Miami Vice, takatukka, toimintaelokuvat,
MacGyver, mikroaaltouunit,
Paluu tulevaisuuteen,
ET, puolentoista litran kokispullot ja
Pac-Man. Kaikki nämä ovat asioita ja ilmiöitä 1980-luvulta. Tuolloin nuoruuttaan eläneet muistelevat vuosikymmentä sekä kauhulla että kaipuulla, mutta nuoremman pelaajasukupolven kosketus 80-lukuun tapahtuu varmaankin lähinnä musiikin kautta. Kasari oli tukkahevin kulta-aikaa, mikä onkin toiminut uusimman
Guitar Hero -pelin innoittajana. Nyt kitaraa pääsee siis rämpyttämään 80-luvun tyyliin!
I Wanna Rock!
 |
| Guitar Herosta tutut hahmot ovat saaneet kasarikäsittelyn kampauksia ja vaatteita myöten. |
Guitar Hero on nerokas peli-idea, johon ei tunnu kyllästyvän sitten millään. Muovikitaraan tulee vähän väliä tartuttua ja veivattua muutama kappale, oli sitten kotona tai toimistolla. Lisäpelattava on aina tervetullutta, ja kun pelin juurien voi vielä sanoa olevan kasarin tukkahevissä ja 90-luvun musiikissa, on uusi paketti todella herkullisen oloinen.
Rocks the '80s maistuu kuitenkin ikävästi lisälevylle, jollainen se kyllä onkin. Sitä myydään ilman kitaraohjainta, mutta se maksaa silti lähes uuden pelin verran. Täysi hinta 30 uudesta kappaleesta on kieltämättä melko suolainen kovimmillekin kitarasankareille.
Kappaleita lukuun ottamatta pelissä ei juuri ole muuta uutta. Soittopaikat, hahmot ja valikoiden ulkoasu ovat tietenkin saaneet 80-lukumaisen ilmeen, mutta siinä kaikki. Lisäkappaleita ei ole, eikä hahmoille voi ostella muuta kuin uusia kitaroita ja niiden kuviointeja. Kuorrutuksella ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan paljonkaan merkitystä - kitaraahan tänne on tultu soittamaan eikä valikoita ihailemaan!
Shaken
 |
| Kappaleiden taso heittelee melkoisesti. Johtuneeko sitten itse kappaleista vai sovituksesta, mutta harva niistä rokkaa täysillä. |
Kun ensimmäisiä biisejä alkaa soittaa, mieleen hiipii kuitenkin epäilys. Monet pelin kappaleet ovat yllättävän tuntemattomia, vaikka alkuperäisesittäjä olisikin tuttu. Biisivalinnat ovat todella omituisia, minkä lisäksi niiden sovitus peliin tuntuu laiskalta työltä. Oingo Boingon
Only a Lad? Missä ovat kaikki kuuluisat biisit ja bändit?!
Guitar Hero III:n kappalelistaa katsomalla näyttääkin, että kovimmat kasarihitit on säästetty siihen.
Useimpien
Rocks the '80s:n kappaleiden kohdalla tukka (niillä, joilla sitä on) ei ala heilua eikä jalka naputtaa tahtia. Esimerkiksi Judas Priestin
Electric Eyen ja Scorpionsin
No One Like Youn aikana alkaa toivoa, että näiltä bändeiltä olisi otettu mukaan rokkaavammat biisit. Twisted Sisterin
I Wanna Rock ja Krokuksen
Ballroom Blitz eivät rokkaa eivätkä salamoi - ja ensin mainittu on vieläpä alkuperäisversio!
Ballroom Blitz on pelin viimeinen encore ja se jättää kylmäksi - osuva alleviivaus koko pelille.
Kyse ei ole pelkästään musiikkimausta, sillä
Guitar Hero on kuitenkin peli. Kappaleiden sovituksen on toimittava niin, että pelaaja tuntee "soittamisellaan" olevan joku yhteys kappaleen sävelmään.
Rocks the '80s:ssä näin ei aina ole. Kappalelista toimisi paremmin karaokepelissä.
What I Like About You
 |
| Moninpeli onnistuu joko yhteispelitilassa tai uudessa vastaikkain pelattavassa pelitilassa. |
On pelissä myös kohokohtansa. Jotkut biisit ovat onnistuneita ja sisältävät tuttua
Guitar Hero -taikaa. Skid Row'n
18 and Life, Flock of Seagullsin
I Ran, Rattin
Round and Round, Dion
Holy Diver, Policen
Synchronicity II ja Anthraxin
Caught in a Mosh ovat kaikki kelpo kamaa. Viimeinen edustaa myös pelin raskainta tarjontaa ja pistää jo Hard-vaikeustasolla sormet ja taidot koetukselle. Myös moninpeli kirjaimellisesti rokkaa, kuten ennenkin.
Olisi vaikea uskoa, että
Rocks the '80s:n tekijä on sama
Guitar Heron tehnyt tiimi, ellei tietäisi asian taustoja. Sarjan luoja Harmonix on nimittäin siirtynyt Activisionilta EA:n leipiin tekemään
Rock Band -peliä ja tämä peli on jäänyt sen viimeiseksi sopimusvelvoitteeksi. Kokonaisuus jättääkin vaikutelman, että Harmonixilla on ollut kiire siirtyä kokonaan
Rock Bandin pariin.
Rocks the '80s hukkaa ideansa mahdollisuuden ja vain emopelin nerokkuus nostaa sen pisteitä - lisäpelattava siihen on aina plussaa, vaikka toteutus olisikin laiskanpuoleinen. Kunpa peli olisi vain ollut pari kymppiä halvempi...
Miika Huttunen... ei osannut rokata edes 80-luvulla.
