Dead Rising -pelisarja kutittelee zombifaneja useammalla kuin yhdellä tasolla. Ensimmäinen osa tarjosi pelaajille armottoman vaikeusasteen sekä valtavan määrän työkaluja, joilla epäkuolleita pystyi niittämään katuun. Toinen osa tiukensi tarinankerrontaa ja helpotti peliä juuri sen verran, että tarinasta pystyivät nauttimaan muutkin kuin hardcore-pelaajat. Ja japanilaiset.
 |
| Eläviä kuolleita lahdataan kilokaupalla. |
Toisessa osassa monet jäivät kuitenkin kaipaamaan Frank Westia, ensimmäisen osan päähahmoa, jota voisi kuvailla sekoitukseksi journalistia ja ihmisrauniota. Toisessa osassa esitelty motocross-kuski Chuck Greene ei yksinkertaisesti omannut Frankin karismaa. Nyt Capcom on kuunnellut fanejaan. Vain vuosi toisen osan ilmestymisen jälkeen ilmestyy Frank Westin tähdittämä
Dead Rising: Off the Record. Se kertoo eräänlaisen vaihtoehtoisen tarinan toisen osan puitteissa ja lisää samalla peliin paljon toivottuja parannuksia.
Dead Rising 2 -pelin omistajilla ei vain ole mitään syytä hankkia sitä.
Uudet kuoret
Off the Record on syy, miksi ladattava lisäsisältö on keksitty. Vaikka päähahmo on muuttunut, mikään muu ei ole. Frank West kulkee läpi ostoskeskuksen käytännössä samaa reittiä kuin Chuck Green. Ainoa muuttunut asia on ääninäyttely – jopa useimmat välinäytöksistä ovat tarkalleen samoja kuin edellisessä osassa. Useammin kuin kerran pelin aikana herää kysymys, miksi tätä ei olisi voinut tehdä yksinkertaisena latauspakettina.
Capcom uskoo kuitenkin kierrätykseen, ja sitä fanit tulevat saamaan. Tehtävät suoritetaan pääsääntöisesti samalla tavalla kuin emopelissä. Aikarajat sekä erilaisten esineiden ja aseenvalmistusreseptien sijainnit ovat samat, eikä kehittäjä juurikaan heittele yllätyksiä edellisen osan ystävien suuntaan. Edellä mainittu on luonnollisesti vika ainoastaan, jos olet pelannut
Dead Rising 2 -pelin jo puhki. Sen sijaan Frankin fanit, jotka päättivät jättää toisen osan tyystin väliin päähenkilön takia, saavat käsiinsä kokonaan uuden tarinan lempihahmollaan.
Mekaniikka ei ole muuttunut ensimmäisestä osasta.
Dead Rising on edelleen aikarajoituksilla ja tolkuttomalla vaikeusasteella vuorattu avoimen maailman peli, jossa pelaajat joutuvat punnitsemaan tarkasti seuraavaa siirtoaan. Vienkö lääkettä tyttärelleni vai pelastanko vielä yhden eloonjääneen? Jokainen päätös kaventaa pelin tarinaa, eikä kaikkea ole mahdollista kokea kerralla. Osa pelin alueista on selkeästi tarkoitettu pelattaviksi ainoastaan korkean tason hahmoilla, mikä lienee pääsyy siihen, että kun kuolo korjaa Frankin, hän aloittaa uuden pelin edellisestä saavutetulla kokemuksella.
 |
| Aseissa on omaperäisyyttä. |
Syypää eivät ole kuitenkaan aseet.
Dead Rising sisältää kenties pelihistorian mielenkiintoisimman arsenaalin, joka koostuu erilaisista jokapäiväisistä esineistä sekä Frankin modaamista täysin päättömistä vekottimista. Kesymmässä päässä ovat Braindeadiin viittaava ruohonleikkuri tai ostoskärryt. Sekavammasta päästä taasen Hail Mary – amerikkalainen jalkapallo, johon on kiinnitetty kranaatteja. Tai Knife Gloves, nyrkkeilyhanskat, joihin on kiinnitetty leikkuuveitsiä. Aseiden kanssa näpertelyyn saa tuhlattua tunnin jos toisenkin, ja niihin perustuu vähintään puolet pelin mustasta huumorista.
