Hollywoodin tuotantokoneiston syövereissä työskentelee parkkiintuneiden ammattilaisten joukko, jonka ansiosta me kannamme elokuvateattereihin eurojamme yhä kasvavissa määrin. Istumme alas, nauramme, hämmästymme ja kauhistumme. Toimintaelokuvien perinteisestä puolitoistatuntisesta olisi jäljellä vaivaiset kymmenen minuuttia ilman tätä sankarijoukkoa. He ovat kertakäyttöistä kulutustavaraa ja täysin korvattavissa. He ovat stuntmiehiä ja -naisia, sijaisia, joiden tehtävä on vaarantaa henkensä - joka ikinen päivä, viikko toisensa perään - viihteen vuoksi.
Pelitalot ovat kovassa kilpailussa erikoistumassa yhä enemmän. Ilmiö on täysin perusteltu, sillä yhden pelin tekeminen vaatii ammattitaitoisten ihmisten keräämistä, tuotantotyökalujen rakentamista ja koko työskentelyprosessin muokkaamista kyseisen pelin muottiin. EA Sports tekee urheilua, Housemarque lumilautailuja ja Reflections ajopelejä. Toki talojen täytyy elää ja mukautua, mutta hyppääminen genrestä toiseen ei ole ihan vaan hallituksen päätettävissä. Reflections aloitti ajopelirintamalla maineen keräämisen Destruction Derby -sarjalla. Varsinaiseksi hitiksi osoittautui kuitenkin Driver sekä sitä seurannut jatko-osa Driver 2, joiden ajotuntuma ja kokonaistoteutus toi pelitalon kassaan mukavasti säästöjä. Kauan saatiin odotella pelitalon tuoreinta tuotosta Stutmania, joka hyppäsi samalla yhden alustan ylöspäin PlayStation 2:lle. Odottelu ei ollut perusteltua, sillä Stuntman on periaatteessa Driver uusissa kansissa, mutta ei kauniimmissa sellaisissa.
Aja täysiä isi nyt vain
 |
| Mitä ne höpöttää näistä tasoristeyksistä. Kyllähän tästä ehtii. |
Stuntman seuraa rohkean sijaisnäyttelijän uraa elokuva elokuvalta, temppu tempulta, vaaratilanteesta toiseen. Pelin aikana kuvataan kuutta eri elokuvaa, joissa jokaisessa suoritetaan lukuisia ohjaajan korvanappiin huutamia temppuja. Driverista tuttu suoraviivainen ajo paikasta a paikkaan ö on tipotiessään, sillä Stuntmanissa ajetaan perä irti maassa käsi jarrukahvaa rutistaen. Erilaisia temppuja on tolkuton määrä ja niitä suoritetaan samassa otoksessa aina useita. Koska kuvausaikataulut ovat tiukat ja jäljen pitää näyttää hyvältä, on temput suoritettava nopeasti, tyylikkäästi ja vauhdikkaasti. Käytännössä pysähtyminen tai törmääminen aiheuttaa epäonnistumisen ja kuvaussihteeri alkaa kaivamaan klaffia uuden otoksen merkiksi. Otoksen kaikkien tavoitteiden saavuttaminen ei ole pakollista, mutta pakollisissa tempuissakin riittää puhdetta aivan tarpeeksi. Otoksen jälkeen stuntmiehelle maksetaan palkkaa sen mukaan, miten hän on tehtävissään onnistunut.
Tehtävät stuntit ovat mukavan monipuolisia. Taustatyö on tehty kunnolla, eikä autolla pysty tekemään Batman-temppuja eikä se varsinkaan tee temppuja yksistään niin kuin KITT. Jokainen kurvi, käännös, törmäys ja hyppy vaatii ohjaimen millintarkkaa hallintaa, josta on seurauksena pelin haastavuus. Mitään otosta ei kykene purkittamaan ensimmäisellä yrityksellä, sillä ajettavat tasot ovat monimutkaisia, kulmikkaita tai ainakin mutkikkaita. Vaikka temppujen suorituspaikat on indikoitu selvästi, on kulkuneuvojen vauhti sitä luokkaa, että temppu pitäisi olla jo puoliksi tehty siinä vaiheessa kun ohje huudetaan. Aikaraja ei anna mitään anteeksi ja samoja otoksia tulee koluttua läpi useamman kerran. Joskus jopa tuskastumiseen asti.
 |
| Tämähän oli Bond-auto. Missäs se siipi-nappi oikein oli? |
Stuntmanissa on poikkeuksellisen pitkät latausajat. Ennen jokaisen otoksen aloittamista katsotaan dokumenttipätkä stuntmiehen selostaessa tulevan tempun vaatimuksia ja suorituspaikkoja kuvausryhmälle. Ikuisuudelta tuntuvan latausprosessin jälkeen päästään tositoimiin vain maistaaksemme epäonnistumisen katkeraa kalkkia. Jostain syystä samankin otoksen lataaminen kestää aivan liian monta sekuntia ja jo kolmen uudelleenyrityksen jälkeen on valmis siirtymään tekemään stuntteja Salattuihin Elämiin. Pelin optimointi on jäänyt selvästi kesken, sillä Stuntmanin pituisia latausaikoja ei ole PS2:lla nähty enää pitkään aikaan. Kyseessä on sen verran viihdyttävyyteen vaikuttava virhe, että Stuntmania ei pysty suosittelemaan varauksetta kaikille.
