki näin käy joskus todellisuudessakin, mutta tässä pelissä se on reippaasti enemmän sääntö kuin poikkeus.
Tuttu ulkoasu
 |
| Pelikatkoilla yleisökin on osittain 3D ja näyttää hyvältä. |
Ulkoisesti uusin NHL näyttää lähes identtiseltä viimevuoden versioon nähden, eikä jokavuotista VAU-efektiä pääse syntymään. Pelaajille on tullut muutama uusi animaationpätkä ja ehkä pari polygoniakin lisää. Myös välianimaatiot sekä niissä esiintyvien pelaajien kasvojen ilmehdinnät ovat selvästi kehittyneet. Yleisökin on pelikatkoilla jo osittain 3D:tä, mutta itse pelin aikana se on kuitenkin yhtä littana kuin ennenkin, ja jopa rumemman näköinen hirveine ääriviivoineen kuin viimevuonna. NHL 2001:n ongelma GeForce-näytönohjaimien ja Direct3D:n kanssa on edelleen ainakin osittain läsnä, ja tehoja menee rutkasti haaskuun.
Menut ovat läpikäyneet täydellisen kasvojenkohotuksen, ja täytyy myöntää, että niiden uusi lookki on paras ikinä. Valikoita on järkeistetty ja muutenkin käyttöergonomia on huomattavasti miellyttävämpi kuin ennen. Alkudemo ja ennen matsia tulevat pelin esittelyt ovat tylsiä ja lyhyitä, mutta eipä se paljon haittaa.
Stand-up -selostusta ja poppia
Äänet ovat ainakin suurin piirtein samat kuin ennenkin, mutta jyminää ja ylimääräistä bassoa on sentään karsittu rankalla kädellä. Lopputuloksena on huomattavasti realistisempi ja vähemmän päällekäyvä äänimaailma kuin ennen, vaikka lämäreistä ja taklauksista kuuluukin lähinnä räjähdystä vastaava tömähdys. Myös yleisö tuntuisi olevan hieman dynaamisempi ja paremmin mukana meiningissä. Pelikatkolla soivat musiikit ovat tällä kertaa vähemmän rokkia ja enemmän poppia. Mielipidekysymys, mutta itse aikakin olisin kuunnellut mieluusti hieman rankempaa musiikkiraitaa kuten muistaakseni -96:ssa oli.
NHL-pelien selostus on ollut ongelmineenkin aina urheilupelien aatelia, mutta tällä kertaa se on kämmitty pahasti. Runkoselostus on enimmäkseen ennallaan, mutta totaalisen idiootti ja tekohauska kommentaattori ei osaa ilmeisesti päästää suuresta suustaan ainoatakaan järkevää tai edes viitteellisesti peliin liittyvää kommenttia. Kuivaa vitsiä on väännettävä jatkuvasti vaikka väkisin, eikä missään nimessä kertoa mitään informatiivista. Kenttäkuuluttaja on samaa luokkaa, joten eipä auta kuin pelata ilman selostuksia.
Tuttu tunne
NHL 2002 on kieltämättä kehittynyt edellisestä versiosta, mutta samalla pohjakoodilla tehtynä erot ja uudistukset ovat lähinnä vain pintapuolisia gimmickejä. Mikäli rakastat EA:n tapaa tehdä jääkiekkoa ja olet pitänyt aikaisemmista versiosta, minkään ei pitäisi estää sinua pitämästä tästä jopa vielä enemmän. Kaikille epäilijöille on kuitenkin valitettavasti todettava, että mikäli edelliset osat ovat mielestäsi olleet syvältä, niin on myös tämäkin. Ei yhtä syvältä, mutta syvältä kuitenkin.
Suuri osa vanhoista ongelmista (molarit imevät edelleen kiekkoja kuin magneetit, aloitukset on törkeän helppo voittaa, jää ole vieläkään liukasta, vaan pelaajat lähinnä juoksevat sen päällä), nippu uusia ärsyttävyyksiä (helvetillinen selostus, kamerakulmien vähyys, kiekon jumiutuminen maalin sivuverkkoon ja alareunan laidan taakse hukkuminen sekä kasa enemmän tai vähemmän surkuhupaisia bugeja), arcademaisuus ja mielipuolisuuteen ajavat, perustavanlaatuiset suunnittelumokat tekevät pelaamisesta edelleen saman painajaisen kuin aikaisemminkin. Mikseivät pleksitkään enää hajoa kovista taklauksista ja vedoista kuten pari vuotta sitten? Miksei pelaajia voi enää taklata vaihtoaitioon? Miksei hattutempun jälkeen kentälle lennä taaskaan lakkeja? Miksei maalivahdin juomapulloa enää ole? Miksei pelaajien kypärät lentele kovista taklauksista kuten aikaisemmin? Miksei tuomaria voi taklata? Ja missä se jääkone on?
Kaikki kuitenkin tietävät, ettei valinnanvaraa PC:llä pahemmin ole, ja NHL 2002 onkin taas se ”uusi paras jääkiekkopeli”. Surkea tilanne, mutta niin se vain on kun kilpailu puuttuu.
Pisteytys tällaiselle pelille on aika hankala juttu. Kyseessä on kuitenkin EA:n ehdottomasti paras jäkis tähän päivään mennessä, mutten silti voi antaa sille parempia pisteitä kuin mitä edellinen ja sitä edellinen on saanut jne. Samalla periaatteella kymmenen vuoden kuluttua pitäisi antaa jo 300 pistettä sadasta vaikkei peli olisi kehittynyt kuin ulkoasultaan. Siksi rankaisenkin nyt melko kovalla kädellä ja jään odottamaan todellisia parannuksia. Herää EA Sports!
NHL 2002 -demoTeppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
