Orcs Must Die on monellakin tavalla mielenkiintoinen peli. Ensinnäkin sen on kehittänyt tiimi, jota monikaan ei välttämättä tunne nimeltä, mutta jonka pelit ovat sitäkin tunnetumpia. Tavallaan. Robot Entertainment tuskin sanoo kenellekään mitään, mutta mitä jos mainitsisin
Age of Empiresin tai
Halo Warsin? Kyllä, Robot Entertainment koostuu entisistä Ensemble Studiosin työntekijöistä.
 |
| Pelin alkupuolella käyttöön ilmestyy loitsukirja, jolla voi kussakin kentässä boostailla joko velhoa ja tämän loitsuja tai ansoja. Näin voi antaa mukavaa lisäpuhtia sille omalle pelityylilleen toisen kustannuksella. |
Toiseksi peli tarjoaa todella omaperäisen ja hauskan näkemyksen tornipuolustuksen perusideasta. Odottakaa! Ennen kuin suljette selaimen koko tornipuolustukseen kyllästyneenä, lukekaa vielä vähän eteenpäin. Tornipuolustus kun on paitsi karski yksinkertaistus, myös vain puolet totuudesta. Mutta sitä loppupuolta ei niin vain tiivistetä pariin sanaan, vaan se vaatii hieman enemmän selitystä.
Hieman enemmän selitystä
Orcs Must Die on humoristinen strategia- ja toimintapeli, jossa maailman huonoin velhon oppipoika huomaa olevansa myös viimeinen lajiaan. Vuosituhansien ajan sotavelhot ovat puolustaneet pitkin maita ja mantuja ripoteltuja, tietenkin mystisiä ulottuvuuksien välisiä portteja örkkien hyökkäyksiltä, mutta yksi kerrallaan he ovat vaihtaneet hiippakuntaa. Ja nyt jäljellä on vain se viimeinen ja kehnoin.
 |
| Oikotie voittoon ei kulje suinkaan ansojen tai lähitaistelun, vaan molempien yhdistelmän kautta. Varsinkin kenttien alkupuolella rahaa on niin vähän, että örkkien reitin jotkin alueet jäävät aika tyhjiksi. Mikäs silloin onkaan mukavampaa kuin heitellä keskelle örkkilaumaa happopommeja tai tulipalloja? |
Tarinamme päähenkilö näyttää ja kuulostaa siltä, että hän viihtyisi paremmin kaljatynnyrin äärellä, kaulus pystyssä ja kaveriensa kanssa ylävitosia läpsien. Kyseessä on siis amerikkalaista sanontaa lainatakseni niin kutsuttu bro. Samalla hän on kuitenkin velho, joten olisiko kyseessä brozard?
Oli miten oli, velhollamme on edessään eeppinen tehtävä: hänen on yksi kerrallaan puolustettava entisen mestarinsa reviirillä sijaitsevia portteja örkkien alati tiukemmilta ja vaativammilta hyökkäyksiltä. Eikä mene aikaakaan, ennen kuin vihernahkojen välissä juoksentelee pienempiä, ilkeämpiä, lentävämpiä tai kivitalon kokoisempia serkkuja, joihin vaaditaankin jo vähän tiukempia otteita.
Onneksi niitä tiukkoja otteita myös löytyy, sillä velhot ovat vuosien varrella kehittäneet monipuolisen arsenaalin, jonka varusteilla örkit paistuvat, lentävät, musertuvat, viipaloituvat, sähköttyvät ja lävistyvät kuoliaiksi toinen toistaan suuremmissa laumoissa. Ja jos tämä ei riitä, velhollamme on valikoima erilaisia henkilökohtaisia aseita ja loitsuja, joita hyödyntämällä voi sännätä vihollisten keskelle paikkaamaan puolustusten aukkoja.
Koko tarina kerrotaan humoristisella otteella ja todella veikeillä grafiikoilla. Kyseessä onkin viimeisen päälle viimeistelty ja tyylitelty peli, jota ei millään uskoisi porukan toiseksi tekeleeksi.
