Mikä se on, kun pienen pohjoisen maan kansakunta herää viideltä aamulla katsomaan telkkarista, että voittaako hopeanvärinen tupakkamainos punaisen tupakkamainoksen? Sehän on tietenkin Formula 1, tuo autourheilun kuninkuusluokka, hallelujaa. No, vaikka minä en formuloita katsokaan niin moni katsoo, ja siksi myös formulapelejä on ollut tarjolla käytännössä jokaiselle systeemille joka yleensä pystyy grafiikkaa esittämään. Ja lopuille sitten formulamanageripelejä.
Eikä siinä mitään, sillä monesti hyvä formulapeli on ollut myös muuten mainio autopeli. Itse väänsin aikanaan silmät ristissä F1 Grand Prixiä, koska se kerta kaikkiaan oli paras autosimulaatio jota tuolloin myytiin, ja PS1:n Formula 1 puolestaan sai sormeni kipeiksi juuri sopivalla toiminnan ja simulaation sekoituksellaan.
Nykyinen status quo formulapelimaailmassa näyttää olevan, että Electronic Arts julkaisee joka vuosi oman lisenssiformulapelinsä, joka myy kuin leipä muutaman kuukauden - laadusta riippumatta. Geoff Crammondin F1GP-saaga taas jatkuu harvemmin, mutta putsaa pöydän aina ilmestyessään. Muut pelit ovat
sitten haastajan asemassa, mutta niistä juuri Video Systemin julkaisut auttivat mainetta konsolipuolella, F1 World Grand Prix ja sen jatko-osa ovat N64:n parhaita autopelejä. Versiot on tehtailtu myös Dreamcastille, eivätkä nekään mitään kurjia ole, vähän vain köykäisiä ja laiskasti koodattuja. Nyt siirryttäessä PlayStation 2:lle on vaihdettu pelisarjan nimeä ja selvästi haettu muutenkin uutta ilmettä.
Minusta on moneksi
F1 Racing Championship pyrkii tarjoamaan "kaikille kaikkea". Siinä on helposti lähestyttävä arcade-optio, kaksinpeli, ajokoulu, yksittäiset kilpailut, kokonainen kausi sekä kiintoisa "Scenario"-tila. Scenarioon on poimittu aitoja tilanteita kauden varrelta, ja pelaajan on yritettävä päästä samaan suoritukseen kuin jokin kuljettajista. Eli nousta Schumacherina takaisin kärkitaistoon vaihteiston rikkoutumisen ja uuden lähdön jälkeen, tai ohittaa edellä ajava auto Minardilla tms. tientukkeella. Kaikki tilat avautuvat pelaajalle hiljalleen, eli kun läpäisee ajokokeet pääsee ajamaan maailmanmestaruudesta, ja arcade-tilan ensimmäisen osion voittaminen avaa pari Scenario-episodia.
Pelin simulaatio-osa perustuu vuoden 1999 kausidatoihin. Plääh, sanoo tilastofani tässä vaiheessa, ja ratkaisu tuntuu kyllä aluksi vaikealta ymmärtää; niin syvälle on pelaajien sisään rakennettu vaatimus siitä, että pitäisi päästä pelaamaan juuri niillä tuoreimmilla autoilla ja kuskeilla.
Onhan se toki sääli, että esim. Mika Saloa ei pelistä löydy, mutta toisaalta kauden -99 tapahtumat on mallinnettu aidosti kilpailusäätä myöten. Ja kyllä hyvä peli kantaisi, vaikkei siinä olisi edes aitoa lisenssiä - eikä hyvä lisenssi tee hyvää peliä, kuten niin surullisen monta kertaa olemme saaneet havaita.
Maranellon punaista ja muitakin sävyjä
F1 Racing Championship on oudolla tavalla hyvän näköinen. Nimittäin kun peliä pelaa ensimmäisen kerran, tulee tuskin mitään valtavaa "WOW"-tunnetta; pikemminkin peli näyttää asiallisesti toteutetulta. Alussa on nättiä videota, mutta niinhän melkein kaikissa peleissä. Valikot on toteutettu kohtuullisen selkeästi ja kauniisti; nähtyäni Moto GP:n menut ei oikein mikään muu enää säväytä, mutta F1RC:n ergonomia kyllä toimii ja mukana on roima lusikallinen designia.
