Kuuluisan salapoliisiromaanin käyttö seikkailupelin pohjana on kaksiteräinen miekka. Toisaalta nimi on tuttu ja kiinnostunut asiakaskunta on valmiina. Jos kirjan teksti on laadukasta, on suuri osa tekstistäkin jo valmiina. Toisaalta mahdolliset asiakkaat tietävät loppuratkaisun ja saattavat suhtautua nuivasti rakastetun tarinan sorkkimiseen.
Belgian lahja maailman viiksivahamarkkinoille
 |
| Kukas se siinä? Poirot’n äänenä kuullaan itse David Suchetia. |
Orient Expressissä ei pelata mestarietsivällä, vaan hänen avustajallaan Antoinette Marceaulla, joka joutuu keräilemään junassa tapahtuvan murhan johtolankoja. Pelaaja voi joko luovuttaa ajattelutyön Poirot'lle tai pyrkiä ratkaisemaan mysteeristä mahdollisimman paljon itse, mutta mitään suurta pelillistä eroa tällä ei ole.
Luvassa on sormenjälkien etsimistä, salakuuntelua ja varjostamista sekä yksinkertaisia aivopähkinöitä. Vaiheesta toiseen mennään raiteilla, sillä kaikki tarvittavat vinkit on kerättävä viimeistä nappia myöten, ennen kuin tarina etenee. Tämä on aika ikävä rakenne: jos yksikin sormenjälki puuttuu tai inventaariossa olevaa korttia ei ole tutkinut, eteenpäin ei pääse, vaikka mielestään on jo selvittänyt koko jutun juonen. Toisaalta klikkaamalla kaikkea ja kokeilemalla kaikkea kaikkeen peli etenee, vaikka ei tajuaisi murhajuonesta mitään.
Dame Agatha ja diletantit
 |
| Pelin vaarallisin tilanne. Tästä ei ilman väkivaltaa selvitä. |
Pelin parasta antia ovat keskustelut ja muu proosa, joka oletettavasti on suoraan lähteestä. Ihan heti en tosin pystynyt sanomaan, missä
Lee Sheldon astuu ruoriin. Valitettavasti keskusteluja ei saa talteen, joten huolettomalla klikkauksella saattaa ohittaa jonkin tärkeän keskustelunpätkän, jota ei sitten enää voi nähdä uudelleen.
Tarinan loppuratkaisua on hieman muutettu, jotta kirjan tuntevalle olisi jotain yllätystä. Minä en tarinasta paljoa muistanut, loppuratkaisun kuitenkin, mikä kyllä vesitti tunnelmaa melko paljon.
Kaamea aksentti
 |
| Tökerö jenkki yrittää tehdä itseään tykö. Valitettavasti vastauksiin ei kuulu poskelle läppääminen. |
Graafisesti peli on kelvollinen, ja muutamissa kohdissa näkymää voisi sanoa kauniiksi. Taustamusiikki on tunnelmallista, mutta ääninäyttelijät vasta varastavat show'n. Pelin vetonaulaksi on hankittu televisiosta tuttu
David Suchet, joka vetää Poirot'n roolin suvereenisti. Valitettavasti hänen rinnallaan muut ääninäyttelijät vain vaikuttavat entistä luokattomammilta. Junan matkustajat edustavat monia eri kansalaisuuksia, joten luvassa on pääosin kaameaa aksenttimongerrusta.
 |
| Käytännöllinen muistikirja kerää talteen paljon sekä hyödyllistä että turhaa tietoa. |
Pelin käyttöliittymää on selvästi pyritty kehittämään. Junassa voi pikasiirtyillä vaunusta toiseen ja muistikirja kokoaa tarpeelliset tiedot epäillyistä. Valitettavasti jänniä ominaisuuksia, kuten salakuuntelua ja varjostamista, voi harrastaa vain tietyissä paikoissa, joten ne jäävät halvoiksi kuriositeeteiksi. Erityisen kömpelöä on sormenjälkien keräily, joka lähinnä perustuu siihen, että eteensä saa oudon näkymän, jossa ei voi tehdä mitään muuta. Sehän on selvä vinkki, että sormenjälki olisi tarjolla.
Pelin ongelmat eivät älynystyröitä vaivaa. Pikemminkin ongelmana on, miten saa pelin tajuamaan mitä haluaa tehdä. Ilahduttavasti mitään englannin syvempää osaamista vaativia kieliongelmia ei tullut vastaan.
Fanaatikoille ja ummikoille
Lähinnä peliä voisi suositella sellaisille, jotka eivät
Christien kirjaa vielä tunne. Myös fanaattisimmat Poirot-fanit voivat saada väristyksiä klassikkotarinassa seikkailemisesta. Muille tarjolla on yksinkertaisen puoleinen kliksutteluseikkailu tavallista paremmalla dialogilla.
Panu "Ego" Alku