Kelkkakunkku vai rallikuski
 |
| Onneksi nämä autot ovat ammattilaiselle ilmaisia. |
Jos stuntmies on kertakäyttötavaraa niin on myös käytettävät kulkuneuvot. Stuntteja elokuvissa suoritetaan 27:llä eri kulkuneuvolla. Ajoneuvot vaihtelevat kaksipyöräisistä sotilastankkiin, joissa kaikissa on onnistuttu jäljittelemään kohtuullisesti kulkuneuvon ajotuntumaa. Järeimmilläkin vehkeillä saa yrittää aivan tosissaan, sillä vauhti ei hiljene missään vaiheessa otoksesta riippumatta.
Uramoodin lisäksi Stuntmanissa on myös muita mielenkiintoisia pelimoodeja. Jokaiselle näpertäjälle mukaan on mahdutettu Stunt Constructor -moodi, jossa mieleisiään temppuja pääsee rakentelemaan suurelle areenalle aivan itse. Vain mielikuvitus on rajana, ja tarvittaessa rakentaa voi vaikka oikean ihmisen rusinaksi rusentavia surmanhyppyjä. Hyppyreitä, laatikoita, tavaroita ja palavia rinkuloita on valittavissa kiitettävä määrä ja hulluja temppujaan voi katsella hienoista hidastuksista kerta toisensa jälkeen vaikka kyllästymiseen asti. Hidastukset ovatkin Stuntmanin parasta antia, sillä elokuvamaiset hidastukset näyttävät suurin piirtein Blues Brothers -elokuvalta VHS-kasetilta katsottuna. Siis parempaa jälkeä kuin mihin olemme ajopeleissä tottuneet. Levyltä löytyy lisäksi erilaisia vapaaseen kurvailuun perustuvia ajopelejä sekä yllättävän paljon DVD-materiaalia trailereista oikeiden stuntmiesten kommentteihin.
Odotettavissa rumaa jälkeä ja ajoittaista nykimistä
Visuaalisesti Stuntman ei eroa Drivereista juurikaan, joka on sinäänsä jo hämmästyttävää. Kirkkaana loistavat ohjenuolet häviävät sinne jonnekin pliisujen värien sekamelskaan, auton maalipinta ei pahemmin maisemia heijastele ja tulenlieskat näyttävät lähinnä pihlajanmarjakiisseliltä. Toki auton käyttäytyminen on aina Reflectionin peleissä ollut ylivoimaista, mutta olisi voinut kuvitella poikien paneutuvan myös grafiikkaan hieman kun alustakin vaihtuu. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan Stuntman tarjoaa keksinkertaisen visuaalisen pelinäkymän, jonka pelastaa vain loistavat hidastukset.
 |
| Olisko sittenkin pitänyt kääntyä siitä edellisestä? |
Äänimaailma on selvästi koluttu läpi kovin kriteerein. Musiikit sopivat elokuviin mainiosti ja tuntuvat lisäävään tempoa ja tiivistä tunnelmaa kuhunkin otokseen. Harvakseen haastava stuntmies kuulostaa leppoisalta, mutta selvästi joitain antipatioita piilottelevalta piilohullulta, jollaisen stuntmiehen voisi kuvitella olevankin. Auton törmäily on paitsi vahinkomallinnuksessaan realistista niin myös sen verran aidon kuuloista, että voisi kuvitella Reflectionin poikien ajelleen Lontoon keskustassa tahallaan kolareita mikrofoni kourassa.
Stuntman on hartaasti odotettu, omalaatuinen ja poikkeuksellinen kaahailu, jossa on kaikki perusasiat kunnossa. Sen ainutlaatuinen idea jaksaa ilostuttaa, auton käyttäytyminen hipoo realistisuudessaan huippua ja elokuvamainen tunnelma auttaa jaksamaan kokeilemaan onneaan yhä uudestaan ja uudestaan. Toisaalta Stuntman on ärsyttävästä toistosta kärsivä peli, jonka tolkuttoman pitkät latausajat aiheuttavat mahahaavan terveimmälläkin nuorukaisella. Epävarmuus tehtävistä stunteista varmistaa jokaisen kentän kokeilemisen ainakin puolen tusinaa kertaa ennen lopullista onnistumista, ja vaikka palkintona onkin uskomattoman hieno traileri tempusta, ei grafiikka muuten loista missään mielessä. Stuntman on temppuilua. Se ei ole oikea valinta vauhtia ja hauskoja moninpelisessioita kaverinsa kanssa hakevalle eikä liioin pitkää ikää peliltä vaativalle ajopelin ystävälle. Stuntman on kuin puzzle, jossa yhden pulman jälkeen tulee heti toinen, mutta vauhtia on vain sata kertaa enemmän kuin mihin pulmapeleissä olemme tottuneet. Idea on loistava, mutta peli itsessään keskinkertainen. Toivotaan, että sitten joskus ilmestyvä Driver 3 on aloitettu puhtaalta pöydältä.
Klaus MT Holm
Peliplaneetta.net