Kun sitten alkaa peli, ensimmäinen reaktio on "ihan ok". Kovin harva PS2-peli edelleenkään näyttää muulta kuin keskivertoa paremmalta Dreamcast-julkaisulta, vaikka tehoa pitäisi olla poskettomasti enemmän, ja ensimmäisenä grafiikasta tulevatkin mieleen saman firman DC-julkaisut. Mutta kun hieman aikaa katselee ympärilleen, huomaa että kaikenlaisia kivoja jippoja on kyllä tarjolla.
Autot on mallinnettu ihan sievästi, en oikein muista miltä vuoden -99 autot näyttivät, mutta varsinkin vähän kauempaa katsottuna ne ovat vallan todenmukaisia. Tupakkamainonta on poistettu, mutta muut mainokset ovat paikallaan ja tekstuurit ovat korkeatasoisia. Kaikki varjostukset ovat realistisia ja auton pinnassa on jonkinlainen env-mapping, joka peilaa radanvarren esineitä varsin aidon näköisesti. Huonona puolena tässä on tosin se, että autojen tekstuurit näyttävät kaikki metallihohtoisilta - esim. maranellonpunainen näyttää enemmänkin jenkkiauton candy-väriltä kirkkaassa auringonpaisteessa heijastusten muodostaman harmaan kalvon ansiosta. Radan varrella olevat puut ja rakennukset on tehty hyvin, ja ennen kaikkea kaikki näkyvissä oleva liikkuu kiitettävällä nopeudella, eikä nykimistä esiinny (toisin kuin vaikka EA:n formulapelissä). Aivan Ferrari F355:n silkinsulavuuteen ei ylletä, mutta PS2 päivittääkin kuvaruutua vain 50 Hz:llä. Kaksinpelissäkin on kaikki yli 20 autoa radalla, ja pelinopeus pysyy hyvänä vaikka tarkkasilmäinen huomaakin pientä frameskippiä silloin tällöin. Jostain käsittämättömästä syystä tosin varikkosuoralla päivitys hidastuu rumasti, eikä vain siksi että auto liikkuu hitaammin.
Hopeanuolena luokses pompin
Itse fysiikkamallinnus ei sen sijaan ansaitse yhtä korkeita kehuja. Kun katsoo tarkkaan, huomaa kyllä että autoissa on erillisjousitus, mutta pyörien liikkeet ovat väkinäisiä ja hätäisiä. Autojen törmäykset eivät ole kovin dynaamisia, liian usein ne vain tökkäisevät toisiaan ja lennähtävät hiukan eri suuntiin (kuten toisessa pelivideossa) ja vauriot ovat tyyppiä "osa lentää pois". Kun laitteen tehot ovat tässä luokassa, on jo lupa odottaa herkullista vauriomallinnusta ja oikeaa törmäysfysiikkaa. Samoin sadekeli on graafisesti aika laimea, kunnon vesisuihkut ja heijastukset märästä tienpinnasta olisivat piristäneet kummasti. Autojen jarrulevyt sentään hehkuvat punaisina ja pakoputket paukkuvat kun lyö pienempää sisään.
Näkymät ovat tavanomaiset: radan pinnasta, ohjaamosta ja pari ilmasta. Ohjaamonäkymä ei vain valitettavasti ole kovin käyttökelpoinen, sillä kamera on liian ylhäällä. Sääli, sillä hienon näköiset taustapeilit ovat käytössä vain tässä tilassa.
Replay-tilasta on yritetty tehdä monipuolinen, ja pelaaja voi itse valita kamerakulmat joista toimintaa katsotaan. Oikein käytettynä nätti grafiikka yhdistettynä mallikkaaseen grafiikkaan tarjoaakin kaunista katseltavaa. Valitettavasti vain kameroiden vaihto ei ole kovin intuitiivista, ja systeemin kanssa saakin leikkiä hyvän aikaa ennen kuin logiikka avautuu.
Video 1 (avi 3.1 Mt)
Video 2 (avi 6.5 Mt)
Niauuuu niauuu
Formulat pitävät ärsyttävää ääntä, ja se on kieltämättä onnistuttu jäljentämään hyvin F1RC:hen. Korkeilla kierroksilla käyvän moottorin vinkunaa on siis tarjolla runsaasti, ja vakavassa simulaatiotilassa se onkin pitkälti ainoa ääni jonka kuulee. Renkaatkin toki kiljuvat ajoittain,ja toisinaan kuulee varikkotiimiltä viestejä. Törmäysten äänet eivät sen sijaan tee vaikutusta, mikä tietysti sopii törmäysten yleiseenkin ponnettomuuteen.
