Planet Moon Studiosin vähintäänkin omalaatuinen kädenjälki on aikaisemmin ollut nähtävissä hilpeän vinksahtaneessa RTS:n ja räiskinnän sekasikiössä, Giants: Citizen Kabutossa. Armed & Dangerous jatkaa tyylilajillisesti samoilla huumorin kukittamilla pelikentillä, mutta genre on rajattu yksinkertaisemmin rehelliseen aivot narikassa -räiskintään.
Kolme iloista rosvoa
 |
| Kiinteissä puolustustykkitorneissa suoritettavat välitehtävät piristävät muuten monotoniseksi äityvää räiskintää. |
Pelin epämääräisesti maalailtu maailma on ilmeisesti jokin vaihtoehtoistodellisuudessa sijaitseva Skotlannintapainen jota kaikenkarvaiset fantasia-, scifi- ja muut taruelementit sekoittavat vielä kiitettävän kieroutuneesti. Tarina on toki läsnä, mutta sekin on lievästi ilmaistuna höyrypäistä materiaalia. Sota on, ja kuningas Forge on paha. Hämärä Book of Rule pitäisi pölläistä parempaan talteen ja maailma vapauttaa tyrannin ikeestä. Lionheartiksi itseään kutsuva rosvojouk... "vastarintaliike" ottaa homman harteilleen ja lähtee aseet paukkuen parantamaan maailmaa. Kolmipäinen mutta päätön sankaripoppoo koostuu pelaajan ohjastaman Roman-varkaan jalanjälkiä tekoälyn voimin seuraavasta pitkänhuiskeaa legioonalaista muistutavasta Q-robotista sekä pommeja nakkelevasta Jonesy-myyrämiehestä. Mukana raahautuu myös pieni, lähinnä teen litkimiseen keskittyvä vanha, pahalta haiseva, kalju ja sokea äijänkäppänä nimeltä Rexus, jonka numeroa liian isot lasisilmät saavat kaverin näyttämään vähintäänkin jakomielitautiselta.
 |
| Isotteleva öykkäri saa kohta maistaa tuubaa. |
Selän takaa kuvattua toimintaa ei enää tätä tapausta paljon yksinkertaisemmaksi saa oiottua. Jos pelin umpiputkessa etenevät ja näkymättömillä seinillä tökerösti rajatut kiskoräiskintäkentät sattuisivat saamaan pelaajan pään pyörälle ja suuntavaiston sekaisin, näyttää ruudun yläreunassa jököttävä selkeä kompassi kuitenkin aina mihin suuntaan juosta seuraavaksi. Perässä jolkottavia kavereita voi käskeä joko seuraamaan tai siirtymään osoitettuun kohteeseen, mutta ilman yliyksinkertaistettua komenteluakin pärjää paremmin kuin hyvin. Runsaat parikymmentä tehtävää jakautuvat viiteen eri maahan jäätiköistä vuoristoihin ja metsikköön, mutta vaikka maisemat vaihtuvatkin, tuskin mikään muu muuttuu miksikään pelin edetessä.
Aika ajoin pelaaja pääsee räjäyttelemään rakennuksia, operoimaan puolustustykkitornia tai pelastamaan ja saattamaan kotiin vangittuja maanviljelijöitä, mutta enimmäkseen Armed & Dangerous on varsin yksioikoista muutaman eri vihollistyypin listimistä kentästä toiseen. Bunkkereista loputtomana virtana syntyviä erilaisin asein varustautuneita rivisolttuja saa listiä välillä oikein tosissaan, mutta onneksi vaihtelua tuovat droidit, munkit, valtavat goljatit, tykkitornit ja erilaiset lentävät härvelit. Vaikeustaso äityy hetkittäin melko kovaksi, mutta onneksi tallentaa saa koska haluaa.
