Sanotaan se heti alkuun: 49 Gamesin tekemä ja DTP Entertainment AG:n julkaisema
Summer Challenge: Athletics Tournament on silkkaa tuubaa. Se tuskin 49 Gamesia haittaa, sillä laatu ei ole sillä koskaan ollut kovinkaan korkealla. Studio on pukannut pihalle lukuisia yleisurheilu- ja talviurheilupelejä ennen tätäkin, ja aina samalla ala-arvoista lähentelevällä lopputuloksella, jossa huono maku kohtaa absurdin, tahattoman ja kovin, kovin saksalaisen huumorin.
 |
| Pelihahmot pelissä ovat melkoisen rumia. |
Silti – tai kenties juuri tästä syystä – niissä on ollut oma viehätyksensä. Viime talvelta me kaikki varmasti muistamme
Winter Sports 2011 -pelin, jonka huumori oli täysin omaa luokkaansa: esimerkiksi naispuoliset taitoluistelijat esitettiin tyhjäpäisinä bimboina, ja naishahmot olivat muutenkin melkoisia gorilloja. Pelaajan iloksi 49 Gamesin pelien naiset ovat yhä kaameita otuksia, ja mielikuvat heitä ihaillessa vievät kultaiselle 80-luvulle ja DDR:n sulokkaisiin urheilijailmestyksiin. Viiksetkö siellä nenän alla väpättävät, vaikka rintavarustustakin löytyy?
Doupattuja urheilijoita
Eipä rumuudella ole väliä ja sisäinen kauneus on tärkeintä, mutta kun koko
Summer Challenge on raavittu kasaan vanhoja 49 Gamesin pelejä hyödyntäen, ollaan moraalin alkupisteellä: saako näitä julkaista muka uusina peleinä? Joku voisi tietenkin sanoa tämän olevan silkkaa pelintekijöiden laiskuutta, mutta hei, kierrätys on tätä nykyä kova sana – lienee siis luonnollista, että
Summer Challengessa hakataan niitä samoja lajeja, jotka ovat tuttuja jo pelin aiemmista versioista. Sitä paitsi hemmetti, eihän lätkäpeleissäkään tapahtunut mitään uudistuksia liki viiteen vuoteen!
 |
| Lajit on nopeasti tahkottu läpi. Uimahyppääminen oli ihan kivaa, uiminen taas ei niinkään. |
Suomalaisena huomio kiinnittyy tietenkin keihäänheittoon. Mikäli kyseinen laji on tehty hyvin, peli saa paljon anteeksi. Ja pakkohan sitä oli kaveriporukalla testata: oikeaa analogista tikkua veivataan niin maan perkuleesti, ja lopussa haetaan oikea heittokulma ja katsotaan, kuinka keihäs lentää kauniissa kaaressa 90 metriin! Tai no, ainakin aidossa elämässä.
Summer Challengessa keihäs lentää suorana kuin tikka samoille metrilukemille. 49 Gamesilla on fysiikan lait selvästikin hukassa.
Keppiä muuten heitetään Rooman Colosseumilla. Valitettavasti leijonia ei voi keihäällään seivästää.
Lajeja on keihäänheiton lisäksi parikymmentä kappaletta erinäisine juoksu- ja muiden lajien variaatioineen. Ne on kuitenkin tahkottu nopeasti läpi, ja pitää olla melkoinen masokisti, mikäli aikoo niitä kokeilla yksinpelinä parin testauskerran jälkeen vaihtelevan vaikeustason takia. Etenkin trampoliinilla pomppinen oli aivan eeppisen vaikeaa.
 |
| Pelissä ei taaskaan ole maita lainkaan, vaan pelaaja valitsee itselleen ”hassusti” nimetyt joukkueet, joita edustaa. Saksalaiset! |
Yksinpelinä lajeista parhaiten toimivat jousiammunta ja heittolajit: ensimmäinen ihan aidosti kohtalaisen pelimekaniikkansa ansiosta ja jälkimmäiset siksi, että ihminen on kilpailunhaluinen otus. Yllättävän usein sitä omaa tai kaverinsa tulosta halusi parantaa vielä ihan vähän.
Heittolajit saavat silti kaveriporukassa aikaan muutamia riemunkiljahduksia, ja etenkin neljän pelaajan äheltäessä ohjaimensa kanssa esimerkiksi juoksulajien aikaan on meininki välillä jopa ihan mieltä nostattava, kun analogitikku kolisee kuin seuraavan päivän tyhjät pullot. Myös netissä nelinpeli onnistuu, mutta tokihan tällaiset urheilupelit vaativat kaveriporukan sohvalle, jotta meno on parhaimmillaan.
 |
| Keppiä viskotaan Rooman Colosseumilla. Tietenkin. |
Summer Challengea on vaikea arvioida perinteisen hyvä/huono-luokittelun kautta. Yhtäältä se on kökkö ja ruma ja muistuttaa lähinnä minipelikokoelmaa. Kaiken lisäksi 49 Games on tehnyt saman pelin jo muutaman kerran ennenkin. Toisaalta taas mieleen muistuvat ne lukemattomat hetket
Track & Fieldin ja
Decathlonin parissa joskus vuosikymmeniä sitten.
Aika on kuitenkin kullannut muistot, ja nyt kun niin sanottuja klassikkoja kokeilee, ovat ne aivan yhtä kömpelöitä kuin Summer Challenge. Ilman nostalgiaa niitä tuskin kukaan jaksaisi enää pelata.
Ei
Summer Challenge silti niiden tasolle nouse, mutta onpahan mukavaa kertakäyttöviihdettä, mikäli alennuskorista sattuu löytymään. Vaikea silti sanoa, mikä pelissä mättää. Ehkä se on se ruudulla vipeltävien urheilijoiden viiksien puute. Miesurheilijoilla, siis.
Jarkko Fräntilä… sai käteensä rakkulan peliä pelatessaan.