Selostusta pelissä ei ole, mikä on tietysti hyvä asia jos ei jaksa sitä kuunnella, mutta esim. Murray Walkerin selostukset PS1:n Formula-sarjassa olivat varsin kuunneltavaa kamaa (toisin kuin ne Kyllösen suomenkieliset versiot). Se puhe mitä pelissä on, on ihan hyvin toteutettua. Miellyttävä miesääni lukee ajokoulun tehtäväselostukset ja vähän vähemmän miellyttävä miesääni antaa hölmöhkön
lähtölaskennan kilpailuun ("Lights on - ready - go!").
Niin ja sitten se musiikki. Jostain syystä pelitalot aina luulevat, että autopelin pelaajat haluavat kuunnella joko a) rokkia, b) teknoa tai parhaassa tapauksessa c) rokkiteknoa. F1RC:n menumusiikki ja myös arcade-tilan pelimusa on jonkinlaista drum'n'bass-varianttia kitaran kera, ja vaikka se enimmäkseen onnistuukin olemaan ärsyttämättä, tietyt todella lyhyet pätkät käyvät nyppimään todella nopeasti jos vaikka poistuu jääkaapille ja jättää pelin menuruutuun. Joten mitään irtiottoja vakiolinjasta ei taaskaan tehdä, tosin Gran Turismo 2:n hassun jatsin ja TOCA 2:n kunnon d'n'b-tykityksen lisäksi en muistakaan yhtään autopeliä jossa olisi ollut mainitsemisen arvoinen valikkomusiikki.
...ja kuljettajasta tulee matkustaja...
F1RC:n kynnys on liki olematon. Aloittelevalle autoilijalle on tarjolla apuja siinä määrin, että lähinnä pyörien kääntäminen jää omaksi tehtäväksi. Aputoimintoja voi myös kytkeä ja poistaa yksi kerrallaan niin, että jokaiselle löytynee taitoja vastaava sekoitus avusteita ja omaa osaamista. Itse koin pelin hauskimmaksi ABS ja luistonesto päällä, vaikka toki aputoiminnotontakin moodia pelailin.
Koska en ole ajanut formulaa, enkä edes ohjannut oikeaa autoa DualShock2:lla, en osaa tarkasti sanoa miten realistinen ohjaustuntuma on, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi että pelissä on haettu pikemminkin helposti omaksuttavaa kontrollitapaa kuin äärimmäistä totuudenmukaisuutta. Auto pysyy aloittelijallakin kohtuullisen hyvin käsissä vaikka täysi realismi päällä ja ajotuntuma on kuivalla asfaltilla hyvä. Sadekelillä ajoa ilman aputoimintoja en sen sijaan voi suositella kuin mestareille ja fakiireille, sikäli
luistinradaksi baana nimittäin tuntuu muuttuvan. Osansa asiaan on silläkin, että vain ohjaus on analoginen, kaasu on siis päällä tai pois - ja kun useampi sata hevosvoimaa on "päällä", voivat pikku pyörät lyödä liukkaalla hiukan tyhjää.
Ajokoulutila, josta pelaaja yleensä uransa aloittaa, on periaatteessa hyvä idea, jossa periaatteessa oppii ajamaan. Ohjeet vain ovat hyvin ylimalkaisia ja kokeet voi satunnaisesti läpäistä varsin leväperäiselläkin ajolla. Toisekseen pelissä on käsittämätön kameraan liittyvä bugi. Kun yritin pelata toista oppituntia, jossa piti ohittaa auto mutkassa, yritin varmasti 20 kertaa ajaa tehtävää radan pinnassa olevasta kamerasta - enkä onnistunut. Toinen auto poistui paikalta kuin raketti, enkä voinut saada sitä kiinni mitenkään. Sitten kokeilin huvin vuoksi näkymää auton takaviistosta, ja läpäisin tehtävän ekalla kerralla. Tämä tuntui hyvin syvästi oudolta, ja sama toistui myöhemmin toisessa tehtävässä. Saatoin toistaa bugin vaikka kuinka monta kertaa, ja tutkin jopa pelin kellosta, missä kohtaa autot olivat milläkin hetkellä. Lopputulos oli, että "väärästä" kamerakulmasta katsoen tehtävää ei voi suorittaa, koska vastustajat siirtyvät niin kauas omasta autosta ettei niitä voi tavoittaa. Tosi hienoa.