Mullistavia aseita
 |
| Tappajahait tositoimissa. |
Armed & Dangerous yrittää erottua räiskintäpelien harmaasta massasta omintakeisella tyylillä ja huumorilla. Asevalikoima on paria poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkin masentavan tavanomainen: Peruskiväärissä on loputtomasti kuteja, mutta tehokasta sarjaa niin lähelle kuin kauaskin sylkevä konetuliase tekee sen lähes tarpeettomaksi. Lisäksi asevarikkona toimivista pubeista on saatavilla sniperi, lähinnä tuubalta näyttävä kranaatinheitin ja se pakollinen sinko. Omaperäisemmät aseet saavat pelaajan kuitenkin vakuuttumaan siitä, että pelitiimin suunnittelupalaverissa ei pahemmin ole tuuletusikkunoita availtu tai sitten on muuten vain yöunet jääneet vähemmälle: hulvaton tappajahaipyssy, maailman ylöalaisin käätävä korkkiruuviase, viholliset omalle puolelle käännyttävät petturipommit sekä maailman pienin musta aukko irrottavat pelaajalta pakostakin ensimmäisillä kokeilukerroilla huvittuneita hymähdyksiä.
 |
| Kaveri leijuu kun pelistä on löytynyt näinkin näyttävä kuva. |
Valitettavasti vitsit vanhenevat nopeasti ja tylsyys ottaa niskalenkin pelin tapahtumista tyrmistyttävällä päättäväisyydellä. Kentät toistavat itseään, viholliset toistavat itseään, aseet toistavat itseään ja lopulta pelin itsensä toistaminenkin alkaa toistaa itseään. Allekirjoittaneella alkoi mitta täyttyä jo kevyesti ennen pelin puoliväliä kun kaikki tarjolla olevat härpäkkeet lentorepusta tyrmäyspommiin oli jo nähty ja koettu. Vaikka sinänsä hupaisat välivideot aiheuttivatkin ajoittain repeilyä, ei pissakakka-brittihuumori iske sen vertaa, että olisin pelkästään sen voimin jaksanut kahlata pelin loppuun asti - varsinkin kun videoiden kuvanlaatu on jostain kaukaa vuosikymmenen takaa.
Keskikastin grafiikkaa
 |
| Ensin räjäytetään ja poltetaan maailma, sitten pelastetaan se. |
Audiovisuaalisesti Armed & Dangerous on melko keskinkertainen tekele. Ei sillä, että grafiikka pelaajan silmiä puhkoisi rumuudellaan, mutta jotenkin harmaan utuisella väriskaalalla toteutetut kentät ovat ankeita, eikä mitään vau-elämyksiäkään kannata turhaan odottaa. Homma kuitenkin toimii ja vaikka viimeisimpiä efektejä ei niin käytetäkään, näkyy maisemaa sentään kauas, ympäristön saa hajoamaan melko totaalisesti ja vihollisiakin vipeltää ruudulla usein useampi kymmenen. Ääniefektit ajavat grafiikan tavoin asiansa, mutta aina välillä tulee tilanteita, jossa toivoo että jostain räjähdyksestä tai tietystä aseesta olisi kuulunut messevämpi pamaus. Ääninäyttely ja musiikkipuoli ovat kuitenkin hanskassa erinomaisesti.
Armed & Dangerous on periaatteessa hauska peli. Valitettavasti sitä hauskuutta ei riitä kuin parin kolmen ensimmäisen kentän ajan kun pelaaja saa kokeilla uusia aseita ja muita hauskoja härpäkkeitä. Loput pelistä sitten toistetaan samaa kaavaa ja kokovartalohaukotukset alkavat vavisuttaa niin ruumista kuin mieltäkin. Pienissä erissä homma tietty hoituu, mutta kyllä se enemmän työltä tuntuu kuin huvilta. Monty Pythonin ja muiden vastaavien faneille ehtaa brittikomediaa henkivät välivideot ovat varmasti riittävä syy pelaamiselle, muiden kannattanee ostamista harkita kahdesti jos ei nyt todella palavasti ole Serious Samin tasoista aivojumppaa vaille.
Teppo Lähtinen
Peliplaneetta.net