Örkit poikki ja pinoon
Orcs Must Die on niitä pelejä, jotka ovat pintapuolisesti älyttömän yksinkertaisia, mutta sisältävät petollisen määrän syvyyttä. Alussa käytössä on vain pari perusansaa - tervamonttuja ja piikkimattoja lattialle, puhallusputkia seinille - ja örkit lampsivat rauhallisesti yhtä reittiä kohti määränpäätään. Helpoksi peliä ei voi missään vaiheessa kuitenkaan haukkua. Vaikka ansojen ja vihollisten valikoima kasvaa rauhallista tahtia, jokainen kenttä tuntuu haastavalta ja vaatii sen oman jujunsa ymmärtämisen.
 |
| Yksin ei tarvitse yhteistyöpelin puutteesta huolimatta tetsailla, sillä velho saa nopeasti avukseen jousimiehiä ja paladiineja, jotka varsinkin parannuksilla boostailtuina ovat aivan törkeän tehokkaita - kunhan niitä osaa käyttää. |
Nyt paljastan nimittäin pienen salaisuuden: vaikka herjasin
Orcs Must Dien olevan tornipuolustuspeli, se on paljon lähempänä perinteistä pulmapeliä. Jokaisessa kentässä on se jokin juttu, jolla se ratkeaa. Raa'alla voimallakin voi yrittää, mutta yleensä näin ei pääse nappisuorituksiin. Mitä nopeammin kentän läpäisee, mitä vähemmän örkkejä pääsee läpi ja mitä useamman örkin tappavat pelaajan sijasta ansat, sitä enemmän pääkalloja kentän lopussa kilisee tilille. Ja niillä taas parannellaan käytössä olevia ansoja.
Näin peli koukuttaa pirullisesti. Usein se ensimmäinen kenttä livahtaa läpi rimaa hipoen, kun ansojen sijoittelu meni vähän reisille, eikä osannut ennakkoon oikein hahmottaa koko tilannetta. Sitten kääritään hihat, sylkäistään kämmeniin ja yritetään paremmalla taidolla uudestaan. Ja todennäköisesti tullaan vielä ainakin kolmannen kerran takaisin myöhemmin kasvaneen ansavalikoiman myötä, jolloin löytyy usein aivan uudenlaisia lähestymistapoja aiemmin niin kinkkisiin ongelmiin.
Pitkälti kiitos juuri tämän kovan uudelleenpeluuarvon tarjolla olevista 24 kentästä irtoaa mukavasti pelattavaa useammaksikin illaksi, varsinkin kun
Orcs Must Dien ladattava sisältö on vielä sieltä laadukkaammasta päästä. Pikkurahalla irtoavat paketit lisäävät peliin uusia aseita ja vihollisia sekä todella kinkkisiä haastekenttiä, joissa kokeneempikin veteraani saa repiä hiuksiaan.
Yksinäisten puuhaa
Orcs Must Die on todella mainio peli, mielestäni jopa erinomainen. Pelasin itse sitä pääasiassa pc:llä, ja Steamin laskurin mukaan peliaikaa on kertynyt jo reilusti yli 20 tuntia. Kympin alepeliltä siis oikein mukava saldo.
 |
| Kenties hauskimpia tarjolla olevista ansoista ovat erilaiset fysiikkavehkeet, joilla voi vaikka ampua örkin läheiseen laavalammikkoon tai pudottaa katosta poloisten niskaan edestakaisin heiluvan, jättimäisen piikkipallon. Siinä ruhot lentävät! |
Noiden pelituntien aikana vastaan on tullut oikeastaan vain kaksi suurempaa valitusta. Näistä ensimmäinen on se, että tarjolla ei ole minkäänlaista Survival-henkistä pelitilaa tai mahdollisuutta tehdä omia kenttiään. Niiden puuhailu ja vaihtelu kaverien kanssa olisi ollut aivan uskomattoman hieno ominaisuus, mutta taitaa jäädä näkemättä. Ominaisuus on tarjolla epävirallisten modien myötä, mutta tuntuu olevan todella vähällä käytöllä.
Ja kavereista puhuttaessa
Orcs Must Die olisi suorastaan huutanut myös kahden pelaajan yhteistyötilaa. On jo nyt tautisen hauska katsella, miten massiiviset örkkijoukot pysähtyvät tarkoin valmisteltuihin ansahelvetteihin ja muuttuvat örkkipyreeksi, joten miten hauskaa se olisikaan ollut kaverin kanssa? Todennäköisesti erinomaisen!
No, ehkä odotan 15 euron peliltä turhan paljon. Tällaisenaankin se on vuoden 2011 selvästi parhaita ladattavia pelejä ja yleisestikin vuoden pirteimpiä peliyllätyksiä. Ehdottomasti pelaamisen arvoinen.
Miikka Lehtonen... ei normaalisti halua tappaa örkkejä, vaan pelaa niillä aina kun se on mahdollista.
