Erilaiset mediaseksikkäät x-treme lajit ovat todellinen 2000-luvun ilmiö, joka on kaikessa pop-hengessään ja grooviudessaan synnyttänyt myös suuria tähtiä. Tony Hawk, Ricky Carmichael ja 10-kertainen BMX maailmanmestari Dave Mirra ovat paitsi omien lajiensa huippuja myös tunnettuja nimiä kaikelle kansalle. Viimeiseksi mainittu Dave Mirra on kikkapyörien ehdoton kuningas, joka on onnistunut jättämään nimensä historiaan tavalla, josta monet kuuluisuudet vain unelmoivat, omaa nimeä kantavalla pelisarjalla.
Acclaimin Dave Mirra –lisenssi on otettu jälleen käyttöön aikataulullisesti parhaimmalla mahdollisella hetkellä. Se on ensimmäinen PS2:n BMX-peli ja tulee myymään hyvin jo pelkästään sillä. Acclaimin oli pakko tuoda Dave Mirra markkinoille jo nyt, koska pian ilmestyvä Tony Hawk 3 valloittaa urheilupelimarkkinat joka tapauksessa pitkäksi aikaa. Samoin apajia syö varmasti myös jouluksi odotettu Activisionin Mat Hoffman's BMX. Kiire on kuitenkin kaiken kaikkiaan kolmannen Dave Mirran kanssa tullut, sillä pelitalo Z-Axis on tehnyt Acclaimille pelin, josta olisi viimeistelyllä saanut huomattavasti paremman kokonaisuuden.
Karkki ja kepponen
 |
| Temppukerho numero 1000. Kikkailla voi lähes missä vain. |
Alussa kaikki näyttää vielä lupaavalta. Daven ja muiden huippupyöräilijöiden parhaita temppuja näytetään muutaman minuutin mittaisessa kauniissa alkudemossa. Mieshormonia pursuava videopätkä mässäilee vauhdilla, isolla ilmalla, temppujen taituruudella sekä uskomattomalla musiikilla. Kontrasti itse peliin on kuitenkin hämmentävän suuri. Tekijät tahtomattaan indikoivat alkudemossaan minkälainen peli Dave Mirra 2 voisi parhaimmillaan olla, mutta tiputtavat pelaajan hyvin pian raakaan todellisuuteen hutaisten tehdyllä ja tekocoolilla tekeleellään.
Valikot ovat selkeät, mutta fonttivalinta muistuttaa Korson aseman seinäkirjoituksia ja on siksi ärsyttävä. Pelimoodeja on neljä; yksinpelissä valittavana on uramoodi, vapaa pyöräily tai off season –kilpailu. Kaksinpelissä erilaisia kilpailuvaihtoehtoja on kymmenkunta ja ne vaihtelevat yhden tempun paremmuudesta pisimmän grindin kautta näyttävimpään alastuloon. Hahmon yksin- ja kaksinpeliin voi valita reilun kymmenen maailman parhaimman kikkapyöräilijän joukosta, kirkkaimpana tähtenä tietysti itse Dave Mirra. Pyöräilijöillä on eri ominaisuudet, mutta käytännössä kaikki kikat ja temppukerhot ovat itse pelaajasta kiinni.
 |
| Kentät ovat tolkuttoman laajoja. Tässä kuvassa näkyy vain osa. |
Tasoja on yhteensä kahdeksan, joista kaikki ovat poikkeuksellisen laajoja ja monipuolisia. Kenttävalikosta löytyy mitä mielenkiintoisimpia ympäristöjä rautatieasemasta kosteaan ja erikoiseen suohon. Peli alkaa Woodward Camp –pyöräpuistosta, missä pitää suorittaa erilaisia tehtäviä hankkiakseen kunnioitusta muiden pyöräilijöiden silmissä. Suoritettavat tehtävät ovat vaikeusasteeltaan vaihtelevia, mutta turhan usein vaikeus muuttuu ärsytykseksi. Koska tasot ovat niin laajoja kuin ovat, itse asiassa neljä kertaa suuremmat kuin aiemmin, on tietyn esineen tai kohdan etsiminen kentästä hermoille käyvää ja aikaa vievää puuhaa. Osa tehtävistä saattaa olla toisten pyöräilijöiden etsimistä, joten liikkuvan pyöräilijän etsiminen esimerkiksi hämmentävän suurelta rautatieasemalta on todella turhauttavaa puuhaa. Kentät ovat kokonaisuutena hienoja ja laajoja, mutta valitettavasti annetun aikarajan puitteissa ei kentillä ehdi sen kummemmin maisemia tuijotella. Tasoja voi lisäksi myös muutella tai rakentaa kokonaan itse, sillä erinomaisella Park Editorilla kenttien rakenteleminen on aikaavievää, mutta silti hauskaa ja palkitsevaa puuhaa.