Arcade-tila on löyhäpäistä kaahailua, jonka voittaminen ei tuottane suurta vaikeutta autopelejä pelanneelle, ainakaan paremman pään tallien kalustolla. Hyvä puoli siinä on, että radat tulevat tutuiksi ja oppii hieman pelin käyttäytymistä. Arcaden myötä avautuvat ensimmäiset Scenario-tilat ovat nekin melko yksinkertaisia, varsinkin autojen ohittelu Ferrarilla, joka on ylivoimainen kaikkiin muihin paitsi McLareniin nähden.
Championship-tilassa on mahdollisuus säätää kilpailujen pituutta, vaurioalttiutta, kytkeä keskeytykset päälle tai pois ja niin edelleen. Kun pelaa kautta lyhyillä kilpailuilla ja ilman keskeytyksiä, tulee kaudesta helposti kaksintaistelu pelaajan ja jonkin yhden tietokoneen kuljettajan välillä, mutta onneksi tekoäly antaa välillä jonkun toisenkin kuskin voittaa. Muuten mukana ovat kaikki tyypilliset ominaisuudet, eli harjoitukset, aika-ajot, lämmittelyt ja itse kisa. Ainakin helpoimmilla tasoilla harjoitukset voi
aika surutta skipata, koska auton säädöt ovat automaattisesti kohdallaan ja nuolten näyttäessä seuraavan kurvin saa aika pienellä vaivalla paikan eturivistä. Jos auton säätö kiinnostaa, siihen on kyllä hyvät mahdollisuudet - tosin olisi ollut kiva nähdä oikeita lukuarvoja palkkien ja pelin "omien" lukujen sijaan, niin säätöjen vaikutusta olisi ollut helpompi arvioida.
Joo, mutta
F1 Racing Championship alkoi itse asiassa vedota minuun sitä enemmän, mitä useammin sitä pelailin. Parin illan pelaamisen jälkeen huomasin jo kaipaavani pelin pariin päivälläkin, ja grafiikasta innostuin samoin kerta kerralta enemmän. Pelin ehdoton ansio on, että se ei yritä esittää hirveän vakavaa simulaatiota vaan kutsuu luokseen kaikenlaiset pelaajat: valikot ovat hyvät, ohjaus on helppo oppia ja pelitiloja löytyy moneen makuun. Parit apukeinot päällä peli onkin varsin hauskaa ajanvietettä.
Puutteet löytyvätkin etupäässä vakavammalta puolelta. Vaikka F1RC näyttää simulaatiolta, on siinä paljon piirteitä jotka laskevat pisteitä. Hiukan outo fysiikka on yksi niistä, huono törmäysmalli toinen. Vanhat kausidatat eivät myöskään innostane asiaan vihkiytynyttä pelaajaa, ja auton virittely "top speed - acceleration - handling" -kolmijaon perusteella tuo mieleen pikemminkin kolikkopelin. Samoin kunnollinen ohjaamonäkymä ja toimivammat taustapeilit olisivat perusedellytyksiä uskottavuudelle.
Miinuslistaa kasvattavat pelissä ilmenneet oudot bugit. Kun saatoin parantaa tuloksiani ajokoulussa niin dramaattisesti vain vaihtamalla kamerakulmaa, tulee mieleen että mikähän vaikutus asialla on itse kisan aikana. On valitettavaa, että noin aikaisessa vaiheessa ilmenevää kummallisuutta ei kukaan huomannut; ehkä sitten beta-testaajat olivat niin paljon minua parempia pelaajia.
Kaikesta huolimatta F1 Racing Championship on aivan kelpo peli. Se on paremmin toteutettu kuin EA:n vuotuinen F1-rahastus, ja arcademaisemman otteensa vuoksi se vetoaa laajempaan yleisöön kuin tiukkapipoiset simulaatiot. Samalla tosin pedanttista todellisuuden jäljittelyä odottava saattaa kokea pettymyksen, mutta minusta konsolipelinä tämä lähestymistapa toimii hyvin.
Mikko Heinonen