Puolet peliajasta on tasojen grindausta, mutta tyydyttävää sellaista. Vaikeampien tehtävien läpäisy palkitaan uusilla välinäytöksillä sekä aseilla, ja pikku hiljaa tarina alkaa avautua kokonaisuudessaan. Mutta edelleen: jos pelasit toista osaa, Frankin tarina ei anna kokemukseen mitään uutta. Suurin osa uudistuksista onkin tapahtunut konepellin alla.
Aivoja... konehuoneessa
Off the Record on kierrätyksestä huolimatta paras
Dead Rising tähän mennessä. Se on käytännössä vapaa kaikista pikku vioista, jotka vaivasivat edellisiä osia. Latausajat ovat lyhentyneet huomattavasti. Ohjaus tuntuu hieman paremmalta, vaikkakin tiettyjen esineiden poimiminen erilaisten roskien seasta on edelleen toivotonta.
 |
| Loppupomot ovat hankalia. |
Tuntuvin uudistus on tarkistuspisteet. En edes muista, montako kertaa jouduin aloittamaan edellisissä osissa pelin alusta vain siksi, että satuin kävelemään väärään paikkaan aivan väärään aikaan. Koska vaikeusaste on edelleen korkealla ja koska pelaajien oletetaan vieläkin grindaavan ainakin kaksikymmentä tasoa ennen oikeaa pelin läpäisyä, useat tapahtumat ovat yksinkertaisesti mahdottomia suorittaa. Eräänlaisina pomovastuksina toimivat psykopaatit ovat edelleen liian vaikeita tapettaviksi ensimmäisellä pelikerralla. Tehtävien aikarajoitukset puolestaan tarkoittavat sitä, että väärälle reitille eksyminen tarkoittaa jonkin tärkeän asian epäonnistumista. Mutta pois se Frankista. Nyt peli tallentaa aina ennen suurta tapahtumaa, ja väärään suuntaan kääntyneet voivat aina palata takaisin niihin yksinkertaisempiin aikoihin, kun mielipuoli ei yrittänyt tappaa heitä moottorisahalla.
 |
| Pelimaailma on värikäs ja outo. |
Tämän lisäksi käytännössä ainoa uusi asia pelissä on Uranus-niminen pelialue, joka sisältää jos jonkinlaista minipeliä, sekä hiekkalaatikkotila. Sandbox on teoriassa mielenkiintoinen tuttavuus. Kaikki aikarajat sekä tarina poistetaan, ja Frank voi tallata pitkin ostoskeskusta vailla huolta tehtävistä. Ongelma on se, ettei pelissä ole tarinan lisäksi juuri mitään tekemistä – paitsi zombien lahtaamista. Pelkästään itsetarkoituksena tämä on äärimmäisen monotonista ja tuskin viihdyttää edes kovimpia faneja muutamaa tuntia enempää.
Kolossin varjossa
Uudelleenjulkaisuilla on selkeä funktio. Sony on palvellut niin vanhoja kuin uusiakin pelaajia julkaisemalla vanhoja klassikoita päivitettynä teräväpiirtoon.
ICO ja
Shadow of the Colossus ovat esimerkillisiä pelejä, joilla on jo jonkinlaista digitaalista kulttuuriarvoa. Niiden sietääkin säilyä pelaajien mielissä. Capcom on puolestaan julkaissut pelinsä uudelleen vain vuosi sen ilmestymisen jälkeen, täysin identtisenä toisen osan kanssa. Tämä ei ole liioittelua, sillä edes tarinaa ei ole vaivauduttu kirjoittamaan uudelleen Frankia varten.
Kyseessä on silti kelpo peli ainakin niille, jotka eivät toiseen osaan koskaan tutustuneet. Harmi vain, ettei koko
Off the Recordia julkaistu ladattavana lisäsisältönä. Sellaisena sen olisi pystynyt miltei nielemään.
Heikki Takala... vietti kymmeniä tunteja zombien kanssa ostoskeskuksessa.