Käytännössä Dave Mirran idea on temppuilla annetun aikarajan puitteissa ja suorittaa erilaisia ennalta määrättyjä tehtäviä, mutta suhteellisen yksinkertaiselta kuulostava idea voi osoittautua yllättävän vaikeaksi. Kentillä suoritetuissa tehtävissä onnistuminen tuo kunnioituspisteitä muilta kilpailijoilta. Suoritetut tehtävät ja kunnioituspisteet tuovat lisäkenttiä, pyöriä ja sponsorisopimuksia valikkoihin ja kerättävää riittää pitkäksi aikaa. Dave Mirra 2 onkin pitkä pelikokemus ja jos pinna on tarpeeksi pitkä, riittää siitä iloa yksin tai kaverin kanssa monen monituiseksi illaksi.
Dave polkaisee tyhjää
 |
| Dave on kova jätkä ja myös läheltä kohtuullista katseltavaa. |
Vaikka erilaisia kikkoja on yli 1500 kappaletta, on pyörän hallinta harvinaisen vaikeaa. Suoraan polkeminen on yliherkästä ohjattavuudesta hankalaa, mutta vaikeinta on pyörän kääntäminen. Mikäli pyöräilijä kääntyy tempun seurauksena naama kameraan päin, on temppuilijan kääntäminen menosuuntaan harvinaisen hankalaa. Itse temppujen tekeminen on suhteellisen helppoa, mutta koska kikkoja löytyy vaikka lampaiden syötäväksi vie yksikertaistenkin temppujen masterointi kohtuullisesti aikaa. Kontrollit ovat myös turhan laiskat. Koska maan vetovoima imee pyöräilijöitäkin puoleensa, on kikkojen tekemiseen korkeastakin ilmalennosta huolimatta rajallisesti aikaa. Erilaisia komboja on miljoona, mutta napin painallukset näyttävät matkaavan piuhoissa kohti konsolia ärsyttävän hitaasti. Pelkästään seinää pitkin pyöräily tuntuu oleva vaikeaa ja hallittavuudesta uupuu yksinkertaisesti räväkkyys.
Yhdestä asiasta Dave Mirra 2 ainakin tullaan muistamaan. Se on maailman parhaalla musiikilla varustettu peli. Musiikkimakuja toki on monenlaisia, mutta kun kyseessä on x-treme BMX, tulee musiikin olla lajiin sopivaa. Järkyttävän komealta bändilistalta löytyy esimerkiksi semmoiset nimet kuin Rage Against The Machine, Ozzy Osbourne, Sum 41, The Cult, Methods of Mayhem ja monet muut. Tyyli vaihtuu hip hopista rap-musiikkiin ja hard rockista heavyyn, joten kaikille löytyy varmasti kuunneltavaa. Musiikki pelastaa Dave Mirrasta hyvin hyvin paljon. Kappaleet ovat niin loistavia, että itse pelituntuma jää kokonaisuudessa toisarvoiseksi. Kun RATM pauhaa ja alla on 15 metriä pelkkää ilmaa voi käsi sydämellä sanoa, että melkein tippa tulee linssiin. Muu äänimailma on myös uskottavaa. Pyörän liukumisen ratakiskolla voi kuvitella silmätkin kiinni ja niskalleen putoaminen katolta paukahtaa korviin tarpeellisen kivullisesti.
 |
| Up side down - tämähän on helppoa kuin heinän teko. |
Visuaalisesti Dave Mirra 2 on kaksijakoinen kokemus. Kentät ovat yksinkertaisia ja suurista tekstuureista huolimatta tyylikkäitä, mutta silti hieman epäuskottavia. Itse pyöräilijät ovat ongelmallisia ja liikkuessaan aiheuttavat grafiikkabugeja jatkuvana sarjana. Pyörä ja pyöräilijä ovat hyvin renderoituja, mutta häviävät tuon tuostakin näkymättömän tekstuuriseinän taakse ja esimerkiksi grindauksissa takapyörän katoaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Törmäysmallinnuksessä olisi myös parantamisen varaa, sillä täydellä vauhdilla seinään polkeminen aiheuttaa vain ”tönk”-äänen ja vauhdin pysähtymisen. Tekijät ovat haukanneet kenttiä laajentaessaan liian suuren palan ja unohtaneet viimeistellä tärkeimmän eri pyöräilijät. Moinen tiputtaa pelin nautittavuudesta järkyttävän osan ja oikeastaan pilaa osaltaan koko pelin.
Dave Mirra Freestyle BMX 2 on paikoin hauska peli, jonka parhaimpia ominaisuuksa ovat uskomaton musiikki, laajat kentät ja temput, kunnioituksen kerääminen pisteiden muodossa ja tyylikkäät pyöräilijät. Se tarjoaa hauskoja hetkiä, mutta on kokonaisuutena lopulta hampaiden kiristystä aiheutttava peli. Pyöräilijän kontrollointi, grafiikkaongelmat ja ärsyttävät tehtävät eivät jaksa nostaa peliä suosta, jonne se äskenmainittujen seikkojen johdosta valitettavasti uppoaa. Keskinkertaisuuden kasvavaan kerhoon on jälleen saatu yksi valitettava uhri, joka jatkaa Acclaimin jo ennalta ryvettynyttä mainetta uljaasti.
Klaus MT HolmPeliplaneetta.net 
